Työuupumus ja massiivinen aivoinfarkti pysäyttivät – Tv-toimittaja Nicklas Wancke: ”Uupumus on saanut miettimään, miten paljon annan elämästäni työlle”
Tv-toimittaja Nicklas Wancke sai vuosi sitten massiivisen aivoinfarktin. ”Se yllätti minut täysin. Mutta kun neuropsykologi kertoi, että minulla on myös työuupumus, en yllättynyt yhtään.”
Nicklas Wancken aivoinfarktista tulee vuosi nyt maaliskuussa. Toipuminen etenee hyvää vauhtia. Lenkkikaverina on perheen Kamu-koira.
Tarvittiin vakava aivoinfarkti, ennen kuin toimittaja Nicklas Wancke pysähtyi. Kaikessa karuudessaan sairastuminen on tuonut elämään myös paljon hyvää.
”En enää uhraa yöunia työlle, se on hengenvaarallista”, Nicklas Wancke myöntää nyt.
”Pään ja leukojen särky olivat kenties vaikuttaneet ääneeni – näin arvelin”
”Päätin lähteä kesken aamun studiosta, kun näin aamu-tv:n tuottajan hätääntyneet kasvot, kun hän tuli jo toista kertaa kysymään, lopettaisinko työt siltä kerralta ja menisin lääkäriin. Töistä lähteminen kesken lähetyksen tuntui oudolta.
Löysin siihen kuitenkin hyvän syyn: olin käyttänyt yöllä uusia uniapneakiskoja. Niistä varmaan johtui pään ja leukojen särky, ja kenties se oli vaikuttanut ääneeni, näin arvelin.
Lääkäri teki neurologiset testit, muttei löytänyt vikaa. En tuntenut mitään huolta, kun lähdin kotiin särkylääkereseptin ja kolmen päivän sairausloman kanssa.
Seuraavana päivänä tuli kummallisia tilanteita. Lähdin vaimon kanssa kauppaan ja kuulin oudon äänen. Sitten vasta huomasin, että olin pudottanut täyden ostoskorin. Tämä toistui vielä pari kertaa. Päätin käydä uudestaan lääkärissä.
Tällä kertaa lääkäri sanoi tarinani kuultuaan, että hän tilaa minulle heti ambulanssin sairaalaan. Olin helpottunut kun se ei onnistunut ambulanssikuskien kiireiden takia, vaan minut lähetettiin lopulta taksilla. Olisi ollut hirveän noloa lähteä ambulanssikyydillä – niin ajattelin.”
Huonoja uutisia – massiivinen aivoinfarkti
”Magneettikuvauksen jälkeen neurologi tuli luokseni, katsoi vähän varovaisesti ja sanoi, että hänellä on aika huonoja uutisia. Minulla on merkittävä aivotapahtuma. Olin saanut massiivisen aivoinfarktin. Hyvää oli se, että se oli osunut kohtaan, joka ei vienyt esimerkiksi puhe- tai liikkumiskykyäni. Jos se olisi osunut eri kohtaan, olisi voinut käydä todella huonosti: olisin voinut kuolla.
Se oli kauhea yllätys. Olin kävellyt sisään sairaalaan omilla jaloillani ja sitten olinkin vakavasti sairaana.
Sairaalassa tunsin olevani hyvissä käsissä. Tärkeimmäksi avuksi osoittautui neuropsykologi. Olin ehtinyt jutella hänen kanssaan muutaman kerran, kun hän sanoi, että minun kohdallani ei hoideta vain aivoinfarktia vaan myös työuupumusta. Se tieto ei yllättänyt yhtään.”
”Työuupumus taas tekee kyyniseksi ja katkeraksi”
”Kun on sekä aivoinfarkti että työuupumus, se tuo omat kommervenkkinsä elämään. Aivoinfarkti tekee tunneherkäksi, tunteet tulevat raakoina. Saatoin itkeä sairaalassa, kun katselin kännykästäni jotain Netflix-sarjaa. Minulle se on aika tavatonta.
Työuupumus taas tekee kyyniseksi ja katkeraksi. Ne tunteet tuhoavat ihmisen sisältä. Tunsin aika kovaa katkeruutta siitä, mitä oli tapahtunut.
Syytän sairastumisestani kovaa työtahtia ja sitä, että aamuherätysten vuoksi univajetta oli paljon. Aamu-tv:n vuoroon pitää herätä jo ennen kolmea aamulla. Olen vuosikaudet elänyt 3–4 tunnin yöunilla. Nämä johtivat siihen, että sairastuin sydämen eteisvärinään.
Neuropsykologin ansiosta pystyin sanoittamaan tunteitani ja se on auttanut minut pois työuupumuksen transsista. Jos olisin vain levännyt, olisi voinut käydä, kuten monille työuupuneille, jotka uupuvat pian uudestaan palattuaan töihin.
Toki myös lepo on ollut tarpeen. Ihanaa, että sain pitkän sairausloman. Oli aikaa nukkua ja toipua. Aivot tarvitsivat sen.”
Pitkä sairausloma laski itseluottamusta
”Kun on pitkään sairauslomalla, oma pystyvyyden tunne ja itseluottamus laskevat. Onneksi sain mahdollisuuden harjoitella työhön paluuta. Ystäväni ohjaaja, Ville Suhonen pyysi minua spiikkaamaan siviilipalveluksen esitaistelijasta, Arndt Pekurisesta tekemäänsä dokumenttiin. Rehellisesti sanottuna se pelotti. En tiennyt yhtään, pystyisinkö. Kun se onnistui, helpotti valtavasti.
Aloitin työharjoittelun aamu-tv:ssä loppuvuodesta. Teen jaksamiseni mukaan 4–6 tuntisia työpäiviä.
Yksi mittari, mitä tarkkailen, on nukkuminen. Jos herään aamuyöllä, on se huono merkki ja elämää pitää rauhoittaa. Samoin jos olen herätessä väsynyt.
Olen opetellut tunnistamaan, milloin väsymys tulee. Huomaan sen siitä, että tulee pieni kyllästymisen tunne. Silloin pidän mikrotauon työpäivän lomassa ja vaikka tyhjennän tiskikoneen tai teen taukojumppaa.”
Tässä ja nyt
”Selvisin aivoinfarktista lopulta aika vähällä. Se jätti kuitenkin pelon: entä jos jonain aamuna heräänkin halvaantuneena. Niin ei pitäisi käydä, sillä syön verenohennuslääkkeitä.
Työuupumus on ollut paljon suurempi asia kuin aivoinfarkti. Uupumus on muuttanut elämääni. Se on saanut minut miettimään, miten paljon annan elämästäni työlle.
Koko yhteiskunnan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten työelämä on huonontunut, kun kiire ja stressi ovat lisääntyneet. Se tulee tarkoittamaan valtavaa määrää lisää aivoinfarkteja ja työuupuneita.”
Nicklas Wancke kiittää vaimoaan ja ystäviään saamastaan tuesta ja rakkaudesta. ”On koskettavaa huomata, miten minusta huolehditaan.” © Sini-Marja Niska
Lue myös: Aivoinfarkti vähensi kiireen tunnetta – Kaj Kunnas: ”Elän nyt mielestäni hetkessä”