Aivoinfarktista toipunut Piia Koriseva juoksi puolimaratonin: ”Vastaan tuli mies pyörätuolilla - Hänen näkemisensä antoi voimaa jatkaa maaliin”

Hyvällä tavalla pöljä. Onnellinen. Rohkea ja kestävä.

Sellaisen naisen personal trainer Piia Koriseva, 45, näkee katsoessaan peiliin.

Ilme on hyväksyvä. Kolmen pojan äitiys saa näkyä vartalossa.

”En keskity pömppämahaani, vaan ryhtiin. Kannan itseni hyvin.”

Ensisijainen kiitoksenaihe on se, että hän seisoo katsoessaan peilikuvaansa. Oli aika, jolloin hän istui puoliksi halvaantuneena pyörätuolissa eikä tiennyt, kykeneekö siitä koskaan nousemaan.

Kaikki alkoi migreenistä.

Pudotus

Tien pinta oli jäinen. 16-vuotias Piia taiteili korkokengissään, kunnes poikaystävä kehotti hyppäämään reppuselkään. He olivat melkein perillä, kun onnettomuus tapahtui. Lähes kaksimetrinen poika liukastui ja Piia tippui pää edellä katuun.

Hän pääsi sairaalasta kotiin seuraavana päivänä. Parin päivän kuluttua tuli ensimmäinen päänsärkykohtaus, jonka Piia kuvitteli johtuvan aivotärähdyksestä. Näköhäiriöt veivät kuitenkin lääkärin vastaanotolle, jossa todettiin täräyksen aiheuttama migreeni.

Alussa kohtauksia tuli harvoin. Ne iskivät yleensä stressin lauetessa.

Toisinaan migreeni oli auraton eli särky alkoi ilman edeltäviä oireita. Tuli tajuttomuuskohtauksiakin.

”Kipu oli niin suuri, että alitajunta lopetti hengittämisen. Silloin pelkäsin asua yksin.”

Piia ei tiennyt, että voisi tapahtua jotain vieläkin pahempaa.

Pysähtyminen

Piia ei ole koskaan surkutellut itseään migreenin vuoksi. Hän ei joutunut luopumaan mistään. Kyse on varautumisesta.

”Muut naiset ottivat baariin lähtiessä pienen iltalaukun, minä ison kassin.”

Joka paikassa mukana piti olla särky- ja lihaksia rentouttavat lääkkeet, silmälaput ja korvatulpat. Etukäteen piti selvittää, että vierailukohteesta löytyy tarvittaessa paikka, jonne kohtauksen iskiessä voi vetäytyä.

”Olen elänyt kuin diabeetikko tai epileptikko sairautensa kanssa. Tauti ei vie hautaan, mutta se on otettava huomioon koko ajan. Läheistenkin on tiedettävä, miten pitää toimia kohtauksen sattuessa.”

Kaikkeen ei silti voinut varautua.

8. heinäkuuta 2008 Piia esiintyi Paimion kesäteatterin näytelmässä Pyhättömien kylä. Takana oli työpäivä radiokanavan ohjelmapäällikkönä ja kotona 7-, 4- ja 2-vuotiaat pojat.

Loppukumarrusten aikana Piian kehon oikea puoli ei totellut käskyjä. Käsi ei noussut ylös eikä suupieli hymyyn. Piia lähti sairaalaan syyttäen oireita kolme päivää jatkuneesta migreenistä.

”Yhtäkkiä makasin aivohalvausyksikössä.”

Yöllä oireet pahenivat. Migreeni oli aiheuttanut aivoinfarktin. Piian oikea puoli halvaantui ja hän menetti osin puhekykynsä.

Lääkäri arvioi hänen istuvan pyörätuolissa loppuikänsä.

Infarktin myötä piia joutui lopettamaan syväsukelluksen. tuore ihastus on ilmajooga. ”maailmassa on rajaton määrä lajeja löydettäväksi.”© Tommi Tuomi/Otavamedia

Nousu

Piian kehossa on monia taisteluarpia. Kun tuntoaistia ei ollut, Piia saattoi unohtaa kätensä kuumentuvalle hellalle tai pyörätuolin pinnojen väliin.

Hän nukkui huonosti, koska toispuoleinen halvaus väänsi selkärankaa ja aiheutti kovia kipuja.

Sitten Piia kuuli käänteentekevät sanat. Hermoratahierojan mukaan selkäranka ei ollut vaurioitunut, joten kuntoutumiselle ei ollut estettä. Lihasmuistin kadottua oli vain opeteltava jokainen liike uudelleen toistamalla niitä tuhansia kertoja.

Kun infarktista oli kulunut pari kuukautta, Piia onnistui liikauttamaan pikkuvarvastaan. Vuodenvaihteessa hän nousi pyörätuolista rollaattoriin tukeutuen. Kepin kanssa hän käveli seuraavana kesänä.

”Yhä tulee vastaan liikkeitä, jotka joudun opettelemaan.”

Viisi vuotta infarktin jälkeen Piia juoksi puolimaratonin Jyväskylässä. Matka taittui pätkissä. Puolen kilometrin välein oli pakko pysähtyä, kun oikea jalka rupesi laahaamaan. 16 kilometrin kohdalla Piia oli uupua.

”Silloin tuli vastaan mies pyörätuolilla. Rupesin itkemään, mutta samalla hänen näkemisensä antoi voimaa jatkaa maaliin.”

Mistä löytyi tahdonvoima kuntoutumiseen? Äidin mielestä sisaruskolmikosta Piialla oli parhaat mahdollisuudet selviytyä.

”Olen itsepäisin.”

Piian tarinointia elävöittää vähän väliä raikuva nauru.

”Olisin pimahtanut ilman huumorintajua.”

Oppi

Piiaa on pyydetty kirjoittamaan selviytymistarinastaan kirja, mutta hän ei ole siihen valmis. Päiväkirja on olemassa, mutta ei vielä halua palata synkimpiin muistoihin.

Infarktin jälkeinen marraskuu oli vaikein. Kuntoutuminen ei edistynyt, kivut ja väsymys piinasivat, ajatukset vaipuivat synkkyyksiin.

”En harkinnut itsemurhaa, koska olin saanut mahdollisuuden elää. Sen sijaan mietin, mikä merkitys kaikella oli. Koin olevani raato ja viallinen, toisille riesa ja romu, jota roudataan paikasta toiseen. Inhosin kehoani.”

Selviytymistarinan sijaan Piialta ilmestyy kirja 365 muutoksen päivää (Gummerus). Se on kokoelma Piian oppimasta niin henkisestä kuin fyysisestä elämänhallinnasta.

Infarktin koettuaan Piia alkoi lukea migreenistä tehtyjä tutkimuksia ja haastatteli aiheesta lääkäreitä. Hän halusi tietää siitä kaiken. Hän opiskeli myös kuntosalivalmentajaksi ja personal traineriksi.

”Ahmin tietoa ihmiskehosta ja mielen toiminnasta.”

Nykyään hän myös luennoi hyvinvoinnista jakaen vinkkejä onnelliseen arkeen.

Elämä muuttui muutenkin kuin ammatillisesti. Parisuhde poikien isän kanssa päättyi vuonna 2012.

”Elämän nälkä kasvoi niin suureksi. Haluan kokeilla uusia asioita ja kaataa raja-aitoja. En voinut olettaa, että hän pysyy siinä mukana.”

Muutos

Piia Koriseva puhuu entisestä ja nykyisestä minästä. Hän siteeraa isoäitiään:

”Miten paljon murhetta tuottavat surut, jotka eivät koskaan toteudu.”

Nyt Piia osaa ottaa asiat rennosti. Heittäytyä.

”Sky is the limit eli ei ole mitään, mitä en voisi tehdä.”

Se on yksi syy, miksi hän oli valmis lähtemään television Selviytyjät-ohjelmaan.

”Se olisi ollut matka itseeni. Olisin halunnut kokea, miten toimin äärioloissa, yhteen paikkaan suljettuna ja osin vieraiden ihmisten kanssa. Olisinko osannut olla röyhkeä ja juonitteleva?”

Suomalaiset lääkärit näyttivät Piian osallistumiselle vihreää valoa, mutta kansainvälinen taho piti riskiä liian suurena. Rankoissa oloissa infarkti olisi voinut uusia.

Piia odottaa, että vastaan tulee uusia mahdollisuuksia. Joka ilta hän ristii kätensä ja kiittää kuluneesta päivästä.

”Elämä on täyteläistä, kun voi olla kiitollinen päivästä iloineen ja murheineen.”

Piia arvostaa itseään aiempaa enemmän.

”Olin miellyttäjätyyppi, muovailumassaa. Muovasin itseäni muiden toiveiden mukaan, koska halusin, että kaikilla on kaikki hyvin. On ollut ihana huomata, että voin olla kiltti olematta muiden vietävissä.”

Piia on aina pitänyt laulamisesta, mutta tyytynyt harrastamaan sitä vain musiikkiteatterissa.

”Annettiin ymmärtää, että laulavia Korisevia on riittävästi ilman minua. Nykyisin mietin, että olisin ihan hyvin voinut ryhtyä laulamaan, kun kerran siitä tykkäsin.”

Kiitollisuus

Piian autossa on pieni enkeli. Hän sai sen suojelusenkeliksi sairaalassa kolmannen aivoinfarktin sairastaneen miehen vaimolta.

”Se muistuttaa, että rauhoitu ja kuuntele itseäsi.”

Se ei ole aina helppoa.

”Päätin, etten enää ikinä mene oravanpyörään. Yhtäkkiä huomaan olevani siellä taas.”

Infarktin jälkeen Piia sai yhä migreenikohtauksia. Ne kestivät aiempaa lyhyemmän ajan, mutta olivat sitä rajumpia.

”Revin tukkaa päästä ja purin posket verille. Tunsin, että on päästävä tästä nahasta irti.”

Aina särkyä ei saatu laantumaan pistoksillakaan.

”Joskus takapuoleni oli kuin tikkataulu.”

Erilaisia estolääkityksiä kokeiltiin, mutta mikään ei tuntunut tepsivän.

Maaliskuussa 2015 Piia aloitti migreenin estoon epilepsialääkityksen. Kuukausi sen jälkeen hän vieraili Arja-siskonsa luona. He istuivat rupattelemassa järven rannalla. Aurinko paistoi ja välkehti laineilla.

”Yhtäkkiä huomasin, että olin siinä ilman aurinkolaseja eikä migreeni oireillut. Silloin tiesin, että lääke toimii.”

Kolmen vuoden aikana kohtauksia on ollut vain muutama ja nekin lieviä.

”Minulle on auennut ihan uusi elämä. Migreeni on ollut todella ärsyttävä, sellainen nalkuttava matkakumppani. Nyt olen eksyttänyt sen ja toivon, ettei se enää löydä luokseni.”

Silti hän tuntee jopa kiitollisuutta migreenistä ja infarktista. Niistä seurasi hyvääkin.

”Ilman niitä olisin aika paljon tyhjempi. Nyt sisälläni on paljon enemmän ilon kuplia kuin ennen.”

Kuvausvaatteet: pusero ja korvakorut H&M, housut Per Una/ Marks & Spencer, varvastossut Havaianas.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti