Aivoverenvuoto puolisolla – Marja kuntoutti miestään, kun afasia ja aivoverenkiertohäiriöt tulivat osaksi arkea: ”Kaveria ei jätetä, se on pitänyt”
Puolison aivoverenvuoto herätti Marja Hirvosen elämän arvaamattomuuteen. Sisukkuus ja keskinäinen kunnioitus auttoivat molempia toipumaan kokemuksesta.
Aviomiehen sairastumisen jälkeen Marja on saanut paljon tukea vertaistukiryhmistä. ”Porinaryhmissä” omia tuntemuksia saa jakaa vapaasti ja luottamuksellisesti.
Mikään Marja ja Teuvo Hirvosen joulukuisessa aamussa vuonna 2003 ei poikennut normaalista. He söivät tavalliseen tapaansa aamupalaa ja ajoivat töihin. Iltapäivällä kaikki oli kuitenkin jo toisin.
Marja ja Teuvo työskentelivät saman metsäyhtiön palveluksessa Kajaanissa. Marja tiesi, että Teuvon oli aamupäivällä määrä pitää koulutus työkavereille.
Ruokatunnilla Marjalle soitettiin, että Teuvo ei voinut hyvin.
”Lähdin heti Teuvon luokse ja näin, että hän nojasi kummallisen näköisenä pöytään. Tiesin heti, että kyse oli jostain vakavasta.”
Arki kääntyi painajaiseksi – Aivoverenvuoto-uutinen musersi
Asiat etenivät nopeasti. Ambulanssi kiidätti Teuvon Kainuun keskussairaalaan. Marja istui odotustilassa kauhun vallassa. Lopulta lääkäri tuli kertomaan, että Teuvo oli saanut aivoverenvuodon. Vuoto oli niin hankalassa paikassa, että sitä ei voitu leikata.
”Lääkäri kertoi, että seuraavat 3–4 päivää ratkaisevat, jääkö Teuvo henkiin.”
Uutinen tuntui Marjasta musertavalta. Vielä hetkeä aikaisemmin he olivat molemmat olleet perusterveitä 51-vuotiaita, aikuisen tyttären onnellisia vanhempia. Yhtäkkiä tuttu ja turvallinen elämä oli otettu pois.
”Elämä tuntui painajaiselta. Pelkäsin joka hetki, että Teuvo kuolee.”
Seuraavat päivät olivat Marjan elämän pisimmät. Neljäntenä päivänä neurologilla onneksi oli rauhallinen ilme, kun tämä käveli Marjan luokse. Lääkäri kertoi, että pahin oli vihdoin voitettu.
Teuvo jäisi henkiin.
”Silloin valo pilkahti ensimmäisen kerran. Ajattelin helpottuneena, että ei meidän yhteinen elämämme vielä ollutkaan tässä.”
Afasia oli aivoverenvuodon seuraus
Teuvo pääsi sairaalasta muutamaksi päiväksi kotiin jo viikkoa myöhemmin, jouluksi. Marjaa tilanne pelotti. Sairaalassa oli käynyt ilmi, että aivoverenvuodosta oli seurannut Teuvolle afasia. Puheen tuottamisesta ja ymmärtämisestä oli tullut hänelle vaikeaa.
”Mietin jatkuvasti, pärjäisimmekö me keskenämme ja osaisinko hoitaa Teuvoa oikein, jos jotakin taas tapahtuisi. Vastuu tuntui suurelta.”
Joulu sujui onneksi hyvin, ja mukana oli myös Marjan ja Teuvon tytär Anne. Myöhemmin Teuvo palasi vielä takaisin sairaalahoitoon ja aloitti muutama viikko sen jälkeen kuntoutuksen Oysin kuntoutusyksikössä.
”Miksi meille kävi näin?”
Vaikka lääkärit vakuuttivat, että Teuvon tilanne oli hallinnassa, kauhu oli Marjan elämässä pitkään jatkuvana seuralaisena. Hän pelkäsi, että Teuvo saisi uuden aivoverenvuodon.
Kun suurimmat pelon tunteet alkoivat laantua, Marja huomasi, että hänessä heräsi myös uusia tunteita, vihaa, kiukkua ja katkeruutta. Tilanne tuntui välillä kohtuuttoman raskaalta.
”Mietin, miksi meille oikein kävi näin. Miksi tavallinen elämämme piti ottaa meiltä pois?”
Marja piti itse kuukauden sairausloman ja palasin sen jälkeen töihin. Esihenkilö ja työkaverit olivat onneksi hyvin kannustavia.
”Sain esimerkiksi hoitaa Teuvon sairastumiseen liittyviä asioita työaikana, jos tarve vaati.”
Marja väsyi, Teuvon kuntoutus ja puheterapia etenivät
Marja oli kuitenkin jatkuvasti väsynyt. Jossakin vaiheessa hän tuli tietoiseksi, että hän yritti vielä mielessään taistella Teuvon sairastumista vastaan, vaikka sille ei voinut enää tehdä mitään.
”Ymmärsin, että myös vastaan taisteleminen kulutti voimiani. Oivalsin, että minun täytyy hyväksyä Teuvon afasia perheen uudeksi seuralaiseksi ja luottaa siihen, että elämä kantaa.”
Teuvon kuntoutus ja puheterapia etenivät hyvin. Puheen tuottaminen ja ymmärtäminen paranivat. Kotona Marja ja Teuvo käyttivät sanalistoja, kuvia ja digiohjelmia kommunikoinnin apuna. Puheterapeutin antamia kotiläksyjä he tekivät päivittäin yhdessä.
”Yhdessä harjoitteleminen ja toipuminen vahvistivat avioliittoamme entisestään. Välillemme tuli entistä enemmän kunnioitusta ja yhteenkuuluvuutta.”
Elämä helpottui. Kaikki olivat luottavaisia, että Teuvo pääsisi vielä palaamaan takaisin työelämään.
Marja myös oivalsi, että heillä oli ollut onnea onnettomuudessa. Monet aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet menettävät itsenäisen liikkumiskykynsä. Teuvon kohdalla aivoverenvuoto ei ollut vaikuttanut liikkumiseen ja motoriikkaan ollenkaan.
”Kun ymmärsin, että huonomminkin olisi voinut käydä, aloin kokea myös kiitollisuutta, että pärjäsimme niinkin hyvin.”
Aivoverenkiertohäiriö esti paluun työelämään, vertaistuki auttoi työkyvyttömyyseläkkeellä
Puolitoista vuotta sairastumisen jälkeen iski todellinen takapakki: kävi ilmi, että monet Teuvon toiminnot olivat hidastuneet niin paljon, ettei hän enää pystynyt palaamaan työelämään. Hänen oli pakko jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle.
”Ensireaktioni oli itku. Vanha ajatus siitä, että tässäkö tämä elämä nyt oli, palasi mieleeni”, Marja kertoo.
Kun pariskunta oli hetken saanut sulatella asiaa, molemmat olivat sitä mieltä, että ratkaisu oli oikea. Heidän piti vain miettiä arjen rytmi uudelleen, kun Marja kävisi töissä ja Teuvo olisi kotona.
Ensimmäiseksi Marja ja Teuvo päättivät alkaa tehdä yhteisiä kävelyretkiä lähimetsissä. Neljä vuotta myöhemmin he innostuivat menemään mukaan Aivoliiton AVH-potilaille ja heidän läheisilleen suunnatulle ryhmämatkalle.
”Ryhmästä tuli heti hyvin lämmin tunne. Ajattelin, että tähän porukkaan minäkin haluan kuulua.”
”Kaveria ei jätetä”
Nykyään Teuvon sairastumisesta on kulunut jo kaksikymmentä vuotta. Hänen puhekykynsä on palautunut lähes kokonaan. Vain jos tulee hyvin äkillisiä tilanteita, hänen puheensa saattaa lukkiintua.
”Pystymme puhumaan aivan kaikesta normaalisti. Vieraat ihmiset eivät välttämättä huomaa mitään erikoista Teuvon puheessa.”
Marjakin on jäänyt eläkkeelle, ja yhteiset eläkepäivät tuntuvat hyviltä. Marja puuhastelee mielellään puutarhatöitä, Teuvo taas seuraa mielellään uutisia ja maailman tapahtumia. Aamulla he saattavat pakata eväät reppuun ja lähteä yhdessä kävelemään metsään.
”Parisuhteemme motto on, että kaveria ei jätetä. Se on aina pitänyt.”
Marjan arjen pelastusrenkaat
Puutarha
”Puutarhaterapia on minulle parasta terapiaa. Rakastan puuhata pihalla ja saada kynsien alle multaa. Nykyään pihallamme on pääasiassa perennoja ja omenapuita. Aikaisemmin kasvatin myös kaalia ja porkkanoita.”
Runot
”Olen pohdiskeleva ihminen ja luen mielelläni runoja ja aforismeja. Ne ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja voin lukea niitä monta kertaa uudelleen. Saan voimaa viisaista ajatuksista. Tykkään esimerkiksi Eino Leinon Nocturnesta.”
Voimabiisit
”Pidän laulujen sanoituksista samaan tapaan kuin runoista. Vaikeina hetkinä saan niistä paljon voimaa. Erityisesti Arja Saijonmaan laulamana Ystävän laulu ja Vesa-Matti Loirin tulkitsemana Maailma on kaunis ovat lohduttaneet minua. Niissä on todella koskettava viesti.”
Jooga
”Jooga rauhoittaa kehon ja mielen. Kävin pitkään joogaryhmissä mutta nykyään joogaan usein kotona. Levitän vain joogamaton lattialle, sängylle tai nurmikolle ja rentoudun olemaan läsnä. Saatan laittaa samalla myös jotain hyvää musiikkia soimaan.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti