Hiv-positiivinen – Maija odotti kolmatta lastaan, kun sairaus tuli ilmi: ”Mietin, että tämä elämä oli sitten tässä – sitten ymmärsin, etten voi tartunnalleni mitään”
Maijan elämä muljahti nurin äitiysneuvolakäynnillä. Hänen infektioseulastaan oli löytynyt hiv – immuunipuutosviruksen aiheuttama krooninen infektio.
Maija ei ole katkera hänet tartuttaneelle ex-kumppanilleen. Hän ajattelee mieluummin, ettei mies tiennyt tartunnastaan. Katkeruus ei muuttaisi mitään.
Neuvolasta soitettiin. Voisiko Maija ehkä pyörähtää paikan päällä ennen töihin menoa?
Vuonna 2007 Maija odotti kolmatta lastaan. Vasta alkuvaiheessa oleva raskaus oli ensimmäinen yhteinen uuden aviopuolison kanssa.
Maijalle oli heti selvää, että jokin on pielessä. Puoliso ajoi hänet neuvolaan ja jäi odottamaan alakertaan.
Perillä hoitaja ei suostunut puhumaan, vaan vei Maijan lääkärin huoneeseen. Maijan infektioseulasta oli löytynyt hiv.
Seuraavista tunneista Maija muistaakin vain satunnaisia asioita.
Lääkäri lohdutti ja tarjosi aikaa psykologiselle sairaanhoitajalle. Maija sai myös faktatietoa: hiv ei länsimaissa hyvän hoidon ansiosta kehity enää aidsiksi. Hänen pitäisi myös aloittaa lääkitys, jotta virus ei tartu lapseen.
Maija muistaa, että hänellä oli kiire lähteä paikalta. Hän selitti, että puoliso oli flunssassa, ja tämä piti pian päästää kotiin lepäämään. Maija käveli alas ja kertoi uutisensa.
Mies putosi järkytyksestä polvilleen.
Kolmen päivän kuolema
Maija sai kolme päivää sairaslomaa. Päivisin hän murehti sitä, ettei näkisi lastensa kasvavan. Kun lapset tulivat koulusta, Maija oli taas reipas perheenäiti. Laittoi ruokaa, oli iloinen ja läsnä.
Kun uusi aamu koitti, Maija vajosi taas sohvalle säälimään itseään.
”Ajattelin kaikkea hölmöä. Vaikka minulle kerrottiin heti, että en kuole tähän, se 80-luvun stigma vaikutti mielessäni yhä. Silloin tähän sairauteen kuoli, enkä kyennyt järkytykseltäni ottamaan uutta tietoa vastaan. Mietin, että tämä elämä oli sitten tässä.”
Töihin palattua faktatieto työnsi synkkiä ajatuksia sivuun. Kuolemanpelko hävisi.
Maija pääsi pian HUS:n infektiopoliklinikan asiakkaaksi. Kun työkaverit lähtivät lounaalle, hiv-positiivinen Maija jäi puhumaan tärkeää puhelua: hän saisi lääkkeet.
Samalla Maija sai lisää tietoa. Lääkkeet estävät tehokkaasti hiv:n tarttumisen lapseen. Terveitä vauvoja oli autettu maailmaan tuolloin vuoteen 2007 mennessä jo sata. Tänä päivänä Suomen luku on jo yli viisisataa.
”Aloin ymmärtää, etten voi tartunnalleni mitään. Sen kanssa täytyy vain elää. Sain tietoa ja sopeuduin tilanteeseen nopeasti.”
Huoli lapsesta – hiv voi tarttua äidistä lapseen raskauden aikana
Hiv-positiivinen Maija alkoi kelata elämäänsä taaksepäin. Hänellä oli ollut avioliittojensa välissä neljä vuotta kestänyt seurustelusuhde. Hänellä oli myös ollut infektiotautiin sopivia oireita, jollaisia hiv:kin voi heti tartunnan jälkeen aiheuttaa. Maija oli käynyt useita kertoja lääkärissä, mutta hi-virusta ei testattu.
Teoria varmistui. Syntymättömän lapsen isä teki testin: negatiivinen. Siitäkin huolimatta, että pari oli ollut yhdessä vuosia ja harrastanut suojaamatonta seksiä.
Tieto oman puolison terveydestä huojensi Maijaa, mutta huoli vaivasi häntä silti.
Olisiko lapsi varmasti terve?
Maija oli puhelimitse yhteydessä myös entiseen kumppaniinsa ja pyysi tätä menemään testeihin. Mies kuulosti järkyttyneeltä, mutta Maijan mieleen jäi silti avoin kysymys, oliko mies tiennyt tartunnastaan.
Lääkkeet aiheuttivat Maijalle sivuoireita. Lääkkeiden valikoima oli tuolloin kapeampi, eikä raskausaikana voinut syödä uusimpia lääkkeitä. Niiden turvallisuudesta sikiölle ei ollut varmuutta.
© Pekka Nieminen/Otavamedia
Lääkkeiden aloittamisesta aina lapsen syntymään saakka Maijaa ellotti. Lääkkeiden kanssa piti syödä, ja Maija söi, mutta se oli kamalaa.
Maija alkoi laihtua. Naistenklinikalla se ohitettiin olankohautuksella: sinulla on varaa hiukan laihtua. Lapsen hyvinvointi oli tärkein.
Neuvolassa taas huolehdittiin Maijasta: miten hän jaksaisi hoitaa vauvaa, jos riutuu raskausajan nälissään? Suhde neuvolaan oli muutenkin hyvä. Maijan sairaanhoitaja ei ollut aiemmin hoitanut hiv-positiivista äitiä, mutta opiskeli hiv:stä samaan aikaan. Kummankin tiedot ja taidot kasvoivat raskauden edetessä.
”Olen kutsunut lastani pelastajalapsekseni. En tiedä, milloin olisin saanut tietää, että minulla on hiv, jos en olisi tullut raskaaksi. Kaikkein tärkeintä on tietää tartunnastaan, jotta sitä voidaan hoitaa.”
Vauvalle estolääkitystä – varmuus vasta 1,5 vuotiaana
Huoli lapsen terveydestä helpotti hetkeksi, kun Maija sai pienen poikansa syliin. Siinä hetkessä ei ollut murheita. Vain äiti ja lapsi.
Vauva sai synnytyksen jälkeen vielä kuukauden ajan estolääkitystä. Pieni tippa nestemäistä hiv-lääkettä kaksi kertaa päivässä. Muuten kaikki oli kuten millä tahansa tuoreella perheellä.
Vaikka olihan hienoa hetkeä edeltänyt synnytys kummallinen. Kätilöiden ja lääkärien käyttämä suojavarustus on vuosi vuodelta vähentynyt, mutta vuonna 2007 Maija synnytti astronauttien kanssa. Siltä kätilöt Maijan mielestä näyttivät suojavarusteissaan.
Lapsen isä ehti kyllä murehtia yhtä asiaa. Nimittäin siitä, voisiko heitä tulla lainkaan tapaamaan synnytysosastolle. Sairaalan henkilökunta vakuutteli, että missään ei ole kylttiä, että tällä naisella on hiv. Sukulaisia tai ystäviä saattoi kutsua tervehtimään.
Epävarmuus ei kuitenkaan päättynyt siihen. Lapsella on syntyessään vasta-aineita äidin kehosta, minkä vuoksi hiv-positiiviselle äidille syntyneen lapsen testi näyttää positiivista pitkään syntymän jälkeen.
Lopullinen varmuus saatiin vasta lapsen ollessa 1,5 vuotta, kun vasta-aineet olivat kokonaan poistuneet hänen kehostaan. Siihen asti Maijakin joutui jännittämään, vaikka käytännössä lapsen terveys oli varmaa, kun tämä oli neljä kuukautta.
Äiti ei kuole, eikä virus ole perheessä vaaraksi
Kun nuorimmaisen terveys varmistui, hiv-positiivinen Maija halusi kertoa tartunnastaan kahdelle vanhemmalle lapselleen. Hän oli lykännyt kertomista, ettei sisarusten olisi tarvinnut jännittää pikkuveljen testituloksen vuoksi.
Kun Maija oli lapsen kanssa kahden, hän kertoi tälle kaiken: hänellä on hiv, pikkuveli on terve, puoliso on terve. Äiti ei kuole, eikä virus ole kenellekään perheessä vaaraksi.
”Ai, no onpa hyvä, että kerroit”, lapsi sanoi.
Nuorempi ei ottanut asiaa yhtä kevyesti. Lapsi suivaantui, että Maija oli kertonut ystävilleen ensin. Hiv:stä lapsi ei paljastanut olevansa moksiskaan. Maija sanoi, ettei asiasta voinut huudella. Jos lapsi halusi puhua, isosisar tai muutamat Maijan ystävät olivat käytettävissä.
”Juttelin muutama vuosi sitten lasteni kanssa uudestaan. Ilmeisesti vanhempi ei ole kokenut tarpeelliseksi jutella aiheesta kenenkään kanssa. Nuorempi on jutellut muutamien ystäviensä kanssa. Hän ehkä murehtii lapsistani enemmän.”
© Pekka Nieminen/Otavamedia
Milloin hiv-positiivinen kertoo sairaudestaan?
Maijan puoliso ei olisi aikoinaan voinut kuvitella olevansa suhteessa hiv-positiivisen kanssa. Kun tartunta osui oman puolison kohdalle, se ei kuitenkaan tuntunut ylitsepääsemättömältä. Pari oli yhdessä vielä viisi vuotta. Kun ero myöhemmin tuli, se ei liittynyt Maijan hiv-tartuntaan.
Muut ihmiset kuitenkin tuntevat aihetta vähemmän kuin hiv-positiivinen itse. Siksi uuden suhteen aloittamiseen liittyy aina se riski, että toinen kääntyy kannoillaan, eikä halua enää tavata.
Nykyinen kumppanini mietti kaksi päivää, jutteli sairaanhoitajalle ja päätyi jäämään suhteeseen kanssani.
”Vaikka en voi tartuttaa ketään, muut kokisivat loukkaavana, jos ryhtyisin seksiin heidän kanssaan kertomatta tartunnastani. Joudun miettimään uuden kumppanin kohdalla, milloin pitäisi kertoa.”
Uusille tuttavuuksille kerrotaan harvoin ensimmäisenä omia sairauksia. Se olisi outoa. Eikä Maija halua kertoa hiv:stään kaikille. Niinpä ensikohtaamisen ja suhteeseen sitoutumisen väliin jää aika paljon jännitystä ja epätietoisuutta.
Nyt Maijalla on kuitenkin uusi suhde.
”Nykyinen kumppanini mietti kaksi päivää, kävi juttelemassa infektiopoliklinikan sairaanhoitajalle ja päätyi jäämään suhteeseen kanssani.”
Kellot piippaavat
Kertomisen vaikeus määrittelee jollain tavalla hiv:n kanssa elämistä. Jos se sattuu olemaan ajankohtaista, Maija muistaa olevansa hiv-positiivinen. Toinen muistutus tulee päivittäin: kännykän herätyskellon piippaus, joka muistuttaa lääkkeistä.
Nämä kaksi elementtiä ovat läsnä myös kulttuuriteoksessa, joka on koskettanut Maijaa erityisen syvältä, Rent-musikaalissa.
Teos käsittelee slumminuorten elämää, jota varjostaa epävarmuus. Musikaalissa on useita hiv-positiivisia hahmoja: professori, strippari ja ex-narkomaani.
Musikaalin hahmoille on kirjoitettu jatkuva tarve kertoa tartunnastaan. Kellot piippaavat ja muistuttavat lääkkeistä.
Kun Marco Bjurström ohjasi Rentin Aleksanterin teatteriin vuonna 2012, Maija itki yleisössä.
Maijan tytär itki viereisessä penkissä. Vähän matkan päässä vollottivat Maijan ystävät.
Maija halusi jututtaa näytelmän ohjaajaa. Hän kertoi Marcolle, että musikaali oli koskettanut häntä ja että hänellä itsellään oli hiv. Sitten itki Marcokin.
”Me taidamme olla molemmat hyviä itkijöitä. Itkimme yhdessä kunnon itkut.”
Haastateltavan nimi on muutettu.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 2/21.
Lue myös: Hiv-tartunnan saanut Riitta: ”Raskainta on salaisuus”
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti