Perheenisä joutui saattohoitoon – Jyri, 35, sairastaa parantumatonta keuhkosyöpää: ”Viime yöt olemme nukkuneet koko perhe samassa makuuhuoneessa”

Haastattelupäivänä Jenni Roivainen viestittää, että hänen miehensä Jyrin vointi on heikentynyt äkillisesti. Tapaamista on siirrettävä.

Iltapäivällä Jenniltä tulee uusi tekstiviesti.

Jos haastattelun meinaa tehdä, tänään on varmaan viimeisiä aikoja. Olo ei tästä enää kovin parane.

Tapaamme Roivaisten kotona Kuopiossa­ vielä samana päivänä, perjantaina 26. marraskuuta. Omakotitalon pihassa pieni tyttö­ kiipeilee lumikasassa ja pysähtyy katsomaan tulijaa. Hän on perheen kuusivuotias­ tytär.

Jenni johdattaa sisään. Hän juttelee ystävällisesti, mutta olemuksessa näkyy väsymys. Hän lähtee hakemaan Jyrille puhdasta t-paitaa valokuvia varten.

Jyri istuu sängyllä olohuoneessa. Hänen­ vasemmalla puolellaan on lisähappea pumppaava happirikastin, oikealla kipupumppu. Hän on fyysisesti hauraassa kunnossa, mutta ajatus kulkee.

Jyri nostaa katseensa kannettavasta tietokoneesta ja tervehtii. Hän on tulostamassa potilastietojaan haastattelua varten.

Jyri on saanut edellisenä päivänä saattohoitopäätöksen. Syöpähoidot on lopetettu, ja häntä hoidetaan nyt kotona. Tarpeen ­tullen hänet voidaan siirtää saattohoitokotiin.

Jyri on kertonut sairaudestaan aikaisemmin julkisessa Facebook-kirjoituksessa ja haluaa nyt antaa haastattelun.

”Haluan tuoda ihmisten tietoisuuteen,­ millainen tauti tämä on. Mielestäni syöpä­potilaiden pitäisi vaatia lääkäreiltä enemmän. Lääkärien sanaan pitäisi voida ­luottaa, mutta eivät he aina tiedä”, Jyri sanoo.

Jenni saapuu puhtaan paidan kanssa ja auttaa miestään pukeutumaan. Letkut tuppaavat olemaan tiellä. Pari on ollut naimisissa viisi vuotta.

”Ensi kesänä olisi tullut kuusi”, Jenni sanoo.

Jyri oli 35-vuotias, tupakoimaton ja perusterve mies. Yrittäjä ja perheenisä. Ja nyt keuhkosyöpä on viemässä hänen henkensä.

Miten tässä kävi näin? Ja jos hänen oireisiinsa olisi kiinnitetty aikaisemmin huomio­ta, voisivatko asiat olla toisin?

Aika ennen sairautta. Kuvassa Jyri ja vuonna 2015 syntynyt tytär. © Roivaisten kotialbumi

Keuhkokuvia ei otettu ajoissa

Jyrin oireita, pitkään jatkunutta yskää ja hengenahdistusta, selitettiin ensin hoitamattomalla astmalla. Jyri oli potenut rasitusastmaa lapsuudessaan. Hän kävi oireidensa takia yleislääkärin vastaanotolla ­ensimmäisen kerran vuosi sitten lokakuussa­.

Jyri pyysi jo ensimmäisellä lääkärikäynnillään, että hänen keuhkoistaan otettaisiin röntgenkuvat, varmuuden vuoksi. Niitä ei kuitenkaan otettu, vaan Jyriä neuvottiin tekemään puhallusmittaukset astman toteamiseksi.

Astmadiagnoosiin asti ei koskaan päästy, sillä puhallusmittausten tulokset hukattiin terveyskeskuksessa, ja seuranta piti aloittaa alusta.

Viime talvena alkaneita päänsärkyjä ei osattu yhdistää keuhko-oireisiin. Jyri kävi niiden takia toistuvasti päivystyspoliklinikalla ja sai särkylääkkeitä.

Helmikuuhun mennessä Jyrin keuhko-oireita ja päänsärkyjä hoidettiin edelleen erillisinä asioina, eikä hänestä ollut otettu röntgenkuvia.

Keuhkolääkärien suositus on, että potilaan keuhkot kuvattaisiin, kun yskä on jatkunut yli kolme viikkoa.

Vaikka röntgenkuvaus ei ole tarkin mahdollinen kuvantamiskeino, sillä voidaan yleensä havaita kasvaimet. Käytännössä suositus ei aina toteudu terveydenhuollossa.

Jalat pettivät alta

Helmikuussa 2021 Jyrin keuhkot kuvattiin lopulta, ja niistä löydettiin jotakin. Ehkä nestepussi tai kasvain. Jyri sai kiireellisen lähetteen jatkotutkimuksiin.

Arki jatkui vielä normaalisti. Päänsärky oli vaihteeksi hellittänyt, ja Jyri paiski iltaan asti lumenauraustöissä. Viikon päätteeksi hän pudotteli vielä paksun lumikerroksen talonsa katolta. Jyri on kiinteistöhuoltoalan yrittäjä.

Jatkotutkimuksia ei ehditty tehdä. Seuraavana lauantaina, 27. helmikuuta, Jyri oli lähdössä jälleen päänsäryn takia päivystykseen, kun hänen jalkansa pettivät alta. Hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan.

Tuon sairaalareissun jälkeen perheen elämä ei ole ollut ennallaan.

Haastattelu keskeytyy, kun ovikello soi. Kotisairaanhoidon työpari saapuu säätämään Jyrin kipupumppua ja tarkastamaan voinnin.

Jenni katselee miestään sivummalta. Nämä hetket ovat hänen mielestään raskaimpia. Hoitajan vierailu muistuttaa sairaudesta, eikä tilannetta pääse pakoon.

”Jyri on aina ollut hirveän aktiivinen. Touhunnut paljon lasten kanssa. Yrittäjäihminen, joka ei pysy pitkään paikallaan”, Jenni luonnehtii.

”Tiedettiin, että jossain vaiheessa loppu tulee tämän sairauden kanssa. Mutta kukaan ei ollut varautunut siihen, että se tulee näin äkkiä.”

Roivaiset juhlivat joulua 27. marraskuuta. © Roivaisten kotialbumi

Lääkärin sanat järkyttivät

Jyrille tehtiin pään magneettikuvaus ja vartalon viipalekuvaus yliopistollisessa sairaalassa.

Jenni ja Jyrin vanhemmat olivat huoneessa kuulemassa sokkiuutisen.

Jyrillä oli keuhkosyöpä. Se oli levinnyt imusolmukkeisiin, selkärankaan, suoliluuhun ja aivoihin. Oli ihme, että Jyri kykeni kävelemään.

”Järjetön pelko ja ahdistus. Ei voi olla ­totta”, Jyri kertaa tuntemuksiaan tuolloin.

Tilanteen koko lohduttomuus paljastui perheelle syöpäosastolla, jonne Jyri siirrettiin jatkohoitoon. Jenni ja toinen perheen pojista olivat kuuntelemassa, kun lääkäri kertoi hoitosuunnitelmasta.

Heille kerrottiin, että Jyri sairasti parantumatonta syöpää. Sen etenemistä voitaisiin ainoastaan jarruttaa. Hänellä olisi elinaikaa ehkä vuosi, korkeintaan puolitoista. Varmuutta ei ollut.

Tiedot olivat järkyttäviä, ja erityisen järkyttäviä ne olivat perheen teini-ikäiselle pojalle.

”Ei arvattu yhtään, mitä sieltä tulee. Se oli lääkäriltä käsittämätöntä, ajattelematonta ja epäinhimillistä toimintaa”, Jenni sanoo.

Roivaisten mielestä lääkärin olisi pitänyt antaa ennakkovaroitus, jotta poika olisi osattu viedä syrjemmälle.

Kyseessä oli nuorehko erikoistuva lääkäri eli erikoisalalle kouluttautuva lääkäri. Roivaisten mukaan hän pahoitteli sanavalintojaan jälkeenpäin.

”Äärettömän huonoa tuuria”

Jyrin syövälle ei ole löydetty selitystä. Keuhkosyöpä on lähes 90-prosenttisesti tupakoitsijoiden tauti, mutta lääkärien mukaan Jyrin elämäntavat eivät selitä tautia­. Jyri poltti nuorempana satunnaisesti mutta lopetti pari vuotta sitten kokonaan.

Jyrin suvussa on ollut syöpäsairauksia, mutta ei yhtä nuorella iällä. Hän ei ole myöskään altistunut asbestille.

”Lääkärit sanoivat, että minulla on käynyt äärettömän huono tuuri.”

Olisiko syöpä voitu parantaa, jos se olisi havaittu heti oireiden alkuvaiheessa? Vastausta ei voida tietää.

Tätä Jyri haluaa korostaa: keuhkosyöpädiagnoosien viivästyminen on ongelma, josta maksetaan kallista hintaa.

Keuhkosyöpä on mahdollista leikata, mutta jos tauti ehtii levitä muihin elimiin, ennuste on huono. Suomi on jäänyt muista­ Pohjoismaista jälkeen keuhkosyövän ennusteen parantamisessa, vaikka se on kolmanneksi yleisin syöpä ja yksi tappavimmista.

Jyri pärjää kotona kotisairaanhoidon ja vaimonsa tuella. © Matias Honkamaa

Elämää päivä kerrallaan

Syöpädiagnoosin jälkeinen aika on ollut Roivaisten perheelle kilpajuoksu kelloa vastaan. Jyri kävi läpi rankat säde- ja lääkehoidot, mutta syövän leviämistä ei onnistuttu torjumaan.

Marraskuun alkupuolella Jyrin syöpähoidot lopetettiin. Syöpä oli levinnyt ennustetta nopeammin, eikä Jyrin toinen keuhko enää toiminut.

Jyrille luvattiin elinaikaa joitakin viikkoja. Hän saisi viettää loppuajan kotona perheensä kanssa.

Lisähappilaite suhahtaa tasaiseen tahtiin. Kipulääke saa Jyrin näyttämään uniselta. Jyri ja Jenni puhuvat tilanteestaan tyynesti, ilman tunnekuohuja.

”Tähän on vähän turtunut. Oma alitajunta siirtää asioita eteenpäin. Ei elämästä tulisi mitään, jos kaikki päivät menisivät itkiessä”, Jenni sanoo.

Vaikka he ovat käsitelleet kuolemaa viime aikoina, ajatus pelottaa edelleen. Jyri sanoo elävänsä nyt päivä kerrallaan.

Olohuoneen nurkassa seisoo kauniisti koristeltu joulukuusi. Sen oksilla roikkuu kullanvärisiä enkeleitä. Seuraavana päivänä­ Roivaisten kotona aiotaan viettää jouluaattoa.

Facebook-kirjoituksessaan Jyri kehotti elämään elämää tässä ja nyt:

Kuolinvuoteella ei tule mietittyä kesken jääneitä työprojekteja, titteleitä tai rahaa, jonka työllään on ansainnut.

Jyri sanoo saavansa iloa lapsistaan ja yhdessäolosta perheen kanssa.

”Viime yöt olemme nukkuneet koko perhe samassa makuuhuoneessa. Yhdessä oleminen on kaikkein suurin asia.”

Kirjoituksen taustoitukseen ja­ lääketieteelliseen tarkistukseen haastateltiin keuhkosairauksien erikoislääkäriä, professori Tuula Vasankaria.