Markus luuli saaneensa ruokamyrkytyksen, mutta umpilisäke olikin puhkeamassa: ”Ambulanssin soittamista ei kannata epäröidä”
Markus Staaf luuli navan ympärillä olevan kivun johtuvan ruokamyrkytyksestä. Sairaalassa kuitenkin paljastui, että hänellä oli jo kiire päästä leikkaukseen.
Markus Staaf ei itse osannut pitkään aikaan yhdistää navan ympärillä tuntuvaa polttavaa kipua umpilisäketulehdukseen.
Ilta oli ollut kaikin puolin mukava. Markus Staaf, 45, oli käynyt vaimonsa Hannan kanssa syömässä ravintolassa mereneläviä. Yöllä Markus heräsi navan ympärillä tuntuvaan polttavaan vatsakipuun. Ensimmäinen ajatus oli, että merenelävät olivat aiheuttaneet ruokamyrkytyksen, vaikka kyseessä oli umpilisäke.
Tähän havahduin
”Kipu oli aivan karmea. Minusta tuntui siltä kuin joku olisi yrittänyt isoilla pinseteillä vetää napaani irti kehosta. Ajattelin, että edellisillan päivällinen oli aiheuttanut minulle ruokamyrkytyksen tai jonkinlaisen suolitukoksen. Samanlaista kipua en ollut kokenut koskaan aikaisemmin.
Yritin käydä oksentamassa ja ripuloimassa vessassa, mutta mitään ei tullut ulos. Kipu vain paheni tunti tunnilta.
Seuraavana aamuna onnistuin raahautumaan kotimme alakertaan ja vaimoni antoi minulle pahoinvointilääkkeen. Ymmärsin kuitenkin, että jotain vakavaa oli tapahtumassa ja minun oli pakko päästä lääkäriin.
Ajattelin, että en viitsi soittaa ambulanssia, sillä lähin päivystys on aika lähellä. Vaimollani ei ole ajokorttia, joten jouduin ajamaan itse. Jo matkalla tajusin, että päätös oli ollut todella huono.”
Päivystykseen
”Kun pääsin päivystyksen ilmoittautumistiskille asti, oloni oli niin kehno, että tuskanhiki valui kasvoiltani noroina. Minut vietiin saman tien potilashuoneeseen makaamaan. Ensin hoitaja tuli mittaamaan minulta kuumeen ja ottamaan verikokeita. Vähän ajan päästä tuli lääkäri, joka antoi minulle kipupiikin pakaraan.
Hän ihmetteli napani ympärillä tuntuvaa kipua. Sitten hän onneksi kokeili painaa myös umpilisäkkeen kohdalta, ja tunsin aivan valtavaa kipua.
Lääkäri epäili, että umpilisäkkeeni oli puhkeamassa. Hän lähetti minut helsinkiläiseen Haartmanin sairaalaan tietokonetomografiakuvaukseen, jolla asia pystyttiin varmistamaan.
Siellä toinen lääkäri totesi, että umpilisäke todella oli puhkeamassa ja se pitäisi leikata nopeasti. Haartmanissa leikkaus olisi kuitenkin päästy tekemään vasta seuraavana päivänä. Niinpä minut siirrettiin iltapäivällä espoolaiseen Jorvin sairaalaan, jotta leikkaus pystyttäisiin tekemään vielä saman illan aikana. ”
Leikkaukseen
”Olin saanut päivän aikana jo monta kertaa erilaisia kipulääkkeitä, minkä takia ambulanssimatka meni suhteellisen hyvin. Pystyin jopa keskustelemaan hoitajien kanssa.
Itse leikkaus meni nopeasti. Puoli kuuden aikaan laitoin vaimolle viestin, että nyt mennään. Hoitajat työnsivät minut sairaalan sängyssä leikkaussaliin, ja anestesialääkäri kertoi, mitä oli tekemässä. Sen jälkeen kaikki pimeni.
Vähän ennen iltayhdeksää heräsin pökertyneenä mutta ymmärsin, missä olin. Laitoin vaimolle uuden viestin, että kaikki oli hyvin. Polttava kipu oli hävinnyt kokonaan.
Lääkäri kertoi, että umpilisäkkeeni oli ollut pahasti tulehtunut, ja se oli jo ehtinyt erittää tulehdusaineita kehoon. Se ei ollut onneksi kuitenkaan ehtinyt puhjeta, sillä silloin se olisi voinut olla jopa hengenvaarallinen.”
Takaisin kotiin
”Seuraavana aamuna leikkaushaava tuntui kipeältä, kun liikuin. Vatsani oli leikkauksen jäljiltä vielä kuin tulipunainen ilmapallo. Se oli edellisenä päivänä täytetty kaasulla, jotta leikkaus oli helpompi tehdä.
Lääkäri tuli puolen päivän aikaan kierrokselle ja sanoi, että sain lähteä kotiin. Ehdin vielä iltapäiväksi kotisohvalle katsomaan Englannin Valioliigan ottelun.
Päivän aikana yritin liikutella päätäni ja raajojani, jotta leikkauksessa käytetty kaasu ei alkaisi jumittaa niitä. Siitä ambulanssin hoitaja oli varoittanut minua. Lisäksi röyhtäilin ja piereskelin, jotta kaikki kaasu pääsi ulos.
Lääkäri oli kirjoittanut minulle viikon sairausloman. Yksityisyrittäjänä ja mainostalon osakkaana maltoin pitää siitä vain kaksi päivää. Maanantaina voimani riittivät hädin tuskin hakemaan postin ulkoa laatikosta, tiistaina reissu oli vähän helpompi. Siinä vaiheessa olin jo aivan kyllästynyt makaamaan sohvalla.
Keskiviikkona menin töihin. Köpöttelin paikalle kuin vanhus ja vain istuin koko päivän. Puolentoista viikon päästä olin kuitenkin jo aivan normaalissa kunnossa.
Umpilisäketulehdus opetti minulle, että ambulanssin soittamista ei kannata epäröidä, jos tilanne sitä vaatii.
Minulle olisi voinut käydä paljon pahemmin, jos olisin jäänyt vielä odottelemaan.”
Voimavarani: Sienestys
Sienestys ja metsässä oleminen ovat lempiharrastuksiani. Kun syyskuussa jouduin sairaalaan, minua harmitti koko ajan, että viikonlopuksi suunniteltu sienestysreissu jäi tekemättä. Siihen aikaan mustatorvisienikausi oli juuri parhaimmillaan. Olin kovasti odottanut, että pääsen vaimoni kanssa keräämään niitä Porvooseen. Onneksi pääsimme sienestämään jo seuraavalla viikolla. Osan retkestä jouduin tosin istumaan kivellä lepäämässä.