Varhainen havainto glaukoomasta pelasti Railin näön
Raili Raita-Ruposella ei ollut ainuttakaan oiretta, kun lääkäri diagnosoi hänellä vaikean silmätaudin. Hoitamattomana glaukooma olisi tehnyt hänestä näkövammaisen.
Raili Raita-Ruposen mielestä oli suuri onni, että glaukooma havaittiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa näöntarkastuksen yhteydessä. Jos sairaus olisi ehtinyt pidemmälle, sitä olisi ollut vielä vaikeampi hoitaa.
Espoolainen Raili Raita-Ruponen, 70, sai ensimmäiset silmälasit 15-vuotiaana. Likinäkö lisääntyi nopeasti, ja hän joutui usein käymään silmälääkärillä.
Railin ollessa nelikymppinen silmälääkäri havaitsi kuitenkin jotain muuta huolestuttavaa hänen silmissään.
Silmänpaineet koholla
”Tavallisen näöntarkastuksen yhteydessä lääkäri huomasi, että silmänpaineeni olivat koholla. Hän määräsi minut lisätutkimuksiin, joissa havaittiin, että minulla on avokulmaglaukooma, joka on näköhermoa vaurioittava sairaus.
Olin aivan ällikällä lyöty. Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita, ja olin luullut, että silmäni olivat likinäköä lukuun ottamatta aivan kunnossa.
Sain hoidoksi silmään tiputettavia tippoja, joiden tarkoituksena oli laskea silmänpainetta. Tippoja piti laittaa aina tiettyihin aikoihin, ja jatkuva kellon mukaan eläminen oli ärsyttävää. Tuntui, että menetin vapauteni.
Itse sairaudesta löysin hyvin vähän tietoa. Nettiä ei siihen aikaan vielä ollut, eikä myöskään potilasyhdistystä.”
Lähete laserleikkaukseen
”Neljä vuotta pärjäsin tippojen avulla, mutta sen jälkeen silmänpaineet kohosivat taas. Sain lähetteen silmien laserleikkaukseen, jonka tarkoituksena oli alentaa silmänpainetta. Jännitin etukäteen valtavasti sekä leikkauksen aikanakin tunsin pyörrytystä. Kaikki meni kuitenkin hyvin.
Leikkauksen jälkeen silmänpaineet pysyivät alhaalla vain muutaman kuukauden. Minulle määrättiin taas lisää silmätippoja, joita käytin tunnollisesti. Tilanne tietysti harmitti, mutta tippojen tiputtamiseen olin jo vuosien varrella ehtinyt tottua.
Muutaman vuoden päästä minulle tehtiin toinen laserleikkaus. Sekään ei valitettavasti tuonut pitkäaikaista apua. Glaukooman hoitoni oli täysin silmätippojen varassa, ja lopulta käytin niitä aivan maksimimäärän, eli viisi kertaa päivässä.”
Silmälääkäri ehdotti glaukoomaleikkausta
”Kolme vuotta sitten silmälääkärini sanoi, että oli aika ruveta miettimään glaukoomaleikkausta. Siinä kirurgi leikkaa silmät oikealla veitsellä, ei laserilla.
Aluksi olin ajatuksesta melko kauhuissani. Onneksi sain miettiä asiaa rauhassa, ja lopulta päätin suostua leikkaukseen.
Ensimmäisenä leikattiin oikea silmä. Olin hereillä koko operaation ajan. En tuntenut minkäänlaista kipua, ja olin muutenkin yllättävän rauhallinen. Lääkärinkin mukaan kaikki sujui hyvin.
Kuukauden päästä leikattiin vasen silmä vähän eri tekniikalla.
Leikkauksesta lähtien silmänpaine on oikeassa silmässä pysynyt hyvänä. Vasemman silmän tilanne ei valitettavasti ole ollut yhtä hyvä, vaan silmänpaineet lähtivät taas vähän ajan päästä kohoamaan. Viime vuosina vasenta silmää on hoidettu neulastus-nimisellä menetelmällä.”
Likinäkö ja silmänpohjarappeuma
”Suuri osa elämääni on pyörinyt silmieni ympärillä. Glaukooman lisäksi minulla on vahva likinäkö, ja kymmenen vuotta sitten minulla todettiin myös silmänpohjarappeuma.
Autolla ajamisen jouduin lopettamaan jo 17 vuotta sitten, ja laskettelusta luovuin muutama vuosi sitten. Jumpassakin on välillä vaikea nähdä ohjaajan näyttämiä liikkeitä.
Silmäsairauksien kanssa oppii kuitenkin elämään, ja pystyn elämään aika tavallista elämää. Olen tottunut omiin rajoituksiini ja onnellinen siitä, että nämä sairaudet eivät aiheuta minkäänlaista kipua.
Viime vuosina oloni on myös piristynyt. Glaukoomaleikkauksen jälkeen pystyin jättämään silmätipat kokonaan pois, ja huomasin samalla, että unentarpeeni väheni huomattavasti. Pärjään hyvin jopa pari tuntia vähemmillä yöunilla kuin aikaisemmin.”