Elokuva-arvio: Christopher Nolanin sotaelokuva Dunkirk keskittyy sotakokemuksen ahdistavaan toimintaan
Dunkirkissa kolme eri tahtiin kulkevaa tarinalinjaa lomittuu elokuvallisesti upeasti toisiinsa.
Fionn Whitehead on yksi tuhansista evakuoitavista sotilaista.
Ohjaaja Christopher Nolan on usein rakentanut elokuviaan tarinan sisäisen ajankulumisen ja elokuvakerronnan väliselle vuorovaikutukselle. Mementossa (2000) päähenkilön lähimuistin menetys tarjosi mahdollisuuden kertoa tarina väärinpäin, Interstellarissa (2014) avaruusmatkalla vanhetaan eri tahtiin kuin maanpinnalla.
Toisen maailmansodan Dunkerquen evakuoinnissa pelastettiin yli 300 000 saksalaisten saartamaksi joutunutta sotilasta kanaalin yli Britanniaan. Nolanin ohjaustyössä pelastusoperaatio tiivistetään tiukaksi jännitysnäytelmäksi, jonka taustalla pauhaa Hans Zimmerin intensiivisen tuskastuttava musiikkimatto.
Yksinäinen sotilas (Fionn Whitehead) hakee kaoottisella rannalla paikkaa evakuointialuksesta, pieni siviilivene lähtee pelastamaan sotilaita ja Spitfire-lentäjä (Tom Hardy) suorittaa taivaalla taistelutehtävää. Hahmojen taustoja ei kerrota, vaan elokuva keskittyy sotakokemuksen ahdistavaan toimintaan.
****
Dunkirk, maanantai 5.2. klo 21.00, tv5