Elokuva-arvio: Judas and the Black Messiah kertoo Mustien pantterien johtajan tarinan
Shaka Kingin elokuva Judas and the Black Messiah kertoo tositarinan siitä, miten FBI pyrki sisältäpäin tuhoamaan yhden liikkeen vaikutusvaltaisista johtajista.
Daniel Kaluuya palkittiin Oscarilla roolistaan karismaattisena mustana pantterina.
Mustat pantterit olivat 1960–70-lukujen taitteen Yhdysvalloissa mustien militantti poliittinen liike, joka taisteli rotusortoa ja poliisien mielivaltaa vastaan. Se erottui rauhanomaisemmasta kansalaisoikeusliikkeestä avoimen vallankumouksellisella retoriikallaan ja valmiudellaan väkivaltaan.
Yhdysvaltojen hallinto piti liikettä uhkana vallitsevalle status quolle ja pyrki hajottamaan liikkeen likaisinkin keinoin.
Shaka Kingin elokuva Judas and the Black Messiah kertoo tositarinan siitä, miten FBI pyrki sisältäpäin tuhoamaan yhden liikkeen vaikutusvaltaisista johtajista, Fred Hamptonin. Aseenaan FBI käytti Mustien panttereiden riveihin ujuttamaansa ilmiantajaa Bill O’Nealia (LaKeith Stanfield), joka oli jäänyt kiinni autovarkaudesta ja FBI-agentiksi tekeytymisestä.
Pitkähkö elokuva kulkee aika tavanomaisia jännityselokuvan polkuja, kunnes nousee lopulta tiukaksi kommentiksi siitä, miten J. Edgar Hooverin johtama FBI ei kaihtanut keinoja vastustajansa neutraloimiseksi.
Näyttelijäpinnat menevät Daniel Kaluuyalle Fred Hamptonin roolissa ja aina vakuuttavalle Jesse Plemonsille, joka esittää FBI-agentti Roy Mitchelliä.
Lopputeksteissä syvennetään tapahtumien kulkua, ja kerrotaan muun muassa miten Bill O’Neal valitsi lopulta saman kohtalon kuin alkuperäinen Juudaskin.
***½
Judas and the Black Messiah, lauantai 1.3. klo. 21.00, TV5