Elokuva-arvio: Lapsen hyväksikäyttö ja suunnitelmat anastaa omaisuus saa lesken suunnittelemaan veijarihenkistä kostoa Tulen värit -elokuvassa

Clovis Cornillacin historiallinen draama pohjautuu Pietre Lemaitren romaanitrilogian toiseen osaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Léa Druckerin esittämä leski ryhtyy kostotoimiin. Oikealla Benoît Poelvoorde.

Clovis Cornillacin historiallinen draama pohjautuu Pietre Lemaitren romaanitrilogian toiseen osaan.
Teksti:
Arto Pajukallio

Tulen värit -elokuvassa suurten romaanien kaari sekä Monte Criston kreiviin rinnastuva yksityiskohtainen kostotarina istutetaan 1920- ja 1930-lukujen Eurooppaan, jossa fasismi voimistaa asemiaan.

Nykyajalle tyypillisesti kyseessä on myös vahvan naisen kasvukuvaus, voimaannuttava kertomus naisia vähättelevän ja väärinkäyttävän äijäporvariston haastamisesta.

Elokuvan käynnistyessä vietetään sen päähenkilön, rouva Péricourtin (Léa Drucker) menestyneen pankkiirimiehen hautajaisia. Pariskunnan teinipoika hyppää ikkunasta. Myöhemmin leskelle paljastuvat sekä lapsen traaginen hyväksikäyttö että edesmenneen puolison liikekumppanien todelliset karvat ja pyrkimys anastaa rouvan omaisuus. Tämä kuitenkin ottaa oikeuden omaan käteen ja sommittelee veijarihenkisen koston.

Monipolvinen tarina liikkuu hieman raskaasti näyttävissä, mutta myös ummehtuneissa sisämiljöissä, eikä sovitus yritäkään täysin irrottautua kirjallisesta kerronnasta.

***

Tulen värit, keskiviikko 20.3. klo 21.55, Teema & Fem

X