Luontoinhokit-dokumentti tutkailee kuvottavan kauniita hyönteisiä – Tulitikkuaskin kokoiset kamerat mullistivat luontokuvaaja Jari Salosen työn
Luontokuvaaja Jari Salonen teki dokumentin vieroksutuista eläinlajeista. Ohjelmassa kohdataan niin hämähäkkejä, punkkeja kuin hirvikärpäsiäkin. Viimeksi tekijä nostatti myrskyn konjakkilasissa ohjelmalla ikimetsistä ja hakkuista.
Inhokkinsa kullakin – mutta luonnon kiertokulun kannalta hämähäkilläkin on merkitystä.
Avaran luonnon perinteiselle lauantaipaikalle pärähtää pisteohjelma, jonka nimi lupaa jotain öklöä. Kotimaisen dokumentin nimi on Luontoinhokit, tekijä Jari Salonen.
”Ihmisten luontosuhteessa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos. Metsän selviytyjät -ohjelmaan kuvasin oravia neljä vuotta. Mutta tänä päivänä pörröinen ja herttainenkin eläin voidaan nähdä uhkaavana”, Jari Salonen, 62, sanoo.
Mitä! Oravako pelottava?
Ainakin iltapäivälehden retoriikassa. Ilta-Sanomat pyydystää klikkejä tällaisin otsikoinnein: ”Orava teloi oopperatähden tajuttomaksi!” – ”Terroristioravien iskut jatkuvat – sähköt poikki Jyväskylässä.” – ”Kiukkuinen joutsen tuijotti autoilijaa syyttävästi.” – ”Näin iskee tappajatintti!”
Syksyfanin riesat
Yleisradio tilaa aktiivisesti luontodokumentteja.
”Mehän tunnetaan tarkemmin savannien lajisto kuin oman kotipihan lajisto. Pitää aina muistaa nostaa hattua Ylen suuntaan, joka tuo esiin myös Suomen luontoa”, Salonen suhteuttaa.
Luontoinhokeissa palaavat myös Salosen vanhat tutut merimetsot. Moni katsoo niiden saavan aikaan sottaista jälkeä. Ne ovat eräänlaisia vastineita sisämaan peltojen ja puistojen kakkamestareille valkoposkihanhille.
”Olen aina tykännyt syksystä erittäin paljon. Syyskuiset ja lokakuiset kuulaat aamut.”
Mutta sitten tulivat hirvikärpäset. Salonen näki hirvikärpäsen ensi kerran näillä leveysasteilla 1980-luvun alussa. 1990-luvulla hän sai tuta, että niitä on paljon ja että hän on niille voimakkaasti allerginen.
”Syysmatkailun ilo on tämän myötä kuollut. Hirvikärpäsiä riittää niin kauan kuin syksyllä on plusasteita. Viime vuoden syyskuussa sain Seitsemisen kansallispuistossa kuusi hirvikärpäsen puremaa niskaan. Ne paranivat vasta tammikuussa.”
Kaikesta huolimatta luontoihminen löytää jopa hirvikärpäsestä tarkoitusta.
”Kävin äskettäin kuvaamassa makrokuvia hirvikärpäsistä ja punkeista. Aika perhanallisen kaunis ja jännä otus.”
Kamera tikkuaskissa
Kameratekniikan kutistuminen minikokoiseksi toi uusia mahdollisuuksia. Salonen nimeää käännekohdakseen sen, kun häneltä tilattiin kolmen dokumentin sarja Selkämeri (2015). Nokian järvimaiseman kasvatille meressä oli kosolti uutta kuten keinoissakin, jotka piti keksiä.
”Tuli tulitikkuaskin kokoiset kamerat. Menin ennen seiskaa aamulla asettamaan pikkuluodoille lähes 20 kameraa, ja hain ne yhden aikaan pois. Maailmallakaan ei vielä tehty tällä tavalla”, Jari Salonen kertoo.
Luontokuvaaminen ei ollutkaan enää kärsivällisyysharjoitusta piilokojussa käsi napilla. Tosin muistikorttien selaamisessa kärsivällisyys taas tulee tarpeeseen.
”Alan heti Luontoinhokkien perään kuvata seuraavaa työtä vuodelle 2025. Se kertoo suomalaisen maaseutumaiseman muutoksista.”
Tulevassa isossa työssä on sanomaa – kuten oli rajuja reaktioita herättäneessä dokumentissa Suomalaiset ikimetsät (2020). Se vielä satuttiin näyttämään tapaninpäivänä.
”Ikimetsäohjelma ei olisi koskaan saanut sellaista näkyvyyttä, ellei muutama metsäteollisuuden vaikuttaja olisi mennyt pikku joulukonjakeissa kommentoimaan sitä.”
Luontoinhokit, lauantai 9.12. klo 18.45, TV1