Teksti:
Seuran toimitus

KIDSing la 9.3. klo 19.30 MTV3

SARJA ALKAA Kauas on tultu Matias Sassalista ja hänen vetäisemästään kappaleesta Elämää juoksuhaudoissa. 1990-luvun alussa Tenavatähdessä sekä juontaja Seppo Hovilla että esiintyjällä oli kraka kaulassa. Samaan kisaan pyrki myöhemmin myös muuan Antti Tuisku, joka ei kuitenkaan karsinnoissa menestynyt. Tie tyssäsi myös Teinitähti- ja Karuselli-laulukilpailuissa.

Kymmenen vuotta sitten Tuisku syöksyi suosioon Suomen ensimmäisessä Idolsissa. Osa KIDSingin osallistujista ei ollut silloin vielä syntynyt.

Esimerkistä käy ensimmäisessä jaksossa esiteltävä 9-vuotias Miika, jolla on krakan sijaan kaulassaan trendikäs huivi ja joka sotamuisteloiden sijaan laulaa Robinia. Muidenkin artistikokelaiden biisivalinnat ovat enimmäkseen nykyhittejä, usein vielä englanninkielisiä.

”Nykylapset ovat tässä päivässä kiinni. Eikä me haluttu ohjeistaa lapsia biisivalinnoissa. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei se toimi jos yritetään laittaa suuhun laulu, joka ei tunnu laulajasta itsestään hyvältä”, päätuomarina toimiva Tuisku kertoo.

Kisaan haki noin 1 800 iältään 8–13-vuotiasta lasta. Ensimmäisessä viidessä jaksossa seulotaan osallistujia semifinaaleihin, jotka esitetään suorina Messukeskuksesta. Finaali on 25. toukokuuta. Eikä finaalipaikkaan riitä pelkkä laulutaito.

”Aina se ei todellakaan ole lauluääni, joka ratkaisee. Sieltä pääsi jatkoon myös tyyppejä, joilla laulu ei välttämättä ollut niin loistavasti hanskassa mutta joissa oli sitä jotain. Esiintyjiä joista tiesi, että ihmiset tulevat rakastamaan heitä”, intuitioonsa luottava Tuisku summaa kriteereitä.

Yleisön suosio on Tuiskulle tärkeää myös siksi, että hänellä on KIDSingissä omia panoksia. Voittaja pääsee tekemään levyn Tuiskun omalle, kisan alla perustetulle levymerkille sekä esiintymään hänen tulevalle kiertueelleen.

Kaikki eivät voi voittaa. Kisassa koetaan myös pettymyksiä ja tirautetaan muutama kyynel, mutta enemmän ruudulla nähdään haleja, kehuja ja hymyjä. Kotimainen formaatti on rakennettu niin, ettei kenellekään tulisi paha mieli.

Ylitsevuotava hyväntahtoisuus tuntuu olevan laulukisojen uusi trendi. Vain elämää -sarjassa ja Voice of Finlandissa se jo huvitti, lasten kohdalla se tuntuu vähän asianmukaisemmalta.

Tuisku kertookin toitottaneensa lapsille kuvauksissa, ettei kaikkien aika ole nyt, mutta se saattaa koittaa myöhemmin. Toisille se saattaa koittaa jo syksyllä, kun televisioon saapunee KIDSingin kilpailija Voice Kids.

Kaisu Tervonen

Tropic Thunder ma 11.3. klo 21.00 Sub      ****

KOMEDIA Helikopterit kiitävät yli viidakon, 1960- ja 1970-luvun musiikki soi ja sotilaat juoksevat räjähdysten saattelemina. Vietnamin sodan elokuvista tuttuja kliseitä vilisee myös Tropic Thunderissa – elokuvassa sotaelokuvan tekemisestä. 

Totisen selviytymistarinan näyttelijäkaartiin kuuluvat hiipuva toimintasankari Tugg Speedman (Ben Stiller), Oscar-nimi Kirk Lazarus (Robert Downey Jr.), pierukoomikko (Jack Black), raptähti (Brandon T. Jackson) sekä noviisi (Jay Baruchel). Sattumusten seurauksena kööri tiputetaan keskelle viidakkoa, jossa kameroiden sijaan vastassa on paikallinen huumekartelli. 

Stillerin ohjaama ja osakirjoittama komedia nauraa tähtikultin pullistamille egoille ja koko elokuvateollisuudelle. Parhaimman roolisuorituksen tekee Downey Jr. aussinäyttelijänä, joka on läpikäynyt iholeikkauksen esittääkseen mustaa hahmoa. Nykypäivän minstrel showssa nauretaan naamansa tummentaneelle.

Kaisu Tervonen

(USA 2008) 107 min. O: Ben Stiller. N: Ben Stiller, Robert Downey Jr., Jack Black.

Sinivalkoinen valhe ma 11.3. klo 21.30 TV1

DOKUMENTTI Esitysajankohta on armelias: Sinivalkoinen valhe saa tv-ensi-iltansa viikko sen jälkeen kun, kun lajin MM-kisat on sivakoitu päätökseen Italian Val di Fiemmessä. Arto Halosen hiihdon doping-historiaa käsitelevä dokumentti ei nimittäin nosta kisafiilistä.

Suomalaisten hiihtäjien joukkokäry Lahden vuoden 2001 MM-kisoissa jätti jälkeensä oikeudenkäyntien vyyhdin, jonka käänteitä on esitelty pala kerrallaan. Harva on kuitenkaan yrittänyt rakentaa kokonaiskuvaa Lahden tapahtumat mahdollistaneesta doping-kulttuurista. Siis siitä huippu-urheilupiireissä dokumentin mukaan itsestään selvänä pidetystä käsityksestä, että huipulle voi kiivetä vain kiellettyjä aineita käyttämällä. 

Halonen ohittaa urheilijoiden syyllistämisen ja analysoi kaikki keinot pyhittävää kilpavarustelumentaliteettia. Doping-valvonnasta piirtyy kuva lähinnä urheilun puhtauden imagoa suojelevana kulissina.

Syytettyjen penkille Halonen nostaa huijaamisen kulttuuria ylläpitävät valmentajat, lääkärit, ja urheilujohtajat ja koko voittamista sokeasti ihannoivan yhteiskunnan. Sellaiseksi ohjaaja ei esitä yksin Suomea.

Sinivalkoinen valhe on tutkivan journalismin voimannäyte, jonka massiivisen todistusaineiston käsittelyssä on jännityselokuvan imua. Parituntista dokumenttia rasittaa vain hetkittäin liian tiiviiksi äityvä tiedon syöttäminen. Rauhallisempi rytmi olisi auttanut jäsentämään varsinkin Italiasta tehtyjen paljastusten merkitystä.

Sinivalkoisen valhe sai elokuvateattereissa vain 6 581 katsojaa, mikä kielii kyllästymisestä vuosikausia jatkuneeseen doping-vatkaamiseen. Monikerroksiselle dokumentille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus. Halonen saa hiihdon avulla avattua ikkunan koko huippu-urheilun etiikkaan. 

Ruotsin television SVT:n Uppdrag Granskningin -ohjelman tuoreet paljastukset norjalaisen Björn Dahlien ja muiden 1990-luvun hiihtotähtien arveluttavan korkeista veriarvoista muistuttavat myös, ettei hiihdon doping-keskustelua ole syytä unohtaa.

Matti Rämö

Lapinlahden Linnut 30 vuotta ti 12.3. klo 21.55 Teema

ELÄVÄ ARKISTO Lapinlahden Linnut on rämäkkä ryhmä, joka sikisi 30 vuotta sitten Ylioppilasteatterin liepeiltä ja esitti katusoitantaansa aluksi Vanhan nurkalla. Lipputangon nupista laulanut iso porukka sujahti Radio Cityn kautta myös televisioon. Siellä eittämättömin saavutus oli rankasti typistettyihin lyhenteisiin perustuva evvk-kieli scifi-parodiassa Tähtireki (vuoden 1992 sarjasta Kuudesti laukeava).

Ryhmän 30-vuotisjuhlapaketissa nähdään kuitenkin kaksi jaksoa sarjasta Seitsemän kuolemansyntiä (1988). Linnut edelsivät kunniakkaasti kummeleita sketsille taipuvina muusikoina.

Puolitarkoituksellisesta kömpelyydestä tihkunut hulvattomuus on väljähtynyt paljon, sillä suuri osa numeroista irvii kasarin akuutteja tv-kasvoja, kuten Seppo Hovia ja Juhani Mäkelää.

Lisukkeena on tuore Tapio Liinojan haastattelu. Hänhän on niitä Lintuja, jotka lennähtivät Lappareista omille teilleen eli huomattavalle näyttelijänuralle. Samoin riveistä poistuivat näyttelijät Mikko Kivinen ja Markku Toikka. Jälkimmäinen panostaa omillaankin stand up -komiikkaan. Olisiko kannattanut valita peruslinnuista juhlahaastateltavaksi vekkulin totinen Timo Eränkö?

Liinojakin on kommenteissaan totinen, muttei kovin vekkuli. Vampulasta kotoisin oleva herra tunnustautuu syypääksi turkulaissketseihin, joiden Johanssoneja voi vertailla Aku Hirviniemen Putous-hahmoon Samppa Linnaan.

Erään jatkuvan sketsin ideat asuntopulaan (kaivo, savustuspönttö) perustuivat tekijöiden 1980-luvun todellisuuteen. Vuokrakämppien hankkiminen oli tuolloin vielä nykyistäkin hankalampaa, todistaa Liinoja.

Jussi Karjalainen

Lain viitta pe 15.3. klo 22.05 TV2

SARJA ALKAA Martha Costello (Maxine Peake) on yksi lontoolaisen Shoe Lane -lakitoimiston asianajajista. Hän on erittäin pätevä alallaan. Päämääränä on kunniakas knuununjuristin arvonimi, joka myönnetään vain harvoille ja valituille. Heistä useimmat ovat miehiä. Costellolla on siis täysi työ selviytyä varsin maskuliinisessa työyhteisössä.

Peter Moffatin luoma lakisarja Lain viitta (Silk, 2010-) vaikuttaa jälleen kerran hienolta esimerkiltä laadukkaasta BBC-tuotannosta. Tuotannolliset arvot ovat kohdallaan. Sarjan perusvire on vakava, mutta mukana on myös huumoria. 

Ensimmäisessä jaksossa Martha Costello hoitaa hienosti loppuun vaikean murhaoikeudenkäynnin. Tämän jälkeen hän saa hoidettavakseen kaksi pienempää tapausta, jotka pitäisi saada nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Tarkoitus olisi puolustaa nuorta huumekuriiria ja miestä, jota syytetään ryöstöstä ja pahoinpitelystä.

Asianajajien väliset torailut ja oikeussalikohtaukset, joissa selvitellään kinkkisiä tapauksia, ovat tuttuja lukuisista aikaisemmista lakisarjoista. Sarjan näkemykset asianajotoimistojen kyseenalaisesta etiikasta eivät myöskään ole erityisen omaperäisiä. Hienosti kirjoitetut, ristiriitaiset henkilöhahmot pitävät tarinan kuitenkin voimissaan. 

Lain viitta luo myös mielenkiintoisia moraalisia kysymyksiä, jotka asettavat oikeuden tekemät ratkaisut hyvin monitulkintaisiksi. Paatuneen rikoksentekijän vapautuminen saattaa aiheuttaa monille mielipahaa. Jollekulle vankeustuomio saattaa kuitenkin olla jopa parempi asia kuin vapaudessa eläminen.

Henri Waltter Rehnström

 

 

X