Tv-viikko 12: Sofi Oksanen, Kotia kohti, Amerikkalaisen tv-sarjan tarina

Kotia kohti ma 24.3. klo 21.00 Ava

REALITYSARJA Kerrankin kotisarjassa ollaan rehellisiä. Kotia hankittaessa päällimmäisenä ei ole asunnon henkevä tunnelma. Oleellista on ostajan rahatilanne ja kämpän käytännöllisyys.

Kohti kotia -sarjassa Mira ”Diili” Kasslin toimii kiinteistövälittäjänä ja rahaneuvojana asunnonostajille. Sarjassa keskitytään rahoituslukuihin, lainaratkaisuihin ja asunnon arvoa määrittäviin seikkoihin. Ensimmäisessä osassa Kasslin ehdottaa yksinhuoltajalle kolmea eri huoneistoa Helsingin keskustan tuntumasta.

Nainen on päättänyt muuttaa pariksi vuodeksi pieneen kämppään, että voi kartuttaa varallisuuttaan isomman ostamista varten.

Lopulliset ostosummat jäävät ohjelmassa hieman pimentoon. Olennaista kuitenkin on, että sisustaminen on toissijaista, kun budjetti kuluu korkeaan ostotarjoukseen.

Kasslinin rinnalla innokkaasti ideoitaan esittelee sisustussuunnittelija Tea-Mariia Pyykkösen. Hänen tärkein tehtävänsä ei ole teuvolomanmainen krääsäsisustaminen vaan enemminkin tilallisten ratkaisujen esittäminen pieniin neliöihin.

Sarjassa käytetään liikkuvia havainnekuvia niin taitavasti, ettei hyvin realistisia digianimaatioita erota muusta kuvavirrasta. Ehkä olisikin parempi, jos asuntojen suuret muutosleikit tehtäisiin vain digitaaliseen muotoon. Kansaa pitäisi muutenkin yrittää saada eroon sisustusohjelmien lietsomasta sisustuspakkomielteestä. Kotia ei ole pakko uusia parin vuoden välein.

Jakson lopussa hekumoidaan toki lajityypillisillä muutoskuvilla, mutta muutokset eivät ole kovin suuria. Tärkeintä on, että asuntoa tarvitsevalle perheelle ovat löytyneet toimivat neliöt.

Tero Kartastenpää

Amerikkalaisen tv-sarjan tarina ti 26.3. klo 22.10 TV1

DOKUMENTTISARJA ’Neliosainen sarja Amerikkalaisen tv-sarjan tarina (America In Prime Time, USA 2011) toimii riskittömämmällä kaavalla kuin nykyinen, loistoonsa puhjennut tv-ilmaisu oikeastaan ansaitsisi.

Ensin todetaan 1950-luvun tarjonneen ydinperheen kiiltokuvia. Sitten myöntyväiset perheenäidit saivat vähä vähältä väriä – ja minkälaista. Jotta Sinkkuelämän, Täydellisten naisten, Weedsin, Good Wifen ja Nurse Jackien moninaisuuteen on päästy, on tarvitttu tienraivaajia.

Lucille Ballin I Love Lucy alkoi vapauttaa käsityksiä 1950-luvulla. Mary Tyler Mooren nimikkosarjassa 1970-luvulla ajatus naisen todellisesta itsellisyydestä löi läpi. Moore iski satiiria esimerkiksi ehkäisypillereistä, jenkeille isosta tv-tabusta.

Toinen jakso tiivistää, miten Isä tietää kaiken -sarjaklassikon esittelemä miehen malli muuttui ja alkoi heijastaa aikaa, jolloin maailman ja perheen ei enää väitetä olevan vakaalla pohjalla.

Ylipäätään dokumenttisarja etenee huipusta huippuun käsitellen vain hahmoja, jotka olivat suurimmassa valokeilassa.

Hieman hölkkämäiseen esitykseen on koottu lausuntoja vaikuttavalta joukolta tv-draaman uudistajia Sopranosin ja Mad Menin luojasta Matthew Weinerista television tarjoamat naiskuvat sanallisilla roiskaisuillaan mullistaneeseen Roseanne Barriin.

On tuottaja James L. Brooks (Simpsonit), on David Lynch (Twin Peaks), on Ron Howard (Onnen päivien Richie, sittemmin ohjaaja). Howardin kiteytys tapahtuneelle kehitykselle on, että maksu-tv:n mahdollistamissa haastavissa draamoissa ”tv-sarjoista on tullut kirjallisuutta”.

Jussi Karjalainen

Rakas, sinusta on tullut pullukka ke 27.3. klo 21.00 Sub 

REALITYSARJA Hoikka nainen taputtaa miehensä vatsaa ja päivittelee alueelle kasaantunutta kumpua. Ruotsalaisen Älskling, du har blivit en tjockis -tosi-tv-sarjan alku on vaivaannuttava.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään nöyryytysfestivaali. Pääpaino on hikoilussa ja onnistumisen tunteissa. 

Sarjan suomalaisversiossa Rakas, sinusta on tullut pullukka kussakin jaksossa nähdään yksi pariskunta, jonka toinen osapuoli on lihonut yhdessäolon aikana. Lihonut puoliso yrittää seitsemässä viikossa tiputtaa elopainoaan tiukan treenin ja ruokavalion yhdistelmällä. Valmentajana toimii timmimpi puoliso.

Yli kymmenen vuotta liikunnan parissa toiminut juontaja Jenni Levävaara kertoo suomalaisversion olevan ruotsalaisesikuvaansa syvällisempi.

”Laihdutuksessa on kyse paljon muustakin kuin painosta. Lähestymme aihetta kokonaisvaltaisesti, otamme selvää mitä ihminen ajattelee ja mitä hän arvostaa. Se että asioita tehdään yhdessä vaikuttaa kaikkeen”, hän sanoo.

Mitä enemmän paino tippuu, sitä enemmän palkintosumma kasvaa. Pääpotti on 10 000 euroa, jonka saa 15 kilon pudottamisesta. 

”Palkintoraha motivoi hyvin, mutta ohjelman on tarkoitus olla pelkkä startti hyviin elämätapoihin. Samaa laihdutustahtia ei tietenkään ole tarkoitus pitää yllä osallistumisen jälkeen.”

Juontaja korostaa, että ohjelmaan valittiin aidosti ylipainoisia ihmisiä, ei muutaman kilon tiputtajia. 

”Mukana on lapsiperheitä, keski-ikäisiä ja lapsettomia. Siellä on myös pareja, jotka ovat olleet vasta muutaman vuoden yhdessä.”

Kaisu Tervonen

Jäähyväiset to 28.3. klo 22.00 Teema ****1/2 

Viime viikolla esitetty Suuri illusioni (1985) oli Mika Waltarin varhaisteokseen perustunut elokuva 1920-luvun nuorista suomalaisista intellektuelleista. 

Tänään nähtävä esikoiselokuva Jäähyväiset on puolestaan teatteriohjaaja Vivica Bandlerin nuoruusmuistoista ammentava kuvaus suomenruotsalaisen von Freyerin perheen elämästä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Tapahtumat kerrotaan perheen vanhimman tyttären Valerien (Pirkko Nurmi) näkökulmasta. 

Valerie on nuori, herkkä nainen, joka joutuu jatkuvasti alistumaan isänsä Magnuksen (Carl-Axel Heiknert) tahtoon. Isä ei kykene näkemään tyttäressään ja tämän aatemaailmassa mitään hyvää. Erityisesti Valerien eroottinen rakkaussuhde ystäväänsä Kerstiniin (Stina Ekblad) on suunnaton häpeätahra Magnusin edustamalle hillitylle porvarilliselle maailmankuvalle.

Jäähyväiset on kenties kotimaisen elokuvan hienoin kuvaus patriarkaalisesta mielivallasta. Elokuvan tapahtumapaikkana on von Freyerin hulppea huvila Helsingin Kaivopuistossa. 

Auringonvalon läpäisemättömästä kodista muodostuu painostava vertauskuva porvarillisen ideologian muodostamasta vankilasta. Lopussa pilkistää kuitenkin toivo paremmasta.

Henri Waltter Rehnström

(Suomi/Ruotsi 1981) 90 min. O: Tuija-Maija Niskanen. P: Pirkko Nurmi, Stina Ekblad, Carl-Axel Heiknert. 

Sofi Oksanen – syntynyt kirjailijaksi pe 29.3. klo 20.50 TV1  

​DOKUMENTTI Toimittaja Marko Gustafsson tapasi  Sofi Oksasen jo haastatellessaan tätä Radio Suomen ohjelmaansa Miten minusta tuli minä. Sofin tarina päätyi myös hänen vuonna 2009 ilmestyneeseen kirjaansa. 

Dokumentin teosta sovittiin hotelli Tornin ateljeebaarissa hieman myöhemmin. Sen ensimmäiset kuvat on tehty vuonna 2010 ja viimeiset Kuin kyyhkyset katosivat -kirjan (2012) ilmestymisen aikoihin.

Pitkä ja luottamuksellinen suhde näkyy Oksasen luontevuutena kameran edessä. Suoran haastattelun sijaan Oksasen kertomaa on kuvitettu viemällä hänet muun muassa Pariisin Luxembourgin puistoon tai Tallinnan KGB:n päämajan Pagarin kolkkoihin kellareihin. Jälki on komeaa.

”Tämä projekti on mennyt aika paljon kuva edellä. Yritin tehdä mahdollisimman kauniin, elokuvallisen dokumentin sillä tausta-ajatuksella, että myös Sofi on äärimmäisen visuaalinen ja esteettinen henkilö”, Gustafsson kertoo.

Dokumentti syventää kirjailijaa tarkemmin seuranneille jo tuttuja taustoja ja motiiveja. Kullamaan hautausmaalla Oksanen esimerkiksi pysähtyy ensimmäisen nimeltä tunnetun esi-isänsä Sitt Kodt Matsin haudalle.

”Hän oli maaorja, joka osti itsensä vapaaksi. Se oli minulle tarina siitä, että kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa, että kaikki voi olla mahdollista”, Oksanen kertoo .
Dokumenttia tehtäessä Oksasen kansainvälinen menestys alkoi kasvaa eksponentiaalisesti.

Kamera seuraa häntä Pariisin kirjamessujen haastattelurumbaan ja Lontooseen Puhdistus-näytelmän ensi-iltaan. 

Tunnin aikana piirtyy kuva kirjailijasta, jolla on ihailtavan vankka itsetunto sekä älyä ja kykyjä vaikka mihin.

Iina Alanko