Tv-viikko 15: Kaappaus keittiössä, NYC Holmes ja Hävyttömät

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Käänteentekevät kappaleet la klo 19.50 Yle Fem

DOKUMENTTISARJA ALKAA Kahdeksanosainen ruotsalaissarja Käänteentekevät kappaleet (Låtarna som förändrade musiken) matkustaa New Yorkiin, Liverpooliin, San Fransiscoon, Berliiniin, Detroitiin, Lontooseen, Los Angelesiin ja Tukholmaan. Katsojalle ei kuitenkaan tartuteta matkakuumetta vaan musakuume, oli kyse sitten punkista, funkista tai death metallista. 

Sarjan vetäjänä toimii ruotsalaisen Sahara Hotnights -bändin rumpalina tunnettu Josephine Forsman. Matkan tarkoituksena ei ole löytää maailman parhaita tai eniten myyneitä kipaleita vaan kappaleita, jotka ovat muovanneet populaarimusiikkia.

Ensimmäisenä kohteena on itseoikeutetusti New York. Siellä tavataan Never Can Say Goodbye -biisin 1974 levyttänyt discokuningatar Gloria Gaynor, punksinkku Blitzkrieg Bopin kirjoittanut Tommy Ramone sekä hiphopin ensimmäisestä hitistä Rapper’s Delight vastuussa ollut Sugarhill Gang. Osallisten, taustavoimien ja journalistien kommentit ovat lyhyitä mutta valaisevia, ja satunnaiset anekdootit tuovat lisäarvoa katsojalle, jolle faktat ovat tuttuja.

Ensimmäisessä jaksossa esitellyistä musiikinlajeista dokumenttisarja on lähimpänä punkkia. Puolituntista jaksoa ei voi kutsua syväluotaavaksi, se on nopeatempoinen ja hivenen kärsimätön. Ihan punkin tempoon ei tietenkään päästä: Ramonesin eka levylle mahtui 14 kipaletta, dokumenttisarjan samanmittaiseen jaksoon vain kolme. Tärkeintä on kuitenkin fiilis ja se välittyy.

New Yorkin kohdalla ehditään mainita myös folk ja Bob Dylan. Molemmista kuullaan lisää lauantai-illan toisessa musiikkidokumentissa Greenwich Village ja muutoksen musiikki (klo 22.45 Teema).

Kaisu Tervonen

 

Da Vinci’s Demons su klo 22.00 FOX 

SARJA ALKAA Borgiat, Game of Thrones ja Spartacus – gladiaattori kertovat siitä, että historiallisilla kausisarjoilla on tällä hetkellä kova kysyntä. Näiden joukkoon asettuu nyt myös David S. Goyerin luoma Da Vinci´s Demons.

Goyerin uutukainen on 1400-luvun Firenzeen sijoittuva sarja historiamme ehkä suurimman yleisneron elämästä ja teoista. Sarjan keskeisenä teemana on se, miten nuori Leonardo Da Vinci (Tom Riley) kykenee toteuttamaan luovuuttaan keskiajan ahdistavassa todellisuudessa.

Ensimmäisen jakson perusteella Da Vinci´s Demons näyttää komealta katsottavalta. Ajankuvakin on tarkkaa, henkilöt mielenkiintoisia ja dialogi usein hyvin osuvaa.

Ensimmäinen jakso on kuitenkin ahdettu liian täyteen erinäisiä juonenkäänteitä. Moni Da Vincin hahmoon liittyvä ominaisuus paljastuu katsojille turhan aikaisin. Näin ollen jää nähtäväksi, pystyykö sarja pitämään kiinnostuksen yllä myös jatkossa vai ammuttiinko kaikki paukut jo heti kättelyssä.

Sarja saapuu Suomeen vain parin päivän viiveellä ensiesityksestä.

Henri Waltter Rehnström

 

Kaappaus keittiössä ti klo 21.00 MTV3

SARJA ALKAA Samaan aikaan kun suomalaiset ovat entistä kiinnostuneempia terveydestä ja ravinnosta, suuri osa kansalaisista syö todella yksipuolisesti. Suuhun mätetään eineksiä ja lisäaineilla terästettyjä puolivalmisteita.

Kaappaus keittiössä muistuttaa Kuppilat kuntoon -sarjaa. Norjalaiseen formaattiin perustuvan sarjan jokaisessa jaksossa laitetaan yhden perheen ruoka-asiat järjestykseen.

Ensimmäisessä jaksossa Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen matkustaa Kangasniemelle. Siellä asustava perhe ei laita lainkaan yhteistä ruokaa. Teini-ikäinen tytär lämmittää joka ilta valmishampurilaisen.  

Aihinen on pikkutarkka erilaisten siisteysasioiden kanssa ja pitää järjestelmällisyyttä tärkeänä osana ruoanlaittoprosessia.

”Aina kun mennään kauppaan, pitää olla mukana ostoslista. Silloin on jo valmiiksi mietitty, mitä aiotaan tehdä ruoaksi.”

Valmisruoista Aihinen ei löydä oikein mitään hyvää. Hänen mielestään pohjimmiltaan kyse on asenteista.

”Ruoanlaittoon ei pitäisi suhtautua rangaistuksena, sen pitäisi olla perheen laatuaikaa. Äitiä ei pidä lykätä yksin keittiöön, vaan yhdessä tekeminen on tärkeää. Ilon kautta syntyy hyvää ruokaa.”

Aihinen ei myöskään usko, että paremmista raaka-aineista valmistettu ruoka olisi kallista.

”Esimerkiksi suomalaiset juurekset ovat halpoja ja niitä käytetään aivan liian vähän.”

Jämäkän sympaattinen Aihinen on mainio persoona. Tuhtia Turun murretta vääntävä kokki ei kaunistele viestiään, mutta viljelee kielikuvissaan rempseää huumoria. Tyylistä saattaa tulla mieleen Putouksen sketsihahmo Samppa Linna, sisältö sen sijaan on täyttä tavaraa.  

Onnimanni Liukkonen

 

Holmes NYC ti klo 21.00 Nelonen

SARJA PÄÄTTYY ”Käytämme vain pientä osaa aivokapasiteetistamme. Siksi meitä kiehtoo hahmo, joka käyttää valtaosaa aivoistaan ja havaitsee asioita, joita muut eivät näe”, Aidan Quinn sanoo puhelimessa. Siinä 54-vuotiaan näyttelijän tulkinta Sherlock Holmesin toistasataa vuotta kestäneen vetovoiman syystä.

Draamaelokuvissa (Benny & Joon, Intohimon tuulet) rutinoitunut Quinn on seurannut aitiopaikalta suosikkihahmon viimeisintä päivitystä. Holmes NYC -sarjassa hän näyttelee poliisikomentaja Tommy Gregsonia, joka on tuntenut Holmesin (Johnny Lee Miller) jo Lontoossa ja kääntyy tämän puoleen haastavimmissa murhatutkimuksissa. Holmes on sarjassa Lontoosta New Yorkiin paennut maanikko, jota toipuu päihdeongelmista ja sydänsuruista.

”Gregson on suoraviivainen tyyppi, mutta riittävän avarakatseinen pyytääkseen apua Holmesin kaltaiselta sekopäältä. Hän tietää, että Holmes saa hommat hoidettua.”

Quinn jatkaisi mieluusti näyttelemistä Millerin ja tohtori Watsonia esittävän Lucy Liun kanssa.

”Päätös toisesta tuotantokaudesta tehdään toukokuussa, mutta hyvältä näyttää.”

Tv-työn pitkäjänteisyys viehättää myös Weeds- ja Prime Suspects -sarjoissa työskennellyttä näyttelijää: hahmoa ei tarvitse hylätä parissa kuukaudessa.

”Tv:ssä tehdään tällä hetkellä paljon hyvää työtä, joidenkin mielestä parempaa kuin useimmissa Hollywoodin hittielokuvissa. Tv-sarjat käsittelevät myös vaikeita aiheita, joihin Hollywood nykyään harvoin tarttuu”, Quinn sanoo.

Matti Rämö

 

Hävyttömät ke klo 22.00 Sub

SARJA ALKAA Tv-sarjojen rentuista löytyy usein jokin pehmeä kohta, jolla nämä voittavat katsojan sympatiat puolelleen. Sellaista kohtaa on vaikea löytää Gallagherin perheen isästä Frankista. Moraalitonta alkoholistia esittää antaumuksella arvostettu näyttelijä William H. Macy, 63.

”Televisiossa on nähty paljon hyviä antisankareita, mutta Frank on jotain täysin erilaista”, Macy hykertelee Monte Carlon tv-festivaalilla.

Hävyttömät (Shameless, USA 2011– ) on amerikkalaisversio Suomessakin pyörineestä brittisarjasta Hävytöntä! Molemmissa kuvataan kuusilapsisen, reippaasti köyhyysrajan alapuolella elävän perheen elämää.

Amerikkalaisversion on tuottanut John Wells (Teho-osasto, West Wing). Alkuperäisen luonut Paul Abbott (Tehdas) on ollut mukana varmistamassa, ettei brittisarjan räävittömyyttä vesitetä rapakon takana. Lopputulos on onnistunut – tragikoominen ja roisi.

Gallagherien vanhin tytär Fiona (Emmy Rossum) yrittää parhaansa mukaan pitää rönsyävän porukan kasassa, ettei sosiaalihuolto erottaisi lapsia eri kasvattivanhempien huollettavaksi. Vaikka rahasta on koko ajan pulaa, välittämistä ja yhteisöllisyyttä sisarusten välillä löytyy runsaasti. Veljeksistä esiin nousevat  armeijaurasta haaveileva kaappihomo Ian (Cameron Monaghan) ja älykäs mutta lusmuileva Lip (Jeremy Allen White). Äiti on jättänyt perheen oman onnensa nojaan.

Sitten on isä. Ensimmäisessä jaksossa Frank sammuu rähjäisen kotitalonsa lattialle. Päivänsä tämä yksinhuoltajaisukin irvikuva kuluttaa baaritiskiin nojailemalla ja sosiaaliviranomaisia huijaamalla.

”Pohjimmiltaan Frank on hyvin työteliäs kaveri. Hän on huijari, totta, mutta tekee sitä ihan tosissaan”, Macy heittää.

Näyttelijä halusi, ettei Frankista löydy yhtään miellyttävää piirrettä.

”Silloin ollaan väärillä jäljillä, jos näyttelijä yrittää miellyttää yleisöä. Joskus käsikirjoittajat tosin ovat joutuneet pehmentämään hahmoa. Kun Frank toisessa jaksossa lyö oman poikansa kanveesiin, jouduimme kuvaamaan yhden anteeksipyyntökohtauksen lisää. Muuten katsojat olisivat alkaneet inhota hahmoa liikaa.”

Macy pitää roolia Hävyttömissä uransa kannalta tärkeänä. Kun Macy sai Oscar-ehdokkuuden elokuvasta Fargo (1996), hänestä tuli ohjaajien ahkerasti käyttämä luottoluuseri. Vuosien myötä kiinnostavat elokuvaroolit ovat kadonneet.

”Tein aiemmin paljon indie-elokuvia, mutta tuotanto on vähentynyt huomattavasti. Halusin tehdä töitä! Ja faktahan on se, että parhaat jutut tehdään tällä hetkellä televisiossa.”

Juha Heinisuo
 

X