Teksti:
Seuran toimitus

Teemalauantai: Peli-ilta la 12.1. klo 21.00 Teema

DOKUMENTTI Pelialan arvo on laskentatavasta riippuen ohittanut jo aikaa sitten Hollywoodin elokuvateatteritulot. Maailmanlaajuisen pelialan liikevaihto on yli 50 miljardia dollaria, ja yksi viime aikojen suurista menestyksistä on suomalaisfirma Rovion Angry Birds. Se on ladattu yli miljardi kertaa. Pelejä käsitellään sanomalehtien kulttuurisivuillakin.

Seth Gordonin dokumentti King Of Kong ei kerro modernista pelialasta, vaan pakkomielteistä ja ihmisen pimeistä puolista. Päähenkilöt ovat 1970-luvun Donkey Kong -kolikkopelin mestareita.

Lipevä Billy Mitchell on tehnyt 1980-luvulla piste-ennätyksen, jonka Steve Wiebe 2000-luvulla rikkoo. Mitchell tekee kaikkensa, jotta Wiebe diskattaisiin.

Vuonna 2007 valmistunut amerikkalaisdokumentti on yllättävä mestariteos – toisaalta ratkiriemukas kertomus yritteliäisyydestä ja pikkusieluisuudesta, toisaalta retropelihulluuden kautta kuva kokonaisesta kilpailuyhteiskunnasta. Amerikan lippu solmiossaan Mitchell on kärkäs ja tahditon alfauros, Wiebe taas hyväntuulinen mattimeikäläinen.

Kumpikin on sosiaalisesti hieman rajoittunut. Valtataistelu on silkkaa shakespearea, eikä voittajaa voi ehkä koskaan löytyä.

Retropelimaailmasta siirrytään pelimusiikkiin. Video Games Live on suositun konserttisarjan näyttävä taltiointi, jossa soivat peleistä tutut sävelmät. Äärimmäisempää nörttivaikutelmaa on hankala keksiä, kun World Of Warcraftin, Halon ja Civilizationin sekä muiden suosikkien musa soi yleisön edessä ja pompöösi valoshow luo pelimäistä tunnelmaa. Kyseessä ovat silti taustamusiikiksi sävelletyt luritukset, joista pitääkseen tulee olla pelien fani.

Kalle Kinnunen

Suomi on ruotsalainen su 13.1. klo 18.45 TV1

SARJA ALKAA Todellisen isänmaan ystävän pitäisi opetella rakastamaan ruotsalaisia. Selvästi juovuksissa -kirjasta tunnettu kirjailija-lääkäri Juhani Seppänen tuo sarjassaan esille todistusaineistoa maamme ruotsalaisuudesta. Hänen haastattelemansa historioitsijat poikkeuksetta korostavat, kuinka Ruotsi on vaikuttanut Suomeen huomattavasti syvemmin kuin Venäjä. Suomalaiset eivät vain tunne juuriaan, mikä käy ilmi Suomi on ruotsalainen -sarjan katugallupeista.

Netin keskustelupalstoilla Yleä on jo ehditty syyttää suomenruotsalaisen propagandan tekemisestä. Todisteiksi mekastajat ovat esittäneet sen, että sarjan rahoittajia ovat olleet Svenska kulturfonden, Kirkon mediasäätiö, Åbo Akademi ja Suomalaisruotsalainen kulttuurisäätiö.

Maksajista voisi toki vetää ristiretkellisiä johtopäätöksiä, mutta se on turhaa. Sarja on kevyesti provokatiivinen, mutta asiantuntijat eivät vaahtoa vaan kertovat tyynesti sinikeltaiset faktat.

Ohjelmassa kuullaan myös elokuussa kuolleen journalistin Hannu Olkinuoran – jonka muistolle sarja on omistettu – ajatuksia alemmuudentunnostamme.

Tuottaja-juontaja Seppänen vilauttaa ruudussa suomen sanoja, jotka ovat suoria lainoja ruotsista. Hän myös näyttää, miten leijonasymbolimme on lainassa ruotsalaisilta aatelisilta. Näkemykset jäävät identiteettiä käsittelevässä ensimmäisessä osassa kuitenkin yksipuolisiksi, sillä Seppänen keskustelee vain kahden ruotsalaisen kanssa.

Jos haluaa vähän viileämpää analyysiä, kannattaa katsoa Teeman perjantaisin esittämä historiasarja Kuninkaittemme jäljillä, joka käy mukavan kuivakkaasti läpi maiden yhteiset vuosisadat.

Tero Kartastenpää

Iholla alk. ma 14.1. klo 22.00 AVA

UUSI KAUSI ALKAA Johanna, 34, puristaa kameraa kädessään ja sanoo, ettei osaa enää elää ilman sitä. Hän ja neljä muuta naista ovat kuvanneet itseään Iholla-sarjan toisella kaudella.

”En vieläkään pysty vastaamaan, miksi haluan näyttää elämääni televisiossa”, Johanna sanoo. Työssään menestyvä yh-äiti haaveilee miehestä ja suurperheestä. Häntä pelottaa, että ihmiset tuomitsevat hänet.

”Saa nähdä, millainen ruikuttajakuva minusta tulee ohjelman aikana.”

Johanna sai tosi-tv-sarjan ensimmäisestä kaudesta tukea omaan elämäänsä. Hän taputti, itki ja kiljui ohjelman mukana. Hän toivoo voivansa välittävänsä katsojille samankaltaisia tunteita.

Kakkoskauden viisikko elää ratkaisevaa vaihetta elämässään. Kunnianhimoinen kokoomusnuori Marketta, 18 yrittää päästä eroon tytöttelystä, Sanni, 24, erkaantuu lestadiolaistaustastaan ja selvänäkijä Claudia Eve, 44, selviytyy erosta poikakatraansa kanssa.

Even lisäksi sarjassa on toinen julkisuudessa työskentelevä, YleX:n radiojuontaja Venla, 29, joka tekstailee kiivaasti hankalan salarakkaansa kanssa. Itseironinen sinkku uskoo, että hänen esiintymisensä humalassa viihdyttää katsojia. Itsen kuvaaminen on tuntunut hänestä pahalta.

”Olen ikuinen laihduttaja ja aina epätyytyväinen ulkonäkööni. Se on lähes kaikkien naisten ongelma. Sanon sen vaan ääneen.”

Hän haluaisi katsojien suhtautuvan häneen ”inhimillisenä”.

Tero Kartastenpää

Kahden kerroksen väkeä alk. ti 15.1. klo 21.00 TV1

SARJA PALAA RUUTUUN 165 Eaton Place on tv-historian tunnetuimpia osoitteita. Sen takasi pukudraama Kahden kerroksen väkeä (Upstairs, Downstairs, 1971‒75), joka kertoi aatelisperheen ja heidän palvelusväkensä elosta vuosina 1903‒30. Sarja- ja osoitebrändillä ratsastaa Kahden kerroksen väen jatkosarja (2010‒12), jossa eletään 1930-luvun loppupuolta uusin asukkain. 

Matkaan ehtii hyvin kakkoskauden alussa, koska hahmojen suhteita ja elämäntilanteita väännetään välillä rautalangasta.

Hahmoja on paljon: talon isäntä Sir Hallam Holland (Tom Stoppard) työskentelee ulkoministerin sihteerinä ja näkee brittipolitiikkaa vuonna 1937 varjostavien Saksa-suhteiden kiemuroita hyvin läheltä. Emäntä Lady Agnes (Keeley Hawes, Ashes to Ashes) on juuri saanut toisen lapsensa.

Ykköskauden pysäyttävin hahmo, Hallamin matriarkkaäiti Maud, on harmillisesti kuollut häntä näytelleen Eileen Atkinsin tympäännyttyä uuden sarjan kuvioihin.

Palvelusväestä jatkavat matriarkkavainaan sihteeri Singh (Art Malik, Kuningattaren jalokivi), taloudenhoitaja Thackeray (Anne Reid), hovimestari Pritchard ja autonkuljettaja Spargo. Miten käy komean kuskin suhteelle talon emännän villiin pikkusiskoon, kun taloon saapuu viehättävä lastenhoitaja Beryl (Laura Haddock)? Sodanuhka leijuu koko Lontoon yllä.

Uusi Kahden kerroksen väkeä alkoi Briteissä kolme kuukautta myöhemmin kuin Downton Abbey. Vanha Kahden kerroksen väkeä oli virstanpylväs, mutta kaikkia uusia brittiepookkeja verrataan lajityypin suursuosikkiin Downtoniin. Vertailussa Kahden kerroksen väkeä vaikuttaa rikkaammalta mutta hengettömämmältä kaupunkilaisserkulta.

Minna Kontkanen

Muotokuvassa: Ulla-Lena Lundbergto 17.1. klo 16.55 Fem

DOKUMENTTI ”En usko, että taiteen tekeminen onnistuisi, jos olisi osa sisäpiiriä. Taiteilijuus on ulkopuolisuutta”, kertoo kirjailija Ulla-Lena Lundberg haastattelija Mi Wegeliukselle.

Jää-romaanillaan Finlandia-palkinnon voittaneella kirjailijalla on ulkopuolisuudesta useita kokemuksia. Lundberg on syntynyt Ahvenanmaalla Körarin saarella sinne muuttaneen papin tyttärenä. Hän ei koe olleensa varsinainen paikkakuntalainen, sillä perheellä ei ole muiden paikallisten tapaan pitkiä sukujuuria saareen. Lundberg on asunut myös Afrikassa ja Siperiassa.

 Kirjojen yhtenä tärkeimpänä vaikuttajana on ollut pappi-isän hukkumiskuolema, jota käsitellään muun muassa Jäässä.

Lundberg osoittautuu hyvin elämänmyönteiseksi persoonaksi. Puolituntiseen ohjelmaan on kuitenkin ahdettu hieman liikaa materiaalia, eikä kaikkia aiheita pystytä käsittelemään syvällisesti. Dokumentti kannattaa kuitenkin katsoa. Birthe Wingrenin lukemat katkelmat kirjoista herättävät saman tien halun tarttua kirjailijan teoksiin.

Henri Waltter Rehnström

X