Tv-viikko 20: Brittidraamoja ja Paroni Saarista

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Viinakeisarin salaisuus alk. la 18.5. klo 15.55 TV1

Vuonna 2008 valmistunut belgialaisdraama liikkuu kahdessa aikatasossa: nykyajassa ja toisen maailmansodan alkuvuosissa. 

De Keyserin suku omistaa maineikkaan ginitislaamon, jonka tytär Martina ja kehveli vävyehdokas Mario haluaisivat myydä. Perheen martiarkka Helena ei siihen taivu. Hänelle on tärkeämpää selvittää, mitä tapahtui toisen maailmansodan aikaan vankileirillä, jolla hänen sulhasensa Alfred kuoli, mutta josta Helenan vastikään edesmennyt aviomies George selvisi hengissä. 

Takaumissa eletään vielä huoletonta kesää ennen sotaa.    Kolmiodraaman enteet ovat ilmassa, kun köyhät kaverukset George ja Alfred ihastuvat molemmat Helenaan. 

Belgialaisdraama on tehty huolellisesti ja isolla rahalla. Kahden ennakkokatseluun saadun jakson perusteella käsikirjoitus tuntuu vievän ennalta-arvattavaan suuntaan, mutta on pikkuhiljaa avautuvassa tarinassa imuakin. 

Hienoinen hitaus vaivaa sarjaa, samoin henkilöohjauksen heikkous: sarjassa sekä yli- että alinäytellään. Ihan kelpo viihdettä viikonloppuiltapäiviin kuitenkin.

Iina Alanko

Oikeuden edessä: Juliet alk. la 18.5. klo 21.15 TV1

Pari vuotta sitten esitetyssä minisarjassa Oikeuden edessä syytön nuorukainen joutui epäillyksi murhasta. Sen itsenäisessä, nyt nähtävässä jatko-osassa vangituksi joutuu oikea syyllinen, aviomieheensä (Matthew Macfadyen) veitsen upottanut Juliet (Maxine Peake). 

Mutta syyllisyydessäkin on sävyeroja. Juliet on elänyt vuosia kontrollihullun miehensä vallan alla.   

Kaksiosainen draama ei tarjoa helppoja ratkaisuja eikä mustavalkoista oikeutta. Molemmat sarjat käsikirjoittanut Peter Moffat osoittaa terävästi, kuinka oikeudenjaosta vastuussa olevat tahot koostuvat ihmisistä asenteineen, arvoineen ja heikkouksineen. Kukaan ei palvele totuutta, eikä totuus välttämättä palvele ketään.

Jälkimmäisessä jaksossa draama pullistelee välillä tahattoman koomisiin mittoihin, mutta käsikirjoituksen säälimätön tarkkanäköisyys säilyy.

Kaisu Tervonen

Paroni ti 21.5. klo 21.55 Teema

Jarno ”Paroni” Saarisen traagisesta kuolemasta Monzan öljyläikkäisellä radalla tulee 20. päivä toukokuuta kuluneeksi 40 vuotta. Teema kunnioittaa Suomen ainoan ratamoottoripyöräilyn maailmanmestarin muistoa esittämällä Juha Koskisen vuonna 1998 Saarisesta tekemän henkilökuvan.

Paroni on koruton, puoleen tuntiin ahdettu ohjelma, jossa kerrataan, miten sinnikäs lahjakkuus raivasi tiensä kotimaisilta jääradoilta ratamoottoripyöräilyn huipulle ilman suurten tehdastallien tukea.

Iloisen ja avuliaan Saarisen elämää ja mullistavaa ajotyyliä muistelevat muun muassa hänen kotimainen kilpakumppaninsa Teuvo Länsivuori sekä 1960- ja -70-lukujen tähdet Phil Readista Giacomo Agostiniin. Saarisen itsensä haastatteluja ei juuri ole mukana – yksinkertaisesti siksi, ettei niitä liiemmin ole tallella.

Herkimmät hetket koetaan Saarisen vaimon Soilin (nyk. Karme) kertoessa minkälainen seikkailu MM-sarjan kiertäminen oli nuorelle parille. Tuleva maailmanmestari haki opintolainaa saadakseen hankituksi alleen uuden Yamahan, ja kohti Eurooppaa lähdettiin asuntoautoksi tuunatulla pakettivolkkarilla, joka oli lastattu täyteen säilykemuonaa. 

Kun tehdastallien kuskit painuivat kisapaikoilla harjoitusajojen jälkeen nukkumaan, Jarno remontoi pyöriään varikolla läpi yön.

Saarinen varmisti 250-kuutioisten MM-kullan 1972 legendaarisissa Imatran ajoissa, yli 50 000 katsojan edessä. On sääli, ettei  voitokkaasta kisastakaan ole jäljellä kuin lyhyitä kaitafilmin pätkiä.

Mestaruutensa ansiosta Saarinen pääsi Yamahalle tehdaskuskiksi. Kausi 1973 alkoikin loistavasti: hän voitti kuudesta ensimmäisestä MM-lähdöstään viisi. Sitten oli vuorossa Monza.

”Jarno sanoi jo vuotta aiemmin, että Monzan radan asvaltti on niin huonossa kunnossa ettei siinä saisi ajaa ollenkaan”, Soili toteaa hiljaa.

Mikä oli Curva Grandessa sattuneen, Saarisen ja italialaisen Renzo Pasolinin hengen vaatineen joukkokolarin perimmäinen syy, jäi selvittämättä. Se olisi jo sinänsä dokumentin arvoinen aihe.

Tuomo Kiisseli

Tomas to 23.5. klo 22.00 Teema

Raimo O. Niemi taitaa olla menestynein lasten- ja nuortenelokuviin erikoistunut ohjaajamme. Hän oli ehtinyt jo tehdä pitkän uran television puolella (sarjat susikoira Roista) ennen ensimmäistä teatterielokuvaohjausta.

Kissan kuolema (1994) oli koulukotiin sijoittuva raju trilleri. Heti perään tehty toinen elokuva Tomas (1995) jatkoi samaa tematiikkaa. 

Viiltävä elokuva kertoo Arttu Kapulaisen esittämästä varhaisteinistä, jonka äiti on lähtenyt Ruotsiin ja isä (Matti Onnismaa) sortunut pulloon.

Tomas saa lähes yksin selviytyä elämän vaikeuksista ja kasvukivuista. Ainoastaan isän työkaveri (Kai Lehtinen) ja Tomaksen mielitietty Mari (Janika Jokela) yrittävät tarjota apuaan. Ennen pitkää näpistelevän Tomaksen tie johtaa koulukotiin, jossa vallitsevat väkivaltaisen maailman säännöt.

Risto Hyppösen kirjoittama tarina tarjoilee kurjuutta kurjuuden perään. Välillä meno tuntuu muuttuvan jopa suoranaiseksi sosiaalipornoksi.

Hienona henkilöohjaajana Niemi on kuitenkin saanut kaivettua näyttelijöistä esille tarvittavaa herkkyyttä, joka tuo elokuvaan sopivan inhimillisen sävyn. Varsinkin Kapulainen tekee ehkä parhaan lapsiroolin, mitä kotimaisessa elokuvassa on nähty. Häntä ei syyttä palkittu debyytti-Jussilla.

Rankkuudestaan huolimatta Tomas on ennen kaikkea elokuva toivosta. Koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää elämänsä suuntaa. Loppu ei ole yksiselitteisen onnellinen, mutta antaa vihjeen paremmasta huomisesta.

Henri Waltter Rehnström

(Suomi 1995) 75 min. O: Raimo O. Niemi. P: Arttu Kapulainen, Janika Jokela, Matti Onnismaa. 

Black Sheep – musta lammas to 23.5. klo 23.40 MTV3   ***

Black Sheep on kotimaisen Rare Exportsin sukulaiselokuva. Molemmissa pienet elokuvamaat ovat käyttäneet kansainvälisesti tunnettua paikalliselementtiä kauhukomedian dynamoina. Suomalaiset valjastivat tehtävään joulupukit, uusiseelantilaiset käyttävät lampaita. 

Molemmissa tulokset ovat parhaimmillaan riemukkaita, vaikka suomalaiset tässä kisassa paremmin pärjäävätkin.

Henry (Nathan Meister) kärsii lapsuuden trauman takia lammaspelosta. Mies palaa perheensä lammasfarmille vain myydäkseen oman osuutensa ahneelle veljelleen (Peter Feeney). Kotikonnuilla Henrylle selviää, että geeniteknologiaan hurahtaneen veljen elikkoja kannattaakin pelätä. 

Yhden idean elokuvassa risteillään kieli poskessa zombie- ja ihmissusileffojen alueella. Suolia, sisäelimiä ja ruumiinosia lentelee, kun villaiset tappajakoneet pistävät ranttaliksi.

Kaisu Tervonen

(Uusi-Seelanti 2006) 82 min. O: Jonathan King. P: Nathan Meister, Danielle Mason, Peter Feeney.

X