Tv-viikko 27: epookkidraamaa, futista ja ranskalaisklassikko
Maailma vailla loppua,ti klo 21.00 TV1
EPOOKKISARJA Ken Follettin romaaniin perustuva sarja on jatkoa viime vuonna nähdylle Taivaan pilareille. Maailma vailla loppua -sarjassa tehdään 150 vuoden aikahyppy Taivaan pilareiden tapahtumista.
Armoton juonittelu jatkuu nyt 1300-luvun Englannissa.Kuningas Edward II joutuu luopumaan kruunusta hävittyään taistelun ranskalaista puolisoaan Isabellaa vastaan. Heidän pojastaan tulee kuningas Edward III.
Kuohunta leviää myös Taivaan pilareista tuttuun Kingsbridgen kuvitteelliseen kaupunkiin, jonka eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat asukkaat yrittävät löytää paikkansa epävakaassa yhteiskunnassa.
Pyrkyri Sir Roland vehkeilee itselleen jaarlin paikan ja alkaa siivota vihollisiaan verisesti tieltään. Samaan aikaan edellisen kuninkaan puolesta taistellut ritari Thomas Langley hakee turvapaikkaa paikallisesta luostarista. Hänellä on salaisuus, joka voi uhata kuningatarta.
Yksilön henkilökohtaisen onnen tavoittelu on sarjassa suuressa roolissa ja keskiaikaisen maailman esittelyssä on muutenkin otettu paljon vapauksia. Kulisseihin on sijoitettu nykyaikaista keskiluokkaa muistuttava ihmisryhmä. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä historiallisen todellisuuden kanssa, mutta vetävästi kirjoitettua draamaa juonittelusta syntyy.
Älykkäitä ja oman arvonsa tuntevia naisia sarjassa riittää. Sarjan edetessä päähenkilöksi nousevat Kingsbridgen nuoret parantaja Carisin (Charlotte Riley) johdolla.
Caris taistelee humaanien parannuskeinojen puolesta, toisin kuin brutaali Veli Joseph, joka hoitaa sairauksia lannalla, rukoilemalla ja suonta iskemällä.
Kanadalaista tuotantoa olevan sarjan on ohjannut useiden Hollywood-elokuvien veteraani Michael Caton-Jones. Käsikirjoituksesta vastaa jo Taivaan pilarit tv-ruutuun sovittanut John Pielmeier.
Onnimanni Liukkonen
Sumujen laituri, su klo 18.00 Teema *****
ELOKUVA Le Havressa leijuu raskas sumu, kun sotilaspukua huolimattomasti kantava Jean (Jean Gabin) saapuu rahattomana kaupunkiin. Sotilaskarkuri päätyy nuhjuiseen loppuyön kapakkaan, Panamaan, jossa hän kohtaa toisen pakomatkalaisen, vasta 17-vuotiaan Nellyn (Michèle Morgan).
Alkaa rakkaustarina, jonka hehkua eivät himmennä pikkugangsterit, perversioissa rypevä kummisetä tai edes alati läsnä oleva väkivalta.
Toisen maailmansodan alla valmistunut Sumujen laituri oli vaikea pala kotimaassaan. Poeettinen draama ei välittänyt sitä sinisilmäistä optimismia, jota sotaan valmistautuvalta maalta odotettiin.
Elokuvan vasemmistolainen käsikirjoittaja Jacques Prévert sekä ohjaaja Marcel Carné esittivät kaiken lisäksi porvariston rappiollisena ja keskittyivät nuhjuisiin marginaalin edustajiin.
Le Havren satamakaupunki lavastettiin kokonaan studioon. Kaupunki näyttäytyy raskaana ja pysähtyneenä, hahmojensa sielunmaiseman kaltaisena paikkana, josta on vaikea päästä pakoon.
Pelastukseen on vaikea uskoa myös miespääosaa näyttelevän Jean Gabinin takia. Kuten elokuvateoreetikko André Bazin valovoimaisesta näyttelijästä kirjoitti: ”Gabinilla ei voi olla muuta kohtaloa kuin omansa, olipa käsikirjoitus millainen tahansa. Ja tähän kohtaloon kuuluu raivokohtaus, tappo ja Gabinin kuolema”.
Bazin kirjoitti analyysinsä toisen Prévertin ja Carnén yhteistyön tuloksen, Varjojen yö -elokuvan yhteydessä, mutta yhtä hyvin se sopii Sumujen laituriin.
Eikä traagisen sankarin kohtalo ole yhtään vähemmän koskettava, vaikka sen tietää olevan tulossa. Päinvastoin, rakkaustarina nousee juuri sen ansiosta poikkeukselliseksi.
Kaisu Tervonen
Elävä arkisto: Repe Helismaa 100 vuotta, TI 22.00 Teema
ARKISTO-OHJELMA Reino ”Repe” Helismaan syntymästä tulee 12. heinäkuuta kuluneeksi 100 vuotta. Esimerkiksi jätkäelokuva Rovaniemen markkinoilla (1951) oli Helismaan kirjoittama. Hän loi rillumarei-tyylin, joka oli railakkaan kansanomainen, silloisen kulttuuriväen mielestä rahvaanomainen.
Ymmärrystä alkoi tippua, kun Peter von Bagh ryhtyi tulkitsemaan, miksi vanhat populaari-ilmiöt olivat ihmisille rakkaita. ”Petteri” suunnitteli monipuolisia teemakonserttejakin, kuten tänään uusittavan Repen lauluja (1979).
Bagh runoili jo nasevaan tavaramerkkityyliinsä. Helismaan tärkeä toveri Tapio Rautavaara laulaa avaukseksi Rakovalkealla. Juontaja löytää siitä ”sen Lapin, joka nykyaikaisen sotkun keskellä elää suurten tietäjien aikaa sopusoinnussa luonnon ja ihmisen parhaiden mahdollisuuksien kanssa”.
Pelkästä yhteishymistelystä ei ole kyse, sillä konsertissa on erikoislaatuinen viritys. Katsomossa on Repen rallien keski-ikäisiä ystäviä. Kappale- ja esittäjävalinnat henkivät kuitenkin 1970-luvun vasemmistolaista laululiikettä. Harmonisten Metro-tyttöjen kappaleen versioi kolmikko Sinikka Sokka, Monna Kamu, Liisa Tavi. Tuloksena on Metro-tyttöjä Agit Prop -soundilla!
Yleisö on suopeata, mutta Sokka puristaa mailaa liikaa. Tavin yksin laulettavaksi tulee kokeellinen versio Peltoniemen Hintriikan surumarssista. Heikki Kinnunen luikauttaa pätevästi Repen länkkäriviisuja. Mukana ovat myös itseoikeutetusti Esa Pakarinen – ja hänen KOM-teatterissa näytellyt poikansa Esa Pakarinen Junior.
Jussi Karjalainen
Jalkapallon naisten EM: Italia – Suomi, ti klo 18.40 TV2
JALKAPALLO Helmipöllöiksi ristitty naisten jalkapallomaajoukkue aloittaa tänään EM-kisat Ruotsissa ottelulla Italiaa vastaan. Pari vuotta sitten oman menestyksekkään uransa päättäneellä Laura Österberg Kalmarilla on suuri rooli Ylen tiimissä. Häntä kuullaan asiantuntijana niin studio-osuuksissa kuin selostuskopissakin.
Suomen lähtökohtia Österberg Kalmari pitää haastavina, muttei halua kasata joukkueelle turhia paineita.
”Suomella on nuori mutta itsevarma joukkue, jolla on todella paljon potentiaalia. Alkulohkosta jatkoon meno olisi kova suoritus.”
Österberg Kalmari arvostaa harjoitusottelussa Sveitsiä vastaan kaksi maalia laukoneen Emmi Alasen pelisilmää.
”Alanen on pelannut minun vanhaa kymppipaikkaani hyökkääjän alapuolella. Hän pystyy omiin ratkaisuihin ja on vahva pienestä koostaan huolimatta.”
Yle televisioi Suomen kaikki kolme alkulohkopeliä ja mahdollisen puolivälierän. Lisäksi näytetään välierät ja finaali riippumatta siitä, pelaako Suomi niissä.
Turnauksen suosikiksi Österberg Kalmari nimeää Saksan, joka on voittanut viisi EM-titteliä putkeen. Loukkaantumisten rasittaman Saksan haastajina hän pitää Ranskaa ja emäntämaa Ruotsia.
Onnimanni Liukkonen
Orange Is the New Black, Netflix
VANKILASARJA Poliittista draamaa ja kauhua aiemmin tuottanut elokuvapalvelu Netflix houkuttelee katsojia nyt naisten välisellä draamalla. Nuoruutensa rikettä sovittava Piper (Taylor Schilling) sysätään keskelle uhmakkaiden vankien hierarkiaa. Orange Is the New Blackin nimi viittaa ristiriitaan, kun hienosteleva nainen puetaan vankilan oranssiin.
Weedsillä maineeseen nousseen Jenji Kohanin luoma sarja tasapainottelee sopivasti draaman ja komedian välimaastossa. Kiukuttelevan päähenkilön pärjäämisen puolesta alkaa jopa välillä jännittää, mutta tunnelma löystyy aina, kun kuviin astuu yhden ilmeen Jason ”American Pie” Biggs nössöpoikaystävänä.
Jokaisessa jaksossa käydään läpi yhden sivuhahmon historiaa. Vankien takaa löytyy huono-onnisia, tunteellisia ihmisiä, jotka eivät juurikaan ratkaise riitojaan puukoilla, mutta innostuvat silloin tällöin harrastamaan seksiä.
Tositarinaan perustuvan sarjan kaikki 13 jaksoa tulevat kerralla nähtäville.
Tero Kartastenpää