Teksti:
Seuran toimitus

Musta kirja la 27.7. klo 21.00 Nelonen ****

SOTAELOKUVA Hollantilainen Paul Verhoeven, 75, vietti Hollywoodissa neljännesvuosisadan ja ohjasi Robocopin ja Basic Instinctin kaltaiset lajityyppielokuvan mestariteokset.

Palattuaan kotiin, ohjaaja palasi aina lapsuusmuistoihinsa asti. Kun pikku-Paul oli kaksivuotias, natsit miehittivät Hollannin. Seuraavan viiden vuoden ajan väkivallan uhka ruokki hollantilaisten pelkoja.

Väkivalta on ollut läsnä kaikissa Verhoevenin elokuvissa, mutta useimmiten fantasian kaavussa. Hollannin miehityksestä ja natseja vastaan taistelevasta vastarintaliikkeestä kertovan Mustan kirjan raakuudet ovat ”tositapahtumien innoittamia”. 

Silti Verhoeven ei edelleenkään ole kiinnostunut raskaasta realismista tai historian piiruntarkasta jäljentämisestä. Sotajännäri kiitää eteenpäin Korkeajännitys-sarjakuvien suoraviivaisuudella sortumatta kuitenkaan niiden mustavalkoisuuteen.

Hollanninjuutalainen laulajatar Rachel (Carice van Houten) päätyy vastarintaliikkeen vakoojaksi, jonka tehtävänä on vietellä maltillinen natsiupseeri Müntze (Sebastian Koch).  Perimmäinen tavoite on vapauttaa natsien vangitsemat toverit. Sodan asetelmien ja liittolaissuhteiden jatkuva muutos ja omissa riveissä lymyävä petturi lisäävät haastetta.

Taitavan genre-ohjaajan rutiinilla Verhoeven mahduttaa useampaankin elokuvaan riittävän juonimateriaalin sulavaksi seikkailuksi.  Viihdyttävyys ei kuitenkaan tarkoita yksinkertaisuutta.

Mustan kirjan raadollinen perusväite kuuluu: olipa aika mikä hyvänsä, vahvimman oikeus jyllää, opportunisti pärjää, ja armo heikompia − käytännössä vähemmistöjä − kohtaan on kortilla. Kehystarinan summaava viittaus Israelin kiistanalaisiin siirtokuntiin ulottaa Verhoevenin filosofian nykypäivään asti. 

Analyysi ei kärsi siitä, että kerrotaan ilman paatosta.

Matti Rämö

(Zwartboek, Alankomaat 2006) 139 min. O: Paul Verhoeven. P: Carice van Houten, Sebastian Koch, Thom Hoffman, Halina Reijn. 

 

Lontoon olympialaisten nuoret sankarit la 27.7. klo 16.00 TV2

Olympialaiset ovat usein innoittaneet dokumenteraristeja. Kuuluisin kisadokumentti lienee natsiaatteen värittämiä Berliinin vuoden 1936 kisoja kuvaava ­Olympia. 

Lontoon viime kesän olympialaisten virallisen dokumentin on ohjannut kisaorganisaatioon hakuvaiheesta lähtien kuulunut Caroline Rowland. Kisadokumenteissa on yleensä keskitytty kohokohtien kertailuun. Nyt näkökulma on tuoreempi. 

Päähenkilöinä on kaksitoista kisoihin osallistunutta nuorta urheilijaa. Heidän taustojaan käydään läpi kiinnostavasti. Kisatapahtumia tarkastellaan nuorten kokemuksia korostaen.

Hieman nuoleskelevissa kommenteissa urheilijat korostavat olympia-aatteen merkitystä. Kaunopuheisin lienee 800 metriä uudella maailmanennätysajalla voittanut David Rudisha. Hän kertoo haluavansa kunnioittaa juoksullaan kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajaa Sebastian Coeta. 

Kiinnostavien persoonien joukosta esille nousevat esimerkiksi Bronxin jengikuvioista selvinnyt voimistelija John Orozco, ja kotikatsomon sytyttävä pyöräilijä Laura Trott. Sykähdyttävä on myös Chad le Closin loppukiri 200 metrin perhosuinnissa − se karistaa jopa ennätysmies Michael Phelpsin. 

Onnimanni Liukkonen

 

Eläköön vastakohdat! 29.7. ma klo 21.30 TV1

DOKUMENTTI Eläköön vastakohdat! (2011) alkaa Liisa Ihmemaassa -sitaatilla: Saa nähdä, putoanko minä suoraa päätä maan läpi. Hassua joutua ihmisten joukkoon, jotka kävelevät päällään! 

Sitaatti esittelee aiheen, mutta virittää myös tunnelman. Leikkisä ote jatkuu läpi Viktor Kossakovskyn ohjaaman elokuvan. 

Venäläisdokumentaristi kuvaa kahdeksaa maapallon vastakkaisilla puolilla olevaa paikkaa. Vastaparit hän on valinnut Argentiinasta ja Kiinasta, Chilestä ja Venäjältä, Havaijilta ja Botswanasta sekä Espanjasta ja Uudesta-Seelanista. Kossakovsky löytää vastapooleista erilaisuuksia, mutta ennen kaikkea yhtäläisyyksiä.

Havaijin tuliperäisen Big Island -saaren laava jähmettyy uurteiksi. Samanlaiset uurteet näkyvät elefantin ihossa Botswanan Kubussa. Espanjalaisen Mirafloresin kalliot puolestaan muistuttavat uusiseelantilaisen Castlepointin rannalle huuhtoutunutta valaan ruumista. Baikaljärvellä sen sijaan hakataan halkoja aivan kuin Patagoniassa. 

Eläköön vastakohdat! esitettiin viime vuonna arvostetulla hollantilaisella IDFA-dokumenttielokuvafestivaalilla, joka on näyttänyt kaikki Kossakovskyn ohjaukset.

Venäläisohjaajan tunnetuin teos lienee Shh! (2003). Siinä hän kuvasi vuoden ajan pietarilaisesta koti-ikkunastaan päämäärättömältä vaikuttavaa tietyötä.
Vastakohtien kuvauksessa on samaa vähäeleistä mutta ilkikurista huumoria. Siinä on kuitenkin myös kosminen näkökulma. 

Kamera liukuu hetkittäin ylösalaisin ja sivuttain näyttäen kaarevan horisontin. Perspektiivi muistuttaa, että suuressa mittakaavassa katsomme avaruudessa leijuvaa hassua planeettaa, jonka pinnalla pienet ihmiset hoitavat mitätöntä arkeaan – toiset ylösalaisin.

Kaisu Tervonen

Mongoli ke 31.7. klo 21.45

SEIKKAILUELOKUVA ”Ohjaaja Sergei Bobrov ei halunnut elokuvasta tavanomaista sankaritarinaa. Siksi hän tilasi musiikin, jossa ei ollut perinteistä Hollywood-soundia”, Mongoli-elokuvan säveltäjä Tuomas Kantelinen kertoo. 

 Kazakstanilaisen Bodrovin ohjaama Mongoli on massiivinen seikkailueepos 1100- ja 1200 eläneestä  Tšingis-kaanista. Hän on jäänyt historiaan Mongolian valtion perustajana, joka valloitti ison osan  Aasiaa ja palasen Eurooppaakin.

”Sergei oli nähnyt säveltämäni elokuvan Äideistä parhain ja pyysi minua sen perusteella mukaan,” kertoo Kantelinen, jonka historiallisten leffaeeposten ansioluetteloon kuuluvat myös ruotsalaiset Arn-elokuvat.

Sävellystyötään varten Kantelisella oli käytettävissään iso sinfoniaorkesteri ja kymmenhenkinen, alkuperäistä mongolialaismusiikkia soittava bändi. 

”Tehtävänäni oli sovittaa yhteen bändin ja orkesterin musiikki”, Kantelinen sanoo. 

Mongolialaisbändin vimmaiset soinnit tulevat hienosti esiin elokuvan taistelukohtauksissa, jotka ovatkin elokuvan suola. Naturalistisessa kuvastossa yhdistyvät julmasti äänen ja voiman, liikkeen ja rytmin hurjuus. 

Elokuvan varsinainen tarina keskittyy Tšingis-kaanin nuoruuteen ja pohtii syitä sille, miksi hänestä kehittyi naapurimaita itselleen armottomasti kahminut hirmuhallitsija. 

Mongoli kuitenkin häviää tarinankuljetuksessaan sen, minkä audiovisuaalisuudessaan voittaa. Juoni takertelee ajoittain pahastikin ja kohtauksissa on välillä liikaa toistoa.

Päähenkilö sen sijaan on mielenkiintoisen moniulotteinen hahmo. Hänen vastavoimansa tosin jää elokuvassa hieman sekavaksi. Eikä mukaan ympätty rakkauskertomuskaan vakuuta.

Henri Waltter Rehnström

(Mongol, Venäjä – Saksa – Kazakstan 2007) 120 min. O: Sergei Bodrov. P: Tadanobu Asano, Honglei Sun, Khulan Chuluun.

 

Ulkolinja: Vaaralliset väärennökset to 1.8. klo 22.05

DOKUMENTTI Kanadalaisdokumentissa tutustutaan monipuolisesti väärennöskulttuuriin. Kun ennen kopioitiin lähinnä huippubrändejä, niin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tilanne on räjähtänyt käsiin. Nykyisin jopa 10 prosenttia maailmankaupasta tehdään väärennöksillä. 

Väärennösten kaupassa on kysymys kapitalismin äärimmäisestä muodosta, jossa vain maksimaalinen voitto kiinnostaa kauppiaita. Julkisesti kuluttajat tuomitsevat alan, mutta ostajia väärennöksille kyllä riittää. 

Vaarallisimmillaan kuluttajat eivät itse voi edes päättää käyttävätkö väärennöksiä vai aitoja tuotteita. Netissä myydään lääkkeitä, jotka näyttävät täysin aidoilta, mutta sisältävät jopa tappavan myrkyllisiä ainesosia. 

Dokumentin loppupuolella kuultavat faktat lentokoneiden varaosista kuulostavat jo aivan uskomattomilta. Jopa USA:n presidentin helikopterista on löytynyt väärennettyjä osia. 

Tyhjentävästi aiheen eri puolia tarkastelevaa dokumenttia voi suositella kaikille kuluttajille. Se avaa silmät. 

Onnimanni Liukkonen

 

 

X