Tv-viikko 31: Lampaansyöjät ja Dancer in the Dark

Lampaansyöjät la 4.8. klo 21.00 Teema   ***

KOMEDIA Kotimainen kesäelokuvasarja etenee otsakkeeseen Luonnon armoilla. Mikäpä siihen kävisi paremmin kuin hittifilmatisointi Veikko Huovisen kaavakeyhteiskuntaa pakoilevasta romaanista Lampaansyöjät (elokuvaksi 1972). Ohjaus on Seppo Huunosen.

Tuplaillan toinen puolikas on Suomi-westernien aloituslaukaus Villi Pohjola (1955). Ohjaaja Aarne Tarkas ei osaltaan tavoitellut filosofista miesasiaa, vaan halusi yksinkertaisesti sovittaa amerikkalaisia populaarikuvioita Härmään.

Kumpikin elokuva on reilusti miehinen. Lampaansyöjien kirjalliset, hirtehispakinalliset lausahdukset ovat näyttelijöille haasteellisia. 70-luvun alun ässät Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki selvittävät kuitenkin savottansa kelpo kemialla. Kaksikolla oli tv-menestyksiä, kuten samanvuotinen Ällitälli. Ystävysten täydellistä irtautumisyritystä kuvaavasta Lampaansyöjistäkin tuli elokuvatapaus.

Katselkaamme se tammikuussa edesmenneen ison miehen Lastumäen muistoksi.

Päähenkilöt Sepe ja Valtteri ovat vihdoin kesälomalla ja liikkeellä Saabilla teltan kanssa. He pääsevät maakuopassa kärvennettävän rosvopaistin makuun – eikä lampaanlihoja tosiaankaan osteta vakuumipakkauksessa. Villiintyvät kaverukset tosin lähettävät rahaa korvaukseksi isännille, joiden lammaskatraisiin on ammuttu harvennusta.

Hilpeän melankolinen elokuva itse asiassa käynnisti koko 70-lukua hallinneen leffatrendin, jossa mies sai kerrankin höllätä rennosti miten halusi. Ihan samasta on kyse Paasilinna-filmatisoinnissa Jäniksen vuosi. Unohtamatta Uuno Turhapuron hahmoa. Hassua, mutta myös Spede tavoitteli Lampaansyöjien filmausoikeutta.

Jussi Karjalainen

(Suomi 1972) 89 min. O: Seppo Huunonen. N: Heikki Kinnunen, Leo Lastumäki.

Control la 4.8. klo 21.00 SUB   ****

DRAAMA Joy Division oli Manchesterissä 1976–80 toiminut rockyhtye, jota pidetään yhtenä jälkipunksuuntauksen ensimmäisistä edustajista. Valokuvaajana mittavan uran luoneen Anton Corbijnin esikoiselokuva Control keskittyy bändin keulahahmoon laulaja Ian Curtisiin (Sam Riley), joka eli lyhyen, mutta kiihkeän elämän.

Corbijn kuvaa päähenkilönsä ujona nuorukaisena, jonka pään päällä leijailee alituinen apeuden sädekehä. Mikään ei tunnu säväyttävän. Bändin menestys ei tarjoa tarvittavaa iloa, eikä myöskään avioliitto sympaattisen Debbien (Samantha Morton) kanssa. Hollantilainen Annik (Alexandra Maria Lara) tarjoaa miehelle hetkellistä lohtua, mutta heidänkin suhteensa on  tuhoon tuomittu.

Control on kuvaus elämisen vaikeudesta, yhden ihmisen pelosta itseään ja tulevaisuuttaan kohtaan. Elämän kontrolli pettää, mikä vie epilepsiaa sairastavan päähenkilön kohti lopullista ratkaisua. Karhea mustavalkokuvaus muuttaa Curtisin ahdistuksen miltei käsin kosketeltavaksi melankoliaksi.

Henri Waltter Rehnström

(Englanti-USA-Australia-Japani, 2007) 121 min. O: Anton Corbijn. P: Sam Riley, Samantha Morton, Alexandra Maria Lara.

A. Vatanen – elämänpituinen pikataival su 5.8. klo 16.50 MTV3

DOKUMENTTI ”Tulen vielä joskus kesyttämään auton”, 8-vuotias Ari Vatanen sanoi isänsä kuoltua traagisesti liikenneturmassa. Sen Vatanen totisesti teki: hän voitti rallin MM:n (1981) ja myöhemmin muun muassa neljästi Pariisi-Dakar-aavikkorallin.

Dokumentti rallisankarista ja ex-europarlamentaarikosta on myötäsukainen. Toisaalta hyvin harvalla taitaa oikeastikaan olla pahaa sanaa sanottavana Tuupovaaran miehestä, joka palkintopallillakin skoolasi lasillisella maitoa.

Rauhallisesti etenevää dokumenttia on kuvattu sekä Vatasen nykyisellä asuinseudulla Etelä-Ranskassa että Suomessa. Valtaosin äänessä on Vatanen itse, mutta käsityksensä esittää myös iso liuta hänet tuntevia Rita-vaimosta kilpakumppani Hannu Mikkolaan ja ex-poliitikko Piia-Noora Kauppiin.

Vatasen ura europarlamentissa päättyi 2009. Paha ulosajo 1985 vei Vatasen kuoleman porteille, joten tappiot eurovaalissa ja kv. autoliiton FIA:n johtajakisassa eivät hetkauta.

”Elämä on iso ihme, ihminen pysyy aina hyvin pienenä”, turmastaan toipunut Vatanen muistuttaa.

Tuomo Kiisseli

Elävä arkisto: Interrail 40 v. ti 7.8. klo 21.55 Teema

DOKUMENTTI Viattomuus uhkuu läpi, kun kaksi nuorta naista lähtee junalla kohti Eurooppaa. Anna palaa -nuortenohjelman erityisjaksossa kaksi interreilaajaa avautuu ajatusmaailmastaan ja toiveistaan harvinaisen suoraan.

Elävä arkisto juhlistaa 40 vuotta täyttävää Interrailia kahdella dokumentilla. Anna palaa on pohdiskeleva tallenne reilaamisen kulta-ajoilta vuodelta 1984, kun parikymmentätuhatta nuorta karkasi kesäisille junareissuille. Suomi on ollut kovin tunkkainen maa, josta on ollut hyvä lähteä tuulettumaan.

Harmillista, että reportaasi seuraa nuoria vain ensietappiin Tukholmaan asti. Olisi kiehtovaa nähdä, miten historianopiskelija Merja Hintsa koki rakastamansa Italian tai uskovainen Marita Viitanen tutustui kaltaisiinsa Saksassa.

Dokumentin älykkömatkaaja Hintsa on myöhemmin tehnyt uraa psykoanalyyttisena tutkijana ja Tutkijaliiton toiminnanjohtajana.

Vuonna 1998 kuvattu Reilaamassa on kuin sukulaisen puuduttava lomavideo. Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen tuottama dokumentti alleviivaa, kuinka väsyttävää ja nuhjuista reilaaminen todellisuudessa on ollut. Vapaan matkailun tunnelma näyttäytyy katkonaisena ja satunnaisena kuvavirtana.

Kolme nuorta junailee Bergeniin ja siitä Brittein saarille. Kahden taideopiskelijan raskas hippeily ja luontohehkutus käy nopeasti hermoille. Ei ihme että kolmas matkaaja lähtee omille teilleen suurkaupunkeihin. Hänen matkoiltaan Dubliniin ja Barcelonaan nähdään liian pimeää kuvaa liian pitkään. Pariskunta juuttuu piirtelemään merenneitoja uusien tuttaviensa kylpyhuoneisiin. Tulisivat jo kotiin sieltä häröilemästä.

Tero Kartastenpää

Dancer in the Dark ke 8.8. klo 21.50 Teema   *****

DRAAMA Jo 1990-luvun alussa maailmanluokkaan noussut Björk on kaikkien aikojen suosituin islantilainen pop-tähti. Laulajan elokuvaura on kuitenkin lyhyt. Hän näyttelee Lars von Trierin dogma-tyyliin kuvatussa Dancer in the Darkissa. Kuvauksissa von Trier ja Björk ottivat yhteen, mutta suurin vaikeus liittyi laulajan taipumukseen eläytyä enemmän kuin näytellä. Kun kyseessä on elokuvahistorian traagisimpia marttyyritarinoita, voi arvata kokemuksen olleen esiintyjälle hirveä.

Björk on 1960-luvun USA:an sijoittuvassa tarinassa tšekkiläinen maahanmuuttaja ja yksinhuoltaja Selma, mitä hyväsydämisin nainen. Mutta ystävätkin voivat muuttua hyväksikäyttäjiksi, ja Selma vieläpä sairastaa sokeuttavaa tautia.

Onko elokuva koskettava vai vastenmielisen julma, on tulkinnanvaraista, siinä missä Björkin suorituksen laatukin. Vilpitön hän joka tapauksessa on. Von Trieristä ei voi sanoa samaa. Ohjaaja kiusaa katsojaa tahallaan – ja kertoo tarinaa mestarillisen tehokkaasti.

Kalle Kinnunen

(Tanska-Ranska-Saksa-USA 2000) 135 min. O: Lars von Trier. P: Björk, Catherine Deneuve, David Morse.