Teksti:
Seuran toimitus

Tanssii tähtien kanssa alk. su 16.9. klo 19.30 MTV3

Riku Niemiseltä menee Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa tuomaroimisen neitsyys. Putouksesta tuttu näyttelijä ei ole koskaan arvioinut muiden suorituksia.

”Joskus minua pelottaa sanoa suoraan oma mielipiteeni. Tässä sitä sitten tulee harjoiteltua”, seitsemännen kauden vieraileva tanssituomari sanoo.

Nieminen haluaa välttää kritiikkiä, joka alleviivaa ongelmia, muttei anna työkaluja ratkaista niitä. Olennaista hänelle on esiintymisvarmuus, kehittyminen ja ”törinä pytyssä”, kuten kollega Jorma Uotinen sanoo.

Muita tuomareita ovat konkarit Jukka Haapalainen ja Helena Ahti-Hallberg.

Vieraileva tuomari Nieminen on tanssin suhteen kokeneempi kuin viime vuonna arvostelua saanut Anna Abreu.  Oulussa kasvanut Nieminen kilpatanssi nuorena viisi vuotta. Hän muistaa jännittäneensä tiukkailmeisiä tanssituomareita.

”Liikkeestä ei täysin pystynyt nauttimaan, kun joutui miettimään menevätkö nilkat tarpeeksi suoriksi.”

Liian tarkkailevan tunnelman vuoksi hän lopettikin kilpatanssin 14-vuotiaana. Vapaampaa tanssimista hän on jatkanut.
”Pidän Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta, koska se antaa ihmiselle kipinän kokeilla. Sillä tavalla pitää elämääkin ajatella, että tulta päin ja pelkoa kohti”, Nieminen sanoo.

Kilpailijoina on jälleen läpileikkaus suomalaisista. Julkisuuden valokeilaan pääsevät muun muassa pakollinen huumorihahmo Risto Kaskilahti, jäykkisurheilija Amin Asikainen, nuorisidoliräppäri VilleGalle, iloinen maahanmuuttaja Antonio Flores, räväkkä nainen Krisse Salminen sekä runosielu Jippu.

Tero Kartastenpää

Vedetään hatusta alk. su 16.9. 21.00 MTV3

Brittiläiseen Whose line is it anyway? -formaattiin perustuva improshow Vedetään hatusta saa kolmannella kaudellaan yhden uuden näyttelijän, Jaakko Saariluoman. Hänen rinnallaan improvisoivat edelleen Aku Hirviniemi, Riku Nieminen ja Minttu Mustakallio.

Viime kaudella ohjelmaa isännöi Mikko Kuustonen, mutta nyt host on jätetty kokonaan pois. Ja koska juontaja puuttuu, kuvauksissa kajahdellut mystinen ääni oli tällä kertaa se, joka komensi näyttelijät nostamaan tehtävälaput hatusta.

”Kun ohjelmassa on pelkästään neljä näyttelijää,  mukaan mahtuu enemmän ’pelejä’. Nyt  improtehtävissä on varmaan napakampi ote”, Saariluoma sanoo.

Petteri Summanen vastaa ohjaaja-käsikirjoittajana ohjelman rungosta ja improtehtävien ideoinnista, mutta Saariluoma vakuuttaa, ettei näyttelijöiden osuuksia ole kirjoitettu.

”Juuri selviytyminen siinä hetkessä – tai se ettei selviydy – on ohjelmassa iso elementti. Improvisoidessaan näyttelijä miettii samaa kuin lentokoneesta hyppäävä: avautuuko laskuvarjo vai eikö avaudu?”

”Siinä mielessä tämä on erityisen hauska työ, että jos mokaa, se sattuu vain omaan egoon”, Saariluoma jatkaa.

Mustakallion kanssa hän ei ollut aikaisemmin tehnyt töitä, mutta Hirviniemi ja Nieminen ovat miehen vanhoja tuttuja muun muassa sketsisarja Putouksesta. Se helpottaa heittäytymisessä, että tuntee kollegat entuudestaan.

Ei imrovisoidessaan silti voi tehdä ihan mitä huvittaa. On olemassa muutamia ennalta sovittuja sääntöjä.

”Pitää hyväksyä se, mitä toinen ehdottaa. Jos vastapuoli sanoo, että sä olet mun isä, kannattaa vastata, että niin olen. Jos alkaa vängätä, tarina kuolee heti.”

Elina Järvi

Suomi maksaa ti 18.9. klo 21.55 Teema

DOKUMENTTI Syyskuussa 1952 matkasivat itärajan yli viimeiset sotakorvausjunat. Kolmen vuoden sotimisesta lankesi lasku, joka sitoi raskaan teollisuutemme maksuhommiin kahdeksaksi vuodeksi.

Elävä arkisto uusii täyspitkän dokumenttielokuvan Suomi maksaa vuodelta 1951, jolloin sotakorvausurakan päätepiste jo häämötti. Elokuvan mielenkiintoisuus tulee vaikkapa siitä, että tavaratonneja ja neuvostoliittolaisille valmistettuja satoja laivoja luetellaan numeroin, joista kuultaa sisu. Erityisen vetävästä spektaakkelista ei tosin ole kysymys.

SKDL-puolueen kotikommunistimme tuohtuivat valmiista elokuvasta niin, että tekivät siitä eduskuntakyselyn. Kommunistit latelivat eduskunnassa, että filmi oli ”suunnattu synnyttämään katkeruutta ja vihaa rauhansopimuksemme toista allekirjoittajaosapuolta Neuvostoliittoa vastaan”.

Työkansan Sanomat oli jo julistanut, että elokuvan avulla ”yritetään maastamme tehdä uhrilammas, joka ilman omaa syytään joutuu puristamaan itsensä kuiviin sotakorvauksia suorittaessaan”. Lehteä korpesi myös leffan ”räikeä lopputoteamus”, että sotakorvausten tullessa täytetyiksi ”voi Suomen työteliäs kansa elää kauniissa maassaan vapaan kansan onnellista elämää”.

Elokuvan kieltäminen ei ollut lähelläkään, mutta aivan noin ei tänään näytettävä kopio pääty. Ideologiset vihjeet ovat rivienvälisiä. Työkansan Sanomat taas ei maininnut henkilöä, jonka mukanaolo takuulla ketutti. Dokumentin ohjasi ja suureksi osaksi juonsi Topo Leistelä, joka oli sota-aikana vastannut ryssävihaisista Puolustusvoimien elokuvakatsauksista. Ihme sinänsä, ettei se ollut este työtehtävälle.

Jussi Karjalainen

Kotikatu alk. to 20.9. klo 20.00 TV1

VIIMEINEN KAUSI ALKAA Pertti Mäkimaa, suomalaisen television suurin järkeilijä, höpertelee idioottimaisuuksia. Kotikadun viimeinen kausi ei voisi alkaa paremmin: Jukka Puotilan koomasta heräävää hahmoa nöyryytetään.

Hetki alkuun lämmitellään vakikatsojaa harvinaisella koko Mäkimaan voimaperheen yhteiskohtauksella. Keskiluokkainen perhe ihmettelee, miksi sekava isä-Pertti väittää elävänsä vuodessa 1984. Mies luulee olevansa telakan juristi, joka hän oli hänen ammattinsa silloin, kun Kotikatu alkoi vuonna 1995. Oi, miten hienovarainen kotikatumainen viittaus!

Se, että Pertti unohtaa perheensä jäsenet, alleviivaa sitä, että kohta katsojillekin läheiset hahmot ovat vain kaikuja televisiohistoriassa. Jakso on numero 577. Yli 17 vuotta kestäneen tarinan loppuun on aikaa 2,5 kuukautta.

Uusille hahmoille ei anneta juuri aikaa, koska, suoraan sanottuna, he eivät voisi kiinnostaa vanhaa Kotsari-fania pennin vertaa.
Kerronta etenee hitaasti ja hiljaa kuin hautajaiskulkue. Selvästi yleläiset kunnioittavat liikaa tulevaa sarjavainajaa, eivätkä uskalla räväyttää hurjia skandaaleita liikkeelle. Sarjassa on vain hitusen jäljellä sitä arkipäivän energiaa, millä se puhutteli lamasta nousevaa Suomea ja toi esille ajankohtaisia puheenaiheita omaan soveliaaseen tyyliinsä.

Turha taistella väistämätöntä vastaan. Veteraanisarjan on aika antaa tilaa muulle kotimaiselle draamalle.

Vain yhtä asiaa sarjan fani vielä toivoisi. Kunpa saisi vielä höyryävän kuuman Hannes-pullan lähikuviin.

Tero Kartastenpää

Show alk. pe klo 20.00 MTV3

SARJA ALKAA Heikki Paasosella ja Mikko Leppilammella on yksinkertaiselta kuulostava tehtävä: saada ihmiset viihtymään. Heikki & Mikko Show tai Mikko & Heikki Show – nimi varmistuu katsojaäänestyksessä – yrittää karistaa työviikon katsojien mielestä.

”Me tehdään ohjelma enemmänkin etkot-hengessä kuin että puitaisiin viikon talousuutisia”, Paasonen kertoo.

Vieraita ei tentata, vaan heistä yritetään tuoda esille hyvän tyypin piirteitä. Heitä rohkaistaan juttelemaan myös keskenään.

”Ei sitä kotibileissäkään käydä vessassa juttelemassa jokaisen vieraan kanssa erikseen. Ohjelmaan yritetään luoda vapaamuotoinen tilanne.”

Suorassa lähetyksessä nähdään paljon inserttejä ja juontajien luomaa tilannekomiikkaa. Epäonnenpyörässä toinen juontajista saa epämiellyttävän tehtävän toteutettavaksi. Ohjelman huumorissa yritetään yhdistää fiksuus ja yllättävyys, mikä on Paasosen mukaan ”aika vaikeaa”.

Ohjelmasta välittyy se, että se on miesten tekemä. Parisuhdetilitykset jäävät vähälle ja vieraiksi saatetaan pyytää jääkiekkoilijoita tavallista talkshowta useammin. Suurta machoilutuntia Paasonen ja Leppilampi eivät silti ole rakentamassa.

”Miesvieraiden kanssa yritämme avata miesten maailmaa ja naisvieraiden kanssa naisten maailmaa.”

Korkojen kera -ohjelman esityspaikalla perjantai-illan prime timessa alkavalta ohjelmalta odotetaan paljon. Leppilammen edellinen yritys, lauantai-illan talkshow Nevada lopetettiin katsojakadon vuoksi nopeasti vuonna 2006. Juontajapari Paasonen tiedostaa lajityypin riskit.

”Paras tapa lopettaa tv-ura on tehdä paska talkshow. En ota siitä kauheasti stressiä.”

Tero Kartastenpää

 

X