Tv-viikko 4: Hitchcock, Luck ja Duudsonit

Teemalauantai: Hitchcock la 26.1. klo 21.00 Teema

TEEMAILTA Alfred Hitchcock oli ensimmäinen elokuvaohjaaja, joka teki itsestään suurelle yleisölle tutun nimen. Jo 1950-luvun lopulla ”Hitchcock-elokuvia” mentiin katsomaan siinä missä tuttuja näyttelijöitä. Hän oli ohjaaja sekä showmies, jonka nimi oli takuu taitavasti luodusta tunnelmasta sekä pinnan alaisesta seksuaalisesta värinästä.

Hitchcockin elokuvat ovat avoimia monenlaiselle psykologiselle tulkinnalle. Kaiken takana on aina nainen – sekä Psykossa että Vertigossa vieläpä kuollut nainen.

Legenda on nyt pinnalla, sillä Suomessa on juuri saamassa valkokangasensi-iltansa elokuva Hitchcock, jonka nimiosassa nähdään Anthony Hopkins. Se kertoo Psykon tekemisestä ja ohjaajan vaimon Alma Revillen (roolissa Helen Mirren) vaikutuksesta siihen. Itse Psyko esitetään Teemalla siis mitä otollisimpaan aikaan.

Viime vuoden lopulla sai Yhdysvalloissa HBO-kanavalla ensi-iltansa The Girl, jossa Hitchcockia näyttelee Toby Jones. Se on kipeämpi tarina elokuvantekijän omista pakkomielteistä: hän muuttaa Tippi Hedrenin Lintujen kuvauksissa unelmablondikseen, mutta vain kameran edessä. Oliko vanhus rakastunut tähteensä?

Tiedostamattoman paineita peilaa Teemalauantain toinen elokuva. Mediataiteilija Johan Grimonperezin ohjaama Double Take on kovaa kamaa analyyttisimmille ja akateemisimmille Hitch-faneille. Kaksoisolentoteemalla leikkivä elokuva yhdistelee Hitchcockin aitoja esiintymisiä ja teoksia, uutiskuvia sekä aikalaismainoksia.

Double Take on essee, ei dokumentti eikä fiktio, vaan sarja mielleyhtymiä ja silmäniskuja. Viihde-Hitchin ystävät älkööt vaivautuko.

Kalle Kinnunen

Luck alk. su 27.1. klo 21.00 TV2

DRAAMASARJA ALKAA Kaarteessa nuoren jockeyn Leon Micheauxin (Tom Payne) lämminverinen on vielä joukon hännillä, mutta suoran auetessa alkaa tapahtua. Altavastaajaksi povattu hevonen alkaa nousta pykälä kerrallaan.

Mutta sitten laukka – ja hevosen jalka –  katkeavat. Rusahdus tekee kipeää kotikatsomossa asti, eikä tieto Luck-sarjan kuvauksissa kuolleista kolmesta hevosesta varsinaisesti helpota oloa. Hevosturmat saivat HBO-kanavan luopumaan suunnitelmista kuvata sarjalle toinen tuotantokausi.

Korkeasta moraalista kertova päätös vaati kovan hinnan: käsikirjoittaja David Milchin kehittelemä Luck on nimittäin kiinnostava katsaus laukkakisojen ja uhkapelin maailmaan.

Dustin Hoffman, 75, ja Nick Nolte, 72, ovat laatunäyttelijöitä, joilta ikä on vienyt eturivin roolit. Luck antaa veteraaneille mahdollisuuden loistaa.

Hoffman on vankilasta vapautuva vedonlyöntiekspertti Ace Bernstein, jonka terveydentilan rikollisuuden astetta katsoja joutuu aluksi arvailemaan. Ehdonalaisen sitoma pelimies ostaa bulvaanin (Dennis Farina) avulla hevosen ja suunnittelee laukkaradan hankkimista. Ehkä kostoakin.

Nolte näyttelee Walter Smithiä, vanhan liiton tallinpitäjää, jolle lämminveriset ovat perheenjäseniä. Miesten polut eivät aluksi kohtaa, mutta molempia ympäröi sama kiehtova alakulttuuri.

Deadwoodia vyöllään kantava Milch ei lähesty pelureiden maailmaa gangsterien verisenä voimainmittelönä. Luckissa rikolliset ovat harmaalla alueella lymyileviä bisnesmiehiä, joita ympäröivät värikkäät, mutta harmittomat pikkupelurit.

Alkujaksojen kiinnostavin juoni liittyykin luuseripelurien porukan saamaan suureen mahdollisuuteen.

Matti Rämö

Matkustaja ma 28.1. klo 22.50 Teema

DOKUMENTTI Tasokas dokumentaristi Pia Andell on omistanut hyvin paljon vaivaa vanhojen, usein yksityisten filmimateriaalien puhuttelevaan uuskäyttöön. Göringin sauva (2010) on muistetuin esimerkki. Filmi kertoi Felix Forsmanin komennuksesta tallentamaan Mannerheimin vastakäyntiä Hitlerin Saksassa.

Puolituntisen Matkustajan (2011) historiallisia aineksia ovat valokuvat, mutta Andell on nyt miettinyt muilla tavoin tarkkaan menneen elävöittämistä.

Kohteena on Helsingissä asunut puolanjuutalainen pappa Mayer Franck, joka kertoo 11-vuotiaalle Maissi Heikkilälle joutumisestaan Auschwitzin tuhoamisleirille.

Vanhus ja tyttö osuvat vastakkain raitiovaunuun. Tarina jatkuu useilla ratikkamatkoilla. Holokaust-kokemus välittyy filmissä eteenpäin enimmäkseen Maissin omalla kielellään toistamana.

Ikkunoista näkyvät, vaihtuvat katukuvat kuvastavat erinomaisesti sitä, kuinka kansanmurhan tarinat kulkevat keskuudessamme, eikä niitä saa unohtaa. Juutalaisvainot kärjistyivät Helsinkiä muistuttavien eurooppalaisten kaupunkien kaduilla.

Toinen kerrontataso on miltei liiankin hallittu. On kuvattu myös vaitonaisena kuuntelevaa filmiryhmää Franckin kotona, ja kameramiehen vapaaehtoisesti ottamat tatuoinnit vertautuvat keskitysleirivangin käsivarteen kaiverrettuun numerosarjaan.

Turkisyrittäjä Mayer Franckin (1928–2012) jälkeen ei ole enää suomalaisia, jotka olisivat itse kokeneet Auschwitzin.

Jussi Karjalainen

Kuka tuo pihvin pöytään? ti 29.1. klo 20.00 Fem

DOKUMENTTI Suomalaiset syövät lihaa enemmän kuin koskaan. Patrik Skön aloittaa lihan tarinan isoisänsä autioituneesta navetasta. Pari sukupolvea sitten liha tuli yleensä omasta pihapiiristä.

Nyt sika- ja siipikarjatalous ovat teollisimmat alat. Broileri on tehokkain eläin ”muuttamaan hiilihydraatit proteiineiksi”. ”Syö, juo, nukkuu, tonkii”, Atrian broilerintuottaja kuvailee linnun elämää.

”Eläimillä on ihan hyvä olla meillä”, sanoo Atrian suurteurastamon valmistuspäällikkö. Teurastusta hän ei saa näyttää. Siitä saadaan kuvia pienteurastamosta.

Painotus on kriittinen. Tuotantoeläinten olojen esitteleminen riittää, koska näkyvyyteen ei ole totuttu – teurastamoista puhumattakaan. ”Elintarviketeollisuuden on vaikea näyttää käytäntöjään”, toteaa luonnonvarapolitiikan professori Pekka Jokinen. Meille tarjotaan mielikuvaa siitä, miten asiat olivat ennen, kotieläintalouden aikaan. Sen tuottavuus on nykymittapuulla heikko.

Reportaasi on hätähuuto pientuottajien puolesta. ”Suomalaisuuden säilyminen on tämän sukupolven ydinkysymys”, Jokinen summaa.

Kalle Kinnunen

Duudsonit tuli taloon alk. to 31.1. klo 21.00 Sub

REALITYSARJA Petterssonien perheessä on viisi lasta. He ovat äidin vastuulla, sillä isä ei kasvatukseen osallistu. Isällä on tosin hyvä syy: hän lusii vankilassa.

Duudsonien Jukka ja Jarppi kertovat valinneensa ohjelman toiselle kaudelle entistä suurempia ongelmia ja unelmia. Ensimmäisessä jaksossa esiteltävä Petterssonin perhe kärsii paitsi isän poissaolosta myös naapuruston ennakkoluuloista. Kauden aikana Duudsonit vierailevat myös muun muassa autisti- ja adhd-lapsien kotona.

Kymmenen vuotta temppuja ja stuntteja tehneet Duudsonit pyörittelivät keskenään pariakymmentä eri ohjelmaideaa, kunnes vastaan tuli se oikea – sittemmin Formaatti-Finlandialla palkittu Duudsonit tuli taloon.

”Meillä oli kaikenlaista selviytymisideaa sun muuta, mutta kun keksittiin tämä, niin se oli siinä. Haimme ohjelmaan nimenomaan lapsiperheitä. Lapsilla on rajaton mielikuvitus ja ne heittää vilpittömästi ideansa pöytään”, Jukka kertoo.

Kumpikin kieltää, että ohjelmassa olisi kyse Duudsoneiden aikuistumisesta.

”Totta kai iän myötä on oppinut enenevässä määrin sen, että jos asioita tärvelee, niin siitä pitää kantaa vastuu. Mutta kyllä mä haluan edelleen elää positiivinen anarkia mielessä ja vähän räkää poskella”, Jarppi summaa kaverusten tunnot.

Eikä ohjelman kohdalla toki seestyneestä voi puhua. Duudsonit saapuvat Petterssonien perheeseen räjähdyksen saattelemina. He käyttävät vessaa eräänlaisena laboratoriona ja pilaavat talon maalausprojektin ennen kuin homma kääntyy kohti positiivista.

Vaikka perheet tiesivät jo odottaa kaaosta ensimmäisen kauden perusteella, hakijoita kertyi silti yli 1 500. Mukaan on valikoitunut kahdeksan suomalaista – ja yksi afrikkalainen perhe. 

”Ne oli siellä Liberiassa katsoneet ohjelman ekan kauden ja täyttäneet sitten Subin netissä hakemuksen”, Jarppi pilailee.

Todellisuudessa jaksossa kyse on yhteistyöstä Kirkon Ulkomaanavun kanssa. 

”Oltiin siellä viidakkokylässä keskellä sademetsää”, Jarppi kertoo.

”Periaatteessa asuimme kylän vanhimman perheessä, mutta se kyläyhteisö on niin tiivis, että ympärillä oli lapsia ihan pilvin pimein. Se yhteisöllisyys oli hienoa”, Jukka lisää.

Jarppi ja Jukka puhuvat muutenkin kauniisti perheistä sekä saamistaan kokemuksista. Ensimmäisen jakson lopulla kyynelehtivät sekä Petterssonien perheenjäsenet että myös Jukka.

”Ainahan mä oon ollut itkupilli. Hyvä vaan, että totuus on tullut julki”, Jukka kommentoi herkkyyttään. Ja Jarppi jatkaa:

”Jukastahan on tämän ohjelman aikana kasvanut suomalaisen miehen tunteiden tulkki.” 

Kaisu Tervonen