Teksti:
Seuran toimitus

Onnea onkimassa alk. su 7.10. klo 21.00 Fem

UUSI KAUSI ALKAA Viime viikolla päättyneen toisen tuotantokauden lopussa Anna (Mia Skäringer) ja Alex (Felix Herngren) päättivät vihdoin mennä naimisiin. Kolmannen tuotantokauden alussa heillä onkin jälleen kerran asuntokaupat edessä. Luvattu talo ei vain ole aivan sellainen, mitä he kuvittelivat. Alex tarvitsee haamuostajan apua ja kääntyy Oven (Henrik Dorsin) puoleen. Anna odottaa perheen toista lasta.

Fredde (Johan Rhenborg) ja Mickan (Josephine Bornebusch) puolestaan pelkäävät, että heidän poikansa Victor (Carl Sjöström) ei olekaan niin älykäs, mitä perheen yhteiskunnallinen asema edellyttäisi. Kaiken lisäksi Viktorin koulussa riehuu lutikkaepidemia. Myös Fredden suomenruotsalainen työkaveri Ludde (Andre Wikström) on edelleen menossa mukana.

Onnea onkimassa -sarja jatkaa yhtä laadukkaana kuin aikaisemminkin. Saltsjöbadenin huvila-alueen elämänmeno on muuttunut vain ehkä entistäkin hullummaksi. Läppä lentää kivasti. Kohtaukset ovat edelleen nopeita ja iskeviä. Edellisten kausien miehinen käsikirjoitustiimi on saanut vahvistusta Skäringeristä ja Danielle Mendel-Enkistä. Heidän tehtävänsä on syventää naispuolisia henkilöhahmoja, jotka ovat ehkä jääneet turhan vähälle huomiolle aikaisemmissa jaksoissa.

Sarjan pääpaino on koomisissa tilanteissa, ei niinkään jatkuvajuonisuudessa. Näin ollen onnen ongintaan pääsee hyvin mukaan, vaikka se ei olisi entuudestaan tuttu. Lisäksi Fem uusii tänään toisen tuotantokauden neljä viimeistä jaksoa alkaen klo 12.05.

Henri Waltter Rehnström

Purtavaa Pohjolasta alk. su 7.10. klo 17.15 Fem

SARJA JATKUU Ahvenanmaa on Strömsö-kokki Michael Björklundin sekä monen maittavaksi mainitun raaka-aineen koti. Maakunnan tuorepuristettua omenatäysmehua myydään viinilaatikkomaisissa pakkauksissa siellä täällä manner-Suomessakin. Purtavaa Pohjolasta -sarjan kahdeksan uutta jaksoa käynnistyvät itsehallintomaakunnastamme, ensi viikolla matkataan Tanskan länsirannikolle.

Edellisissä Purtavissa vuonna 2010 Micke matkusti ja laittoi lähiruokaa juontajaparinaan niin ikään Strömsöstä tuttu Matias Jungar. Tänään juontajapari on vaihtunut aamuohjelma Min Morgonin juontajaan Sonja Kailassaareen ja kokkikumppani riikinruotsalaiseen Paul Svenssoniin. Sunnuntai-iltapäivien armoitetun lepposteluohjelman Strömsön spin off -sarjasta kun on kyse, kuvaan pääsevät niin tandempyörällä hupsuttelu kuin puskapissatauotkin. Vahingossakaan ei mainita Ahvenanmaan laajimmalle levinnyttä elintarviketta, jokaisesta kaupasta saatavia perunalastuja. Sen sijaan kokataan ateria kokonaan paikallisista aineksista: hunajaglaseerattua grillilammasta, purjo-vuohenjuustolisuke ja mansikka-omenasmoothie.

Minna Kontkanen

Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli ma 8.10. klo 21.00 Sub  ****

TOIMINTAELOKUVA Nyt se tuntuu jo oudolta, mutta vielä 1980-luvun lopulla Bruce Willis (s. 1955) oli erikoinen valinta suuren toimintaelokuvan päärooliin.

Toimintatähdiltä oli totuttu edellyttämään yliluonnollista lihasmassaa, kamppailulajien hallintaa tai vähintäänkin poikkeuksellisen sukkelaa ulosantia. Pehmoisessa Konnankoukkuja kahdelle -etsiväsarjassa uraansa käynnistelleellä Willisillä ei ollut muskeleita, mustaa vyötä tai moottoriturpaa.

Mutta se ei haitannut. Tv-tähden toimintadebyytti Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli oli uudenlainen toimintaelokuva.

John McTieranin ohjauksessa newyorkilaiskomisario John McLane (Willis) matkustaa Los Angelesiin tapaamaan sinne työn perässä muuttanutta uratykkivaimoaan. Väkevä toimintajännäri pääsee vauhtiin, kun saksaa puhuvien terroristien joukko hyökkää vaimon pilvenpiirtäjässä sijaitsevaan toimistoon.

McLane joutuu taistelemaan ylivoiman vastaan yksin paikallispoliisien torpedoidessa operaatiota typeryydellään. Enemmän kuin perusvihollisia – terrorismia ja byrokratiaa – vastaan, yksinäinen sankari käy kuitenkin sotaa haavoitetun maskuliinisuutensa puolesta.

Työn miehen yläpuolelle laittanut vaimo nimittäin nakertaa sankarin miehistä ylpeyttä, jota ei oltu ennen toimintaelokuvissa tavattu horjuttaa.

Vaikka Die Hardin symboliikka ei ole ylevää saati modernia, elokuva antoi näytteen rymistelyyn keskittyneen toimintaelokuvan draamapotentiaalista. Sen hyödyntämiseen tosin tarvittiin sarjakuvamaisia lihaskimppuja ja kylmiä tappokoneita samaistuttavampi sankari. Tällaisesta inhimillisestä körmystä tuli Willisin bravuurirooli.

Matti Rämö

(Die Hard, USA 1988) 133 min. O: John McTiernan. N: Bruce Willis, Alan Rickman, Bonnie Bedelia.

Veripunainen, lumivalkoinen alk. ti 9.10. klo 21.00 TV1

SARJA ALKAA Rosoisista visioista pitävien täytyy tarttua BBC:lle tehtyyn neliosaiseen minisarjaan Veripunainen, lumivalkoinen (The Crimson Petal And The White, 2011). Se repii auki viktoriaaniseen aikaan liitetyn romanttisen höpöhöpön. Nerokkaalla näkemyksellä rakennetussa sarjassa sosiaaliset valtasuhteet ovat läpimätiä.

Alemmat pidettiin aisoissa ja ylhäisövaimot tarvittaessa tokkurassa pillereillä. Kiehtova päähahmo, ilotyttö Sugar, on poikkeushenkilö (Romola Garai, tuttu myös Jane Austenin Emmana). Hän on kirjoittamassa romaania – fantasiaa siitä, kuinka hän viiltää tikarilla hengiltä luonaan bordellissa vierailevia sikoja.

Sugar voi kuitenkin muuttaa pois irvokkaalta Lontoon kulmalta William Rackhamin (Chris O’Dowd) miellyttyä huoraan ja tämän lukeneisuuteen. Rackham on hajustetehtailijan poika tässä syvien valheellisuuksien kertomuksessa.

Rankka lasti on peräisin Michel Faberin romaanista. Vangitsevaa työtä tekee muun muassa Sugarin parittajaäitiä näyttelevä Gillian Anderson.

Jussi Karjalainen

Teiniäidit alk. to 11.10. klo 19.30 TV2

SARJA ALKAA ”Hävettää ihan hirveesti jo nyt! Tää on niin noloo, mä en kestä”, 16-vuotias Teya vaikeroi hississä matkalla Pasilan yläkerroksiin Teiniäidit-sarjan ennakkokatseluun.

Kun sarjan ensimmäinen jakso on nähty, Teya kohkaa yhä: ”Hirvee kaksoisleuka mulla synnytyksessä!”

Vaikka Teya, Sarita, 17, Tanja, 16, ja Sanna, 19, ovat jo äitejä, he ovat yhä myös teinejä teinien juttuineen. Ulkonäkö ja itsensä laittaminen on tärkeää, mielipiteet vaihtuvat nopeasti, aikuisuus ahdistaa.

Silti tytöistä jokainen on tehnyt ison ja kauaskantoisen päätöksen: he pitivät lapsensa, vaikka kaikki ympärillä kannustivat heitä aborttiin. Tuo päätös vie tyttöjä tilanteisiin, joista ikätoverit eivät tiedä mitään: neuvolaan, lastenvalvojalle, pitkien katseiden kohteeksi.

Aloitusjakso keskittyy tyttöjen esittelyyn. Aiemmin anoreksiaa sairastanut Teija synnyttää vahvassa epiduraalipöllyssä. Nelikuisen Niklas-pojan äiti Sarita kertoo tehneensä seitsemän raskaustestiä ja pudonneensa polvilleen, kun varma tieto terveyskeskuksesta saapui. Tanja käy tatuoijalla ja palaa kotiin tyttärensä nimi ja syntymäaika kädessään. Parivuotiaan Emran-pojan äiti Sanna on matkalla lastenvalvojan luo saadakseen lapsensa yksinhuoltajuuden.

Samaan aikaan kun ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa kasvaa, yleistyy myös teiniäitiys, tietää sarjan ohjaaja Marja Kurikka. Hän teki ensin yhdestä teiniäidistä kertovan dokumentin Haluun pitää lapseni, mutta kun sana siitä levisi netissä, ”teiniäitejä alkoi tulla ovista ja ikkunoista”. Sarjaan päätyi tarinoista neljä. Ne ovat todistusvoimaista, hienoa ajankuvaa ja antavat referenssiä muille samassa tilanteessa oleville.

Iina Alanko

 

X