Tv-viikko 42: Beatles, Kitano ja Haven

Teemalauantai: Beatlemagiaa la 20.10. klo 21.00 Teema

TEEMAILTA The Beatles on taas tapetilla. Lokakuun alussa juhlittiin yhtyeen ensimmäisen singlen Love Me Don 50-vuotispäivää ja seuraava merkkipaalu on tulevana tapaninpäivänä: silloin on kulunut 45 vuotta yhtyeen itse väsäämän Magical Mystery Tour -elokuvan ensi-illasta. 

Teema esittää sen kunniaksi restauroidun version tästä psykedeelisestä bussitripistä sekä jatkoksi uunituoreen BBC:n dokumentin elokuvan tekemisestä.

Magical Mystery Tour kuvattiin syksyllä 1967, pian sen jälkeen kun yhtyeen manageri Brian Epstein oli kuollut lääkkeiden yliannostukseen. Takana oli myös ”rakkauden kesä” megasuosion saavuttaneine Sgt. Pepper´s Lonely Hearts Club Band -albumeineen.

Elokuva oli Paul McCartneyn idea ja se päätettiin toteuttaa Espteinin kuolemasta huolimatta. McCartney oli kuullut Kalifornian-lomallaan tarinoita kirjailija Ken Keseyn ja paikallisten hippien huimasta bussimatkasta halki USA:n. The Beatles tekisi kirjavan seurueensa kanssa oman maagisen mysteerimatkansa vailla päämäärää ja filmiryhmä kuvaisi, mitä kaikkea tapahtuisikaan.

Valitettavasti oikein mitään ei tapahtunut. Bussi tosin keräsi jatkuvasti peräänsä uteliaita autoilijoita ja seurauksena oli mielettömiä liikenneruuhkia.

Värielokuva Magical Mystery Tour esitettiin BBC:n mustavalkokanavalla ja se sai murska-arvostelut. 50-minuuttinen tuotos muistuttaa lähinnä alkukantaista musiikkivideota, mutta silti – ja myös sen takia – sen merkitys popin historiassa on kiistaton. Dokumentissa muun muassa ohjaaja Martin Scorsese suitsuttaa elokuvan hienouksia estoitta.

Beatles-illan päättää LENNONYC, uusintana nähtävä ansiokas dokumentti John Lennonin vuosista New Yorkissa.

Tuomo Kiisseli

Sisko tahtoisin jäädä su 21.10 klo 21.00 Nelonen   ****

TV-ENSI-ILTA Meitä katsojia on hemmoteltu viime vuosikymmeninä varsin onnistuneilla nuorisokuvauksilla. JP Siilin tv-sarja Juulian totuudet (2002), Perttu Lepän Pitkä kuuma kesä (1999), Dome Karukosken Kielletty hedelmä (2009) sekä Jarmo Lampelan jo klassikoksi noussut Sairaan kaunis maailma (1997) ovat tarttuneet suomalaisnuorten sielunmaisemaan joskus jopa väkivaltaiselta tuntuvalla tavalla.

Nyt tv-ensi-iltansa saava, Marja Pyykön pitkä esikoisohjaus Sisko tahtoisin jäädä on tarkkanäköinen ja todentuntuinen kuvaus helsinkiläistyttöjen elämästä. Kysessä on universaali tarina identiteettinsä kanssa kamppailevasta nuoresta naisesta. Emilia (Ada Kukkonen) astuu ulos kiltin tytön nahastaan tutustuessaan kapinalliseen Siiriin (Sara Melleri). Perhe ja koulu kärsivät, kun Emilia kolisuttelee raja-aitojaan.

 Nuoret pääosanesittäjät tuovat rooleihinsa rajua heittäytymistä ja herkkää läsnäoloa. Sara Melleri voitti näyttelijätyöstään sivuosa-Jussin. Elokuva oli ehdolla myös muun muassa käsikirjoituksestaan.  

Dialogi ei tunnukaan liian teennäiseltä. Kun Pyykön ja Laura Suhosen käsikirjoituskin onnistuu välttämämään ilmeisimmät kliseet, käsissä on yksi viime aikojen energisimmistä nuorisokuvauksista. 

Mari Pöyhtäri

(Suomi 2010). 107 min. O: Marja Pyykkö. N: Ada Kukkonen, Sara Melleri, Anna-Leena Uotila, Kristiina Halttu, Seppo Pääkkönen.

Takeshis’ ke 24.10. klo 21.45 Teema   ***

ELOKUVA Jos Takeshis’in päähenkilö ei ole tuttu, elokuva saattaa näyttää vaikeasti avautuvalta egotrippailulta. Suomessa hänet tuntevat lähinnä aasialaisen elokuvan ystävät.

”Beat” Takeshi on ollut pitkään Japanin suosituimpia esiintyjiä, ennen kaikkea televisiokoomikko ja talk show -isäntä. Kiireisimmillään hän teki kahdeksaa ohjelmaa viikossa, eikä yksikään niistä ollut vakava. Suomessakin on näytetty sarjaa Hullut japanilaiset, jossa kilpailijat joutuvat Beat Takeshin ”linnassa” mielikuvituksellisille esteradoille. 

Takeshi Kitano on saman miehen ristimänimi, johon liittyy aivan toisenlainen julkikuva. Kitano tekee yleensä haastavia ja vakavia elokuvia, ohjaa, kirjoittaa ja näyttelee. 

Esikoisohjaus Violent Cop (1989) ja arvostetuimmat elokuvat ovat Sonatine (1993) ja Hana-bi – tulikukkia (1997) on nähty myös Suomessa. Hänen ohjauksensa ovat lakonisia Aki Kaurismäen tapaan, mutta myös kohtalokkaan väkivaltaisia.

Viime vuosina Kitanon elokuvat ovat kuitenkin muuttuneet omaan napaan tuijotteluksi. Kahden erilaisen Takeshin kohtaamisesta – joita kumpaakin näyttelee Kitano itse –  kertova Takeshis’ on näistä identiteettikriisitarinoista paras. 

Elokuvan Beat on palvottu ja huikean menestyvä näyttelijä, Kitano taas läpimurrosta haaveileva mattimeikäläinen. Beat halveksuu kurjaa kaksoisolentoaan. Turhautunut Kitano saa aseen ja alkaa elää Beatin elokuvahahmojen tapaan.

Kuinka olla sekä megatähti että taiteilija?  Kenties Kitanosta tosiaan tuntuu, että elämä on kuin elokuvaa, joka ei mene käsikirjoituksen mukaan. Ilmeisenä esikuvana on Federico Fellinin 8 1/2. 

Länsikatsojalle kaikki identiteettipelit eivät avaudu, mutta lopun verilöylyjä ei ainakaan kannata lukea kirjaimellisesti.

Kalle Kinnunen

(Japani 2005) 109 min. O, P: Takeshi Kitano. P: Kotomi Kyono, Kayoko Kishimoto.

Haven alk. to 25.10. klo 22.05 TV2

SARJA ALKAA 1990-lukulaisuus on palaamassa televisioon. Haven on kuin Villi Pohjola naitettaisiin Salaisten kansioiden kanssa. Amerikkalaissarjassa FBI-agentti Audrey Parker tutkii yliluonnollisia ilmiötä mukavassa pikkukaupungissa, jonka tavalliset ihmiset pitävät sisällään outoja salaisuuksia. Ensimmäisessä jaksossa Parker selvittää jyrkänteeltä pudonneen miehen kuolemaa ja nopeasti alkavia sääilmiöitä. Aika kuluu päähenkilöiden väkinäiseen esittelyyn.

Sumuisessa Kanadassa kuvattu Haven maistuu kaikin puolin halvalta: kerronta kömmähtelee ja näyttelijät yrittävät sujahtaa rooleihinsa. Dialogi on ihan näpsäkkää, mutta se ei missään nimessä rullaa. Nörttien suosikkinäyttelijä Emily Rose on ennen rooliaan tehnyt suurimmat saavutukset Uncharted-videopelissä. Hänestä ei ole uudeksi Dana Scullyksi, vaikka yrittääkin karistaa teiniprinsessamaista olemustaan jatkuvalla kovistelemisella. 

Sarja kompasteli kehittelylimbossa pitkään, ja se saatiin tuotantoon vasta, kun tarinaan ympättiin myyntivaltti. Käsikirjoitukseen lisättiin mukaan osasia Stephen Kingin romaanista The Colorado Kid, jossa selvitetään rannalta löytyneen ruumiin mysteeriä. Havenin Parker alkaa tutkia samaa tapausta, jossa jokainen johtolanka vie uuteen umpikujaan. 

Kingin tarina tuo sarjalle jatkuvan juonen, jota viedään eteenpäin samalla, kun agenttinainen ratkoo jaksokohtaisia mysteerejä. Menestysresepti on tuttu. Salaisissa kansioissa Fox Mulder etsi siskoaan, Parker hakee äitiään.

Haven on päässyt hapuilevan  alun jälkeen hyvään vauhtiin. Tieteisviihdekanava Syfy jatkaa sarjaa tällä hetkellä kolmoskaudelleen.

Tero Kartastenpää

Enbuske & Linnanahde Crew alk. pe 26.10 klo 21 Sub

TALKSHOW ALKAA Ei komiikkaa. Asiaviihdettä. Suoraa puhetta. 

Aki Linnanahteella ja Tuomas Enbuskella on selkeät suunnitelmat Enbuske & Linnanahde Crew -talk show’lleen. Tekijät eivät yritä luoda väkisin kohuja, mutta ajankohtaisiin aiheisiin he tuovat puhuttavia näkökulmia.

”Jos me puhumme kannabiksen laillistamisesta, meillä voi olla studiossa joku polttamassa kannabista. Tiedostamme, ettei esimerkiksi vanhushuolto ole perjantai-iltana kauhean kiinnostava aihe”, Aki Linnanahde sanoo.

Enbuske veti samalla logiikalla omaa Tuomas Enbuske Talk Show’taan TV5:llä kevään ajan. Ohjelman työryhmään kuulunut Linnanahde hyppäsi loppupään jaksoissa kameran eteen piristämään keskusteluita. Näyttävästi lanseerattu ohjelma kuitenkin lopetettiin kaikessa hiljaisuudessa.

Linnanahteen mukaan päivittäinen talk show kaatui liian pieniin resursseihin. Nyt heillä on takanaan Subin muskelit ja iso työryhmä.

”Telkkari on vaan laji, jossa rahalla saa”, Linnanahde sanoo.

Uusi talk show on jatkumoa Radio Novan samannimiselle aamuohjelmalle. Yleensä Novan aamuissa on kuultu lempeää jutustelua, mutta toimittajapari on tuonut sinne nopeaa keskustelua.

”Tuomaksella on sama ajatusmaailma kuin minulla: mieluummin vähän yli kuin yhtään ali. Ei pidä pelätä sitä, että herättää tunteita.”

Työpari haluaa jatkaa samalla sykkeellä televisiossa, jossa kotimaiset talk show’t eivät useinkaan ole eläneet pitkään. Tekijöiden itsetuntoon ohjelma ei ainakaan kaadu.

”Ei minua pelota. Olen iso poika ja tiedän, mihin olen lähtenyt.”

Tero Kartastenpää