Teksti:
Seuran toimitus

Teemalauantai: Milos Forman la 3.11. klo 21.00 Teema

TEEMAILTA Tšekkiläinen elokuvaohjaaja Milos Forman teki loistojälkeä myös siirryttyään 1960-luvun lopulla Hollywoodiin. Formanilla ei ole ollut vaikeuksia periamerikkalaisissa aiheissa kuten Ragtimen ja Hairin filmiversioissa, mutta uran huipussa, mielisairaalakuvauksessa Yksi lensi yli käenpesän ollaan ainakin näkevinään tekijän tuntoja sosialistimaan kontrollista.

Teemalauantaihin valittu, hieman uudempi Valmont (1989) taas on ajattoman kiperä aviorikoshuikentelu, joka sijoittuu 1700-luvun lopun Ranskaan.

Illan dokumenttiosuus Milos Forman Hollywoodissa (Milos Forman: Taking Off In America, 2012) on turhankin amerikkalainen. Clara ja Julia Kuperbergin ohjelma on Turner Classic Movies -tv-kanavan tavaraa, eikä kauhean syväluotaava. Monivaiheinen ura hölkätään läpi.

80-vuotias konkari-Forman totta kai ansaitsee huomion.

Choderlos de Laclosin kirjeromaaniin perustuva Valmont on siitä erikoinen tapaus, että kirjan iästä huolimatta markkinoille putkahti samanaikaisesti yhtä korkeaprofiilinen, kilpaileva leffaversio Valheet ja viettelijät (ohjaus Stephen Frears).

Rakastaja- ja rakastajatarkulttuuri saa Formanilta suopeamman, ilkikurisemman käsittelyn, eikä kohtalo perin pohjin kurita hillittömiä seksijuoniaan punovia markiisitar de Merteuilia (Annette Bening) ja varakreivi de Valmontia (Kuninkaan puheesta nyt erityisen tuttu Colin Firth). 

Timanttisen epookkitarinan piikit kääntyivät molemmissa filmatisoinneissa juppiajan hedonismia kohti.

Jussi Karjalainen

Boardwalk Empire alk. su 4.11. klo 21.02 TV2

SARJA PALAA RUUTUUN Vaikka Boardwalk Empiren ensimmäinen kausi sai ihailijoita, sitä syytettiin myös tylsäksi. Toisella kaudella meno reipastuu, mikä tapahtuu ainakin osittain päähahmo Nucky Thompsonin (Steve Buscemi) kustannuksella. Moni haluaa Nuckyn paikan huvittelukaupungin ja sen alamaailman pomona. 

Toinen tuotantokausi sijoittuu vuoteen 1921. Kieltolaki on ollut voimassa vuoden, ja bisnes sen ympärillä elää koko ajan. Viinaa tuodaan edelleen Kanadasta, mutta vaihtoehtoisia väyliäkin kokeillaan. 

Saman vuosikymmenen alkua eletään englantilaissarjassa Downton Abbey. Vaikka päällepäin sarjat ovatkin hyvin erilaisia, molemmilla on luokkasysteeminsä. Boardwalk Empiressä alakertaa edustaa kaupungin musta yhteisö, joka heti kauden ensimmäisessä jaksossa saa kolauksen huppupäisten miesten muodossa.

Kahdentoista jakson rupeama huipentuu hurjaan finaaliin. Yhdysvalloissa sarjasta on menossa kolmas tuotantokausi, jonka Yle esittää Suomessa ensi syksynä. 

Kaisu Tervonen

Revolutionary Road ma 5.11. klo 21.00 Sub   ****

DRAAMA Miljöö on liki sama kuin Mad Menissä: Yhdysvalloissa 1950-luvun alun keskiluokka uskoo suureen tulevaisuuteen. Alussa kaikki on kuten pitääkin. Frank (Leonardo DiCaprio) pärjää ahtaajana, mutta tähtää korkealle. Vaimo April (Kate Winslet) haaveilee näyttelijänurasta ja Pariisista. Vuosien varrella arki lyö kasvoille ja heistä uhkaa tulla aivan tavallisia, normeihin sopeutuvia keskiluokan puurtajia. 

Avainhahmo on naapurin mielisairaaksi arvioitu aikamiespoika (Michael Shannon). Koulutettu tyyppi on tervejärkisempi kuin kukaan tasapäisessä naapurustossa. Olisi paras, jos hämmentävää totuudenpuhujaa ei kuunneltaisi, mutta hän herättää Aprilin kyseenalaistamaan elämänsä. Toivottomuuden tunne johtaa uskottomuuteen ja unelmien lopulliseen tuhoon. 

Richard Yatesin romaaniin perustuvan elokuvan ohjasi britti Sam Mendes, jonka tunnetuin teos oli samankaltaisia keskiluokan kriiseja käsittelevä American Beauty. Juuri nyt elokuvateattereissa pyörii Skyfall, Mendesin omaperäiseksi luonnehdittu tulkinta James Bondista.

Kalle Kinnunen

(USA 2008) 119 min. O: Sam Mendes. P: Leonardo DiCaprio, Kate Winslet, Michael Shannon.

Harryn laki alk. ti 6.11. klo 20.05 MTV3

SARJA ALKAA Juristista tv-tuottajaksi ja -käsikirjoittajaksi siirtynyt David E. Kelley on sijoittanut valtaosan sarjoistaan (L.A. Law, Ally McBeal, Boston Legal) lakitoimistoon. Useimmiten juristin arki on toiminut lähinnä ihmissuhdekiemurtelun kulissina. 

Harryn laissa juristin näkökulmaa käytetään yhteiskunnan puutteiden tarkasteluun. Syy sanotaan toisessa jaksossa, viinakaupan ryöstäneen nälkäisen isoäidin suulla: finanssikriisin aiheuttama katkeruus.

Siihen päästään kiinni, kun Harriet ”Harry” Korn (Kathy Bates) kyllästyy patenttijuristin työhönsä ja perustaa vähävaraisia auttavan lakifirman Cincinnatin ghettoon. Uusi asiakaskaarti ulottuu kulmakunnan gangstereista elämän kolhimiin naapuruston asukkaisiin, joiden huolia ymmärretään hyvin liberaalissa hengessä.

Batesin dominoivan tähtijuristin ympärille rakennettu lakimiessarja on lama-ajan henkeä varten räätälöity eettisen heräämisen kuvaus. Perusviesti kuuluu, ettei tärkeimpiä asioita voi mitata rahassa. Hyvien puolelle asettumista helpotetaan kärjistämällä näiden vastavoimat ärsyttäviksi karikatyyreiksi. 

Harryn lain humanismi lämmittää, mutta se on liian naivi ja kärjistetty herättääkseen suuria yhteiskunnallisia oivalluksia. Kelleyn sarjoille ominaiseen tapaan hahmot – energistä Batesia myöden – puhuvat niin paljon ja niin käsikirjoitetun makuista kieltä, että he tuntuvat enemmän sarjakuvahahmoilta kuin hädässä olevilta ihmisiltä.

Matti Rämö

Welcome ke 7.11. klo 21.45 Teema    ***1/2 

DRAAMA Philippe Lioretin ohjaama Welcome oli vuoden 2009 kiitetyimpiä eurooppalaisia elokuvia. Pienen budjetin draamasta tuli Ranskassa menestys ja poliittinen puheenaihe. Euroopan parlamentilta se sai yhteiskunnalliselle elokuvalle myönnettävän Lux-palkinnon.

Merkillepantavaa on myös tarinan ja miljöön samankaltaisuus Aki Kaurismäen Le Havreen. Jäljittelemisestä ei ole kyse. Kuvio on laittomille maahanmuuttajille tyypillinen, ja Kaurismäen elokuvan tyyli sekä tunnelataus ovat kiistatta omanlaisiaan.

Lioret kertoo Ranskan Calaisissa piilottelevasta 17-vuotiaasta Bilalista (Firat Ayverdi), joka on pitkän matkan tehnyt Irakin kurdi, ja Simonista (Vincent Lindon), joka ottaa riskin ja päättää auttaa nuorukaista. Simon valmentaa Firatia uimaan. 

Vedestä ja merestä tulee vapauden symboli. Bilal haluaisi kanaalin yli Iso-Britanniaan, jonne hänen tyttöystävänsä on jo päässyt.

Lioret tähtää realismiin, mutta ei pääse yli itse teeman raskaudesta ja tärkeydestä. Bilalin koettelemuksia ja sielun paloa alleviivataan hieman liikaa. Toisaalta Simonin elämäntilanteessa on draamaa kokonaisen tunteellisen elokuvan kantimiksi ilman Bilaliakin. Simon on myös entinen olympiakultamitalisti – aikamoinen yhteensattuma.

Jos Bilalin ahdinkoon eläytyy, luvassa on vetoava ilta inhimillisesti ja poliittisesti hyvin kiperän aiheen parissa. Le Havren veroinen elokuva ei ole. Molemmat ovat tosiasioista ammentavia satuja, mutta lopputulema on ratkaisevalla tavalla erilainen. Lioret itse on verrannut Ranskan siirtolaislakeja natsiajan rotuerotteluun.

Kalle Kinnunen

(Ranska 2009) O: Philippe Lioret. P: Firat Ayverdi, Vincent Lindon, Audrey Dana.
X