Teksti:
Seuran toimitus

Kansan mies, su klo 21.05 TV1

DRAAMASARJA Suomalaiset draamantekijät ovat valittaneet, etteivät kanavat halua ostaa poliittista draamaa, koska se on kuivaa. Vika taitaa olla enemminkin tekijöissä. Tanskalainen poliittisen menestyssarja Vallan linnakkeen pääkäsikirjoittaja Adam Price on sanonut, että jos henkilöhahmot välittävät politiikasta, siitä tulee tärkeää myös katsojille.

Suomalainen draamasarja Kansan mies ei tässä tavoitteessa täysin onnistu. Alkuasetelmassa on tosin samaa kuin Netflixin terävässä jännityssarjassa House of Cards: menestyspoliitikko huomaa joutuneensa vanhojen puoluetoveriensa syrjäyttämäksi.

Kansan mies näyttää, miltä Kristo Salmisen näyttelemästä eurokansanedustaja Aki Hokkalasta tuntuu pudota vaaleissa.

Kuvallisesti sarja näyttää harvinaisen aidolta tekouutislähetyksineen ja vaalijulisteineen. Hokkalan hahmo on sekoitus ääripopulistista Tony Halmetta ja poliittisiin piireihin sulautuneita urheilijoita kuten Ari Vatasta.

”Tietsä kuka aina lopulta voittaa tyrmäyksellä? Se joka osaa odottaa oikeaa hetkeä”, Hokkala uhoaa tappion suurimmalla hetkellä.

Hokkalan puolueen sinipunassa sekoittuu kokoomusta ja demareita, mutta kovin syvälle ei yhteiskunnallisissa viittauksissa päästä. Muutama ennalta-arvattava hahmo pyörittää kankeaa saippuaoopperaa: on sisäpiirijuonittelija (Ville Myllyrinne), nilkkipuoluepomo (Carl-Kristian Rundman), naiivi nousukas (Malla Malmivaara) ja joukko muita kliseitä.

Alkutyrmäyksen jälkeen käsikirjoittajien (Antti Pesonen ja Kirsti Manninen) ote lipsuu. Sarjasta tulee maalaisdraamaa, kun Hokkalan perhe lähtee karkuun julkisuutta poliitikon vanhempien luo. 12-osaisen sarjan tärkeimmiksi teemoiksi jäävät sukupolvien hankalat välit, perheen kasvaminen ja rahaongelmien setviminen. Välillä tuntuu kuin katselisi Metsoloita.

Helppo elämä -draamasta palkittu, kokenut televisio- ja elokuvaohjaaja Veikko Aaltonen jättää kohtaukset junnaamaan eikä saa luotua jaksoihin koukuttavaa tarinan kaarta.

Kristo Salminen esittää roolia kuin liikaa lyöty mies: hitaan ymmällään, välillä vihaa ryöpsähdellen. Enimmäkseen sivurooleja elokuvissa ja sarjoissa tehnyt 41-vuotias näyttelijä hoitaa hommansa sellaisella varmuudella, että epäonnistuessaankin sarja työntää Salmista yhä useampiin päärooleihin.

Tero Kartastenpää

 

Mission: Impossible – Ghost Protocol, su klo 21.00 Nelonen ***

ELOKUVA Neljäs Vaarallinen tehtävä -leffa jää Suomen elokuvahistoriaan: Samuli Edelmann esittää siinä yhtä keskeistä sivuosaa itsensä Tom Cruisen rinnalla.

Ghost Protocolissa Edelmann on elokuvan pääpahiksen Kurt Hendricksin (Michael Nyqvist) lähin apuri Wistrom. Kaksikko on saanut käsiinsä Venäjän ydinaseiden laukaisukoodit. IMF-agentti Ethan Huntilla (Cruise) on täysi työ pysäyttää maailman rauhaa uhkaavan terroristien pahat aikeet.

Brad Bird tuo uutta särmää hieman jo nuutuneeseen elokuvasarjaan. Hän käyttää taitavasti hyväkseen tilan suomia mahdollisuuksia toimintakoh­tauksissa, joita sävyttää kekseliäs huumori.

Meno ei ole kauhean syvällistä, mutta sopivasti viihdyttävää ainakin. Edelmann vie roolinsa kun­nialla kotiin.

Henri Waltter Rehnström

 

Elämän puu, su klo 21.00 Teema  *****

ELOKUVA Terrence Malickin draama vie suurten asioiden äärelle. Elokuva kurkkaa kirjaimellisestikin ihmisen sisimpään ja universumin laidoille. Se maalailee komeita kuvia biologiasta ja kosmoksesta, siis elämästä yleensä.

Maalailun tekee mielekkääksi yksilö, 1950-luvulla poikavuosiaan viettänyt arkkitehti, tuskaiselta näyttävä Jack (Sean Penn). Nykyisyyttä väkevämpiä ovat muistikuvat lapsuudesta, jossa elokuva enimmäkseen viihtyy. Nuori Jack (Hunter McCracken) on kolmesta veljestä vanhimpana ankaran isän (Brad Pitt) erityishuomion kohteena. Äiti (Jessica Chastain) on pojan ensirakkaus, armo isän luoman järjestyksen keskellä.

Cannesin pääpalkinnon saanut teos on visuaalisesti lyömättömän ohjaajan kunnianhimoisin. Kerronnan rytmi ja hetkien sulautuminen toisiinsa tuntuvat luonnollisilta ja draaman kuvaama lapsuuden loppu suloisenkipeältä.

Kaisu Tervonen

 

Hukkamies, ma klo 21.30 TV1

DOKUMENTTI Mikään muu eläin ei aiheuta Suomessa yhtä suuria tunteita kuin susi. Juha Suonpää on kuitenkin Hukkamiehessä onnistunut tekemään metsiemme pedosta kiihkottoman, ymmärtäväisen dokumentin.

Pääosassa on Seppo Ronkainen, joka on vuodesta 1998 lähtien pannoittanut susia. Menetelmän avulla voidaan tutkia laumojen elämänmenoa ja päästä selvyyteen niiden reviireistä.

Ronkainen on itse kuvannut pannoitusta koko ajan videokamerallaan, joten Hukkamiehessä päästään seuraamaan hänen työtään alusta saakka tähän päivään asti. Näin syntyy kiintoisa kuva yhden ihmisen elämäntehtävästä. Hukkamies on dokumentti miehestä, joka kykenee näkemään sudessa muutakin kuin pelkän pedon.

Suonpää on tavoittanut elokuvassa taitavasti suden ristiriitaisen luonteen. Eläimen katse on sielukas ja täynnä ovelaa viisautta. Katseen sulokkuus näkyy ennen kaikkea elokuvassa esiintyvissä pienissä pennuissa, jotka ottavat elämänsä ensi askeleita.

Söpöjen sudenpentujen vastapainona esitetään runsaasti kuvastoa suden armottomasti raatelemista koirista, hirvistä ja muista eläimistä. Sympaattisen katseen takana elää siis verenhimoinen peto, joka julmilla raatelijanhampaillaan saa isommankin eläimen helposti pois päiviltä.

Heikki Färm on saanut tallennettua kamerallaan suomalaisen luonnon mahtipontisuuden ja sudenpannoittajan vähäeleiset, mutta silti paljonpuhuvat kasvot. Leikkaaja Tuuli Kuittinen onnistuu hyvin yhdistämään toisiinsa ammattikuvaajan ja amatöörin  kuvamateriaalit.

Henri Waltter Rehnström

 

Homekoulun hinta, to klo 22.45 TV2

REPORTAASI Opetusalan ammattijärjestö teetti vuonna 2012 laajan sisäilmaselvityksen. Tulosten mukaan sisäilmaongelmia oli parin edellisvuoden aikana esiintynyt kahdessa kolmasosassa päiväkoteja ja kouluja.

Ylen toimittaja Ami Assulin tietää, ettei koulujen huono sisäilma ole tullut yllätyksenä.

”Jo 1970-luvulla oli puhetta sairaista taloista”, hän kertoo. Assulinin tekemän Silminnäkijä-raportin keskiössä on tamperelainen Vehmaisten koulu, jonka homeongelmasta on tiedetty jo 1990-luvun lopulla. Siitä huolimatta Majaran perhe on saanut tapella lastensa oikeuksien puolesta. Kolmelapsisen perheen keskimmäinen, viidesluokkalainen Inga-Liisa sairastui monikemikaaliyliherkkyyteen ja astmaan, minkä takia urheiluharrastukset saivat jäädä.

”Esikoulussa oleva pikkusisko ja isosisko sairastuivat vasta kuvausten aikana. Isosisko siirtyi yläasteelle, jossa on myös sisäilmaongelmia”, Assulin kertoo.

Hiljattain Tampereella tehtiin päätös, että Vehmaisten koulun oppilaita aletaan kuskata kaupungin busseilla tuliterään Vuoreksen asuntomessualueen kouluun.

Kaisu Tervonen

 

X