Tv-viikko 48: Lou Reed, Profeetta ja surffausdokumentti

Lou Reed – legendan muistoksi, la 30.11. klo 21.00 Teema

DOKUMENTTI Lou Reed (1942–2013) oli yksi suurista rock’n’roll-persoonista. Jo poikasena hänellä oli voimakas tahto. Kun Reed sai ensimmäisen kitaransa kymmenvuotiaana, ainoaksi jääneellä soittotunnillaan hän halusi opettajan ehdotusten sijaan opetella Carl Perkinsin kipaleen. Reed tunnettiin myöhemminkin hankalana tyyppinä, kiivaana katuälykkönä ja odotusten haastajana.

Teemalauantain aloittavassa, valitettavan vanhassa dokumentissa Lou Reed: Rock And Roll Heart (1998) kerrataan muusikon neljän vuosikymmenen taipale varhaisvuosista The Velvet Undergroundin aikaan ja 1998 julkaistuun, kriitikoiden kehumaan soololevyyn New York. Kiinnostavimpia ovat tarinat yliopistovuosilta ja varhaisuralta.

Dokumentin haastateltavat pitävät huolen siitä, ettei perinteinen urakronikka käy muutenkaan tylsäksi. Patti Smith, Thurston Moore, David Bowie ja muut kertovat tarinaa muusikosta, joka otti rockin vakavana taidemuotona ja toi sanoituksiin katujen runoutta ja tylyjä realiteetteja.

Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on Reedin soololevy Berlin (1973), maailman masentavimmaksi kutsuttu albumi, joka kertoo kahdesta itsetuhoisesta rakastavaisesta, nisti Jimistä ja prostituoitu Carolinesta.

Reed kieltäytyi esittämästä levyn lauluja julkisesti 33 vuoden ajan, kunnes vuonna 2006 suostui sarjaan konsertteja, joissa esitti albumin kokonaisuudessaan. Toinen newyorkilainen, ohjaaja Julian Schnabel kuvasi viisi Brooklynissä soitettua keikkaa ja koosti niistä dokumentin Berlin, joka muodostaa Teema­lauantain jälkimmäisen osan.

Kokonaisen orkesterin, lapsikuoron ja taustalaulajien säestämässä musiikissa on raakuutta, jota suuri orkestraatiokaan ei häivytä. Taltioinnin koskettavin hetki on Reedin ja Antony Hegartyn yhdessä tulkitsema Candy Says, hyp­päys The Velvet Undergroundin repertuaariin.

Kaisu Tervonen

Vaarallinen totuus, ma 2.12. klo 22.55 sub

SARJA Uutuussarjan lähtökohta on hyvin mielenkiintoinen. Rikosetsivä Michael Britten (Jason Isaacs) joutuu perheineen vakavaan liikenneonnettomuuteen. Hän itse selviää hengissä, mut­ta joutuu kahteen eri todellisuuteen. Toisessa elossa on hänen vaimonsa, toisessa poikansa. Kummatkin maailmat tuntuvat yhtä todellisilta, eikä Britten kykene päättämään kumpi niistä on totta ja kumpi unta. Molemmissa rinnakkaistodellisuuksissa etsivä kuitenkin jatkaa työtään ja tutkii raakoja rikoksia. Pian hän huomaa, että kahden eri todellisuuden tapahtumat vaikuttavat toisiinsa.

Parin ensimmäisen jakson perusteella Kyle Killenin luoma Vaarallinen totuus (Awake, USA 2011) osoittautuu hyvinkin toimivaksi poliisisarjaksi, jossa on tarpeeksi persoonallinen ote. Toivottavasti sarja kykenee säilyttämään jännitteensä jatkossakin. Aloitusjaksossa Britten jahtaa sarjamurhaajaa ja etsii kadonnutta pikkutyttöä.

Henri Waltter Rehnström

Valtiopeli 1863, ke 4.12. klo 19.00 TV1

TV-DRAAMA Huutamista, vääntämistä ja selän takana kähmimistä – sitä on politiikka parhaimmillaan.  Tunnin mittainen historiallinen televisiodraama Valtiopeli 1863 näyttää, miten maamme politiikka pääsi käyntiin Venäjän keisarin Aleksanteri II:n avattua ensimmäiset suomenkieliset valtiopäivät.

Käsikirjoittaja, historiallisten romaanien taituri Anneli Kanto kuljettaa kahden erisäätyisen, mutta samalla tavalla ajattelevan päähenkilön tarinaa. Ilkka Koivulan senaattori J.V. Snellman on tiukasti taktikoiva päätöksentekijöiden isähahmo ja Arttu Kapulaisen Heikki Heikinpoika taas kansallishenkeen heräävä talonpoikaissäätyläinen ummikko.

Valtiopäivien merkityksen avaa historian läpi kävelevä punamekkoinen kertojahahmo, Maija Rissasen näyttelemä viisas prostituoitu. Kielet vaihtelevat suomesta, venäjään, ruotsiin ja ranskaan, kun ihmiset pauhaavat Suomen synnyttämisestä.

Lopputulos voisi olla sekamelska, mutta draama vie heti alkukohtauksesta 1800-luvun henkeen mukanaan. Ohjaaja Atro Lahtela näyttää Helsingin karikatyyrisesti niin prameissa hallintokortteleissa kuin Punavuoren puutalokujilla.

Ohjaaja vinkkaa silmää katsojalle, että tässä kerrotaan kansakunnan historian isoa tarinaa. Välillä valtiopäiväläiset selostavat asioita kameralle kuin nykypoliitikot median edessä.
Valtiopeli on enemmän kuin dramatisoitu historiadokumentti. Hahmojen kohtaloja yhdistellään vapautuneesti, mutta katsoja ymmärtää, että se tehdään menevyyden takia. Esimerkiksi Vuokko Hovatan ylväästi esittämä so­siaalityön uranuurtaja Aurora Karamzin osallistuu tärkeisiin keskusteluihin naisten äänenä.

Teatraalisuudenkin sallii, koska päätöksenteko on roolien näyttelemistä.

Tero Kartastenpää

Profeetta, ke 4.12. klo 22.00 Teema *****

ELOKUVA Jacques Audiardin  tyylipuhdas rikostarina Profeetta on viime vuosien kiitetyimpiä elokuvia. Ranskanalgerialaisen gangsterin tarina sijoittuu pääasiassa vankilaan, missä kaikki on kaupan ja ihmisen arvottaa etninen tausta. 

Mukana on silti maagista realismia, sillä päähenkilö saa neuvoja surmaamansa miehen haamulta. Vankilamiljöö on vertauskuvallinenkin: kouluttamattoman ja slummissa kasvaneen Malikin (Tahar Rahim) elämänpiiri on joka tapauksessa suljettu.

Elokuvan nimi saattaa viitata Malikin muslimitaustaan, mutta yhtä paljon se kertoo hänestä uuden ajan airuena. Määrätietoinen rikollinen oppii vallankäyttäjäksi, ja kuten ohjaaja-käsikirjoittaja Audiard on sanonut, hän voisi olla yhtä hyvin poliitikko.

Kulttuurit kohtaavat, kun taustalle jyrähtää esimerkiksi amerikkalaisen Jay-Z:n rap-hitti 99 Problems. 
Kuvat ovat aiemmin kulkeneet rikosgenressä samanaikaisesti näin petollisen viileästi, komeasti ja mahtipontisen viihteellisesti lähinnä Martin Scorsesen huipputeoksissa.

Kalle Kinnunen

Finnsurf, pe 6.12. klo 18.00 TV2

DOKUMENTTI Itsenäisyyspäivän ohjelmisto TV2:lla perustuu Ylen kanavakonsulttien eli ohjelmasuunnittelun nuorten maallikkoapulaisten valintoihin. Kanavakonsultteja kiinnostavat myös valtavirran ulkopuoliset jutut, ja siksi alkuiltaan on päätynyt ilahduttava yllätys, Aleksi Raij’n tunnelmoiva dokumentti Finnsurf. Oikeastaan se on nerokas valinta itsenäisyyspäivään: tätäkin suomalaisuus voi tänään olla.

Pienimuotoinen, mutta kiinnostusta useilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla herätellyt teos esittelee lainelautailua Suomen rannikoilla sekä suomalaissurffareiden taidonnäytteitä suuren maailman aalloilla. Lähtökohtana on surffauksen lämpimien ja eksoottisten mielikuvien törmääminen Itämeren viileyteen, jopa talvella. Tästä ilmeisestä, mutta hauskasta ristiriidasta Raij rakentaa unimaisen tarinan kaipauksesta, haaveista ja merestä. Elokuvaleikkaajana uraa tekevä Raij on toki itsekin alan harrastaja.

Kertojien puheet ovat välillä puuta heinää, mutta komeat kuvat tekevät vaikutuksen.

Kalle Kinnunen