Tv-viikko 49: Rolling Stones, Iso keikka ja Homot kaappiin

Teemalauantai: The Rolling Stones 50 vuotta la 8.12. klo 21.00 Teema

DOKUMENTTI Rolling Stonesin kappale Jumpin’ Jack Flash alkaa sanoilla “I was born in a crossfire hurricane”. Säe tarkoittaa vapaasti suomennettuna ’synnyin ristitulihurrikaanissa’.

Sanoissa ei ole yhtään rock-liioittelua. Dokumentti Crossfire Hurricane näyttää, millaista päihdemyrskyä 50-vuotispäiviään viettävän dinosaurusbändin ensimmäiset 15 vuotta olivat. Riepottelua seuranneet 35 vuotta ovatkin olleet legendalla ratsastamista.

Bändin jäsenet ovat kertojaääninä arkistomateriaalille: uutislähetyksille, vanhoille haastatteluille, konserttitaltioinneille ja kotielokuville. Muistelupuhe tulee aivan lähelle katsojaa. Jagger antaa arroganttia analyysiä, Richards nauraa röökinräkäisesti kaikelle sovinnaisuudelle, ja muut komppaavat. 

Dokumentti ei ole tarkka kronikka levytyshistoriasta, mutta raaka tunne tunkee ruudusta läpi. Kaiken ytimessä on se tuhansia kertoja toistunut hetki, kun Jagger avaa suuren suunsa ja Richards räväyttää riffiä tupakka huulessaan. 

Miehet puhuvat huumeista ja kitaristi Brian Jonesin kuolemasta, mutta naissotkut ja pääparin riidat jäävät mainitsematta. Silotteluun on varmasti vaikuttanut se, että koko nykybändi on ollut dokumentin osatuottajina.

Dokumentin jälkeen nähdään taltiointi vuoden 1978 Some Girls -kiertueelta, jota monet fanit pitävät bändin huipentumana. Dinosauruksiksi haukuttu bändi otti vaikutteita punkin karuudesta ja keskittyi junttaavaan rokkaamiseen. Sen jälkeen musiikillisen luovuuden tilalle astui taloudellinen nerous. Tätäkin dokumenttia komppaa uusi kokoelmalevy.

Ensi vuonna 70 täyttävien Jaggerin ja Richardsin ristitulihurrikaanin vetreyden voi tarkistaa 16. joulukuuta, kun TV1 esittää bändin tuoreen konsertin.

Tero Kartastenpää

Ennätyshyppy avaruudesta su 9.12. klo 19.30 TV2

DOKUMENTTI Felix Baumgartner, 43, nousi maailmanmaineeseen viime lokakuussa, jolloin hän hyppäsi laskuvarjolla 39 kilometrin korkeudesta ja ensimmäisenä ihmisenä rikkoi äänivallin vapaassa pudotuksessa ilman konevoimaa. Itävaltalainen huimapää ei tosin ollut täysin tuntematon suuruus ennen huimaa loikkaansa stratosfääristä – hänellä oli jo sekä korkeimman että matalimman BASE-hypyn maailmanennätykset.

BBC:n seikkaperäisessä, jopa liian pitkäksi venytetyssä dokumentissa seurataan Baumgartnerin ja hänen taustajoukkojensa valmistautumista ihmetekoon. Ja kuten olettaa saattaa, tie kohti unelman toteutumista kulki  isojen vaikeuksien kautta.

Dokumentin toinen päähenkilö on edellisen ME:n (31 km) vuonna 1960 hypännyt amerikkalainen Joe Kittinger. Baumgartneria avustaneen 84-vuotiaan veteraanin kokemus ja henkinen tuki osoittautuivat matkan varrella äärimmäisen tärkeiksi.

Ja mikä oli ihmehyppääjälle kaikkein haastavin asia? Erikoisvalmisteinen, paineistettu hyppyasu – se aiheutti niin kovan klaustrofobian, että koko ME-hyppy oli jäädä tekemättä.

Tuomo Kiisseli

Täällä Pohjantähden alla ma 10.12. klo 11.55 TV1   ****

DRAAMA Väinö Linnan romaanitrilogian kaksi ensimmäistä osaa kuvittava Täällä Pohjantähden alla on kansallisesti tärkeimmäksi koettuja suomalaiselokuvia.

Tapahtumapaikka, Pentinkulman kylä, on kuin Suomi pienoiskoossa. Työväenliikkeen nousua ja sisällissodan taustoja selvittävä elokuva kertoo torppari Jussi Koskelasta (Risto Taulo) ja hänen punakaartilaisesta Akseli-pojastaan (Aarno Sulkanen). Kotimaisen teatterin 60-lukulaisesta ”kuka on kuka”-listasta käyvä jykevä näyttelijätiimi lämmittää kylän monenkirjavan asujaimiston eläviksi, todellisiksi ihmisiksi.

Edvin Laineen ohjaaman kolmituntisen elokuvan taakkana on Linnan tekstin liian orjallinen seuraaminen. Kertojan (Matti Kassila) ja hahmojen luettavana on niin klassisia ja nerokkaita kuin kiusallisen itsestään selviä repliikkejä. Torpparien ja maanomistajien ongelmat käsitellään laskelmoidusti, koko kansan hyväksyntää tavoitellen.

Heikkouksistaan huolimatta kokonaisuus värittää Suomen lähihistoriaa komeasti.

Kalle Kinnunen

(Suomi 1968). 178 min. O: Edvin Laine. P: Aarno Sulkanen, Titta Karakorpi, Risto Taulo, Anja Pohjola, Kalevi Kahra, Rose-Marie Precht.

Elävä arkisto: Iso keikka ti 11.12. klo 21.55 Teema

TV-NÄYTELMÄ Kansallisteatterin kuninkaalta Tauno Palolta on onneksi tallessa lukemattomien viihde-elokuvien lisäksi tv-teatteriesitys Iso keikka (1966), jossa hän näytteli modernia amerikkalaista näytelmäkirjallisuutta.

Aika on vuorostaan vanhentanut Ison keikankin ohjaustyylin. Näyttää kuin ihmiset näyttelisivät näyttelevänsä realistista, pienimuotoista amerikkalaisdraamaa. Ei vain istu enää.

Palo on 52-vuotias rakennusurakoitsija Joe Manx, jonka liiketoimet lopahtivat konkurssiin jo vuosia sitten. Sitä ei voi tunnustaa mies, joka tottui tekemään talot kokonaisiin kaupunginosiin. Manxin rikkaat korttikaverit (kuten Uljas Kandolin) eivät suostu enää lainaamaan rahaa, joten hän vippaa nolostuttavasti tyttäreltään Marilyniltä (Tea Ista), joka on saanut perintöä.

Palon vaimoa näyttelee hänen oikea vaimonsa Kirsti Ortola. Tv-näytelmän aikaan he eivät työskennelleet samassa teatterissa.

Suurimpana kotimaisena miesnäyttelijänä syystä pidettävä Palo ei ollut sankarinakaan sokerinen, vaikka oli komea kuin mikä (kuten elokuvassa Kulkurin valssi). Iän karttuessa hän kantoi upeasti lääkärien, arkkitehtien, upseerien ja liikemiesten roolit. Ison keikan kirjoitti Paddy Chayefsky. Amerikkalaisiin muotidramaatikkoihin lukeutui myös Tennessee Williams, jonka Viettelyksen vaunussa Palo veti nelikymppisenä saman roolin kuin nuori Brando.

Ison keikan loputtua tulee uusi Tea Istan haastattelu. Häneltä kysytään muistoja Tauno Suuresta ja varmaan myös Jukka Kajavan arvostelumaininnasta, että Ista on ”esityksen ainoa vakava uhka”. Tarkoittaen, että tyttelirooli oli väärä älykkäälle näyttelijättärelle.

Jussi Karjalainen

Silminnäkijä: Homot kaappiin ke 12.12. klo 22.10 TV2

DOKUMENTTI Uusi pietarilainen laki kieltää kaiken ”homopropagandan” levittämisen alaikäisille. Ylen Silminnäkijän kuvausryhmä lähti katsomaan, onko laki vakava ihmisoikeusuhka.

Toimittaja Jyrki Saarikoski haastattelee raportissa Homot kaappiin nuoria aikuisia seksuaalivähemmistöjen organisaatiosta Vihodista, joka tarkoittaa ulostuloa.

”He joutuvat menemään henkisesti takaisin kaappiin”, Saarikoski kertoo.

Lakia on seurannut sulkeutunut ilmapiiri, jossa vähemmistöt eivät uskalla puhua ääneen asioistaan. Pietarissa ei ole esimerkiksi mahdollista järjestää laillisesti Pride-kulkueita. Lailla on korostettu alaikäisten suojelemista huonoina pidetyiltä homoseksuaalisilta vaikutteilta.

Vihod-järjestössä on huolestuttu, että miten esimerkiksi lapsia saaneet lesbopariskunnat voivat puhua elämästään jälkikasvulleen.

Ylen konkaritoimittaja Saarikoski näkee itänaapurin yhteiskunnan liikkuvan vanhoilliseen suuntaan, jossa kaikkea poikkeavaa tarkastellaan hämmästellen tai tuomiten. Ortodoksisen kirkon edustajien jyrkät painotukset kuuluivat esimerkiksi Pussy Riot -skandaalissa.

Hän ei missään nimessä suosittele, että suomalaiset alkaisivat boikotoida Pietaria. Kaupungissa on edelleen venäläisittäin harvinaisen vapaamielinen ilmapiiri. Homoyhteisölle on tärkeää, että Pietariin virtaa ulkomaalaisia vaikutteita.

Silminnäkijä vieraili homoelokuvafestivaaleilla, jota ei voinut juuri ulospäin mainostaa. Pienfestivaali oli kuitenkin saanut tukea eri maiden konsulaateilta. Lain myötä on syntynyt myös seksuaalisyrjintää vastustavia heteroryhmiä.

”On mahdollista, että asia voi kääntyä päinvastaiseen suuntaan kuin lainsäätäjät ovat suunnitelleet.”

Tero Kartastenpää