Teksti:
Seuran toimitus

Iltapäivä Toscanassa, pe 21.30 Teema ****

ELOKUVA Iranilaishuippu Abbas Kiarostami on kuvannut elokuvissaan hienosti sikäläistä mielenmaisemaa, mutta Iltapäivä Toscanassa leijuu toisenlaisissa ympyröissä. Se on eurotuotanto, jonka näennäisesti pienimuotoinen ihmissuhdesetvintä ilmaistaan englanniksi, ranskaksi ja italiaksi.

Juliette Binochen esittämä ranskalaisnainen osallistuu Italian Toscanassa englantilaiskirjailijan (William Shimell) teoksen julkistustilaisuuteen. Taidehistorian alaan kuuluva  kirja käsittelee aitouden ja kopion käsitteitä. Kiarostami pitää katsojan varpaillaan jättämällä mestarillisesti auki, tapaavatko nainen ja kirjailija ensi kertaa vai ovatko kenties vanhoja tuttuja.

Elokuva nojaa reaktioihin, jotka etenevä juttelu herättää osapuolissa. Asetelma ei ole kokonaan vapaa teennäisyydestä.  Ohjaajan aiempien teosten tyyliin pelin avaava keskustelu käydään autossa.

Jussi Karjalainen

 

 

Prisma: Afrikan tulevaisuus, ma 19.00 TV1

 

LUONTO-OHJELMA ”Afrikan tulevaisuus  näyttää uhkaavalta, sanoo Sir David Attenborough. Veteraanitoimittaja todistaa ihmisistä täyttyvällä mantereella eläinten ahdingon.

Vanhemmalla iällä Attenborough, 87, on noussut monimuotoisen elämän puolestapuhujaksi. Yli 60 vuotta luonto-ohjelmia BBC:lle tehnyt toimittaja ei enää vain kummastele katsojan kanssa luonnon ihmeitä vaan saarnaa, miten elämää voitaisiin säilyttää. Ehkä mies tiedostaa oman elämänsä rajallisuuden ja haluaa käyttää vaikutusvaltaansa kääntääkseen ihmisten ajatuksia hänelle rakkaaseen asiaan.

”Afrikka on  edelleen maapallon suurin erämaa. Siksi se on niin tärkeä”, hän sanoo painokkaasti Prisman ohjelmassa Afrikan tulevaisuus.
Attenborough todistaa yksittäisten lajien kohtalon kautta, millaisia ongelmia miljardin asukkaan mantereeksi kasvaneen Afrikan eläimistö kohtaa. Vuoristogorillat kärsivät pienentyneistä metsistä, norsut eivät pääse vaeltamaan savanneilla ja leijonat on metsästetty vähiin.
Vuodet ovat tuoneet hengästystä luotettavaan ääneen, mutta Attenboroughin viestiä on vaikea kieltää. Hän painottaa, kuinka suojelu on olennaisempaa kuin koskaan, sillä lukuisat lajit kuolevat ilman apua.

Attenborough ei vain huokaile turmiota vaan esittelee mantereen luonnonsuojelijoita ja nostaa heitä sankariasemaan. Nyt tarvitaan tavallisten ihmisten riuskoja otteita. Afrikan tulevaisuus on kuudes osa BBC:n sarjasta Africa, mutta TV1 lähettää sen itsenäisenä ohjelmana. Muut viisi osaa esitetään lauantaina 21. joulukuuta käynnistyvässä Avaran luonnon sarjassa Afrikka, jonka alkuperäisen version Attenborough selostaa. Digiboksista voi valita, haluaako kuunnella brittiä vai suomalaista kertojaa Jarmo Heikkistä. Neljän vuoden ajan kuvatussa sarjassa näytetään suuren mantereen eri alueiden eläimiä hivelevissä kuvissa.

Attenborough on kiireisempi kuin koskaan ja tekee  parhaillaan uusia 3D-luontodokumentteja. Jouluaatonaattona luontotoimittaja jatkaa suojelevalla linjallaan Prisman ohjelmassa Atten­borough’n arkki, jossa hän nimeää kymmenen vähän tunnettua lajia, jotka hän haluaisi pelastaa sukupuutolta.

Tero Kartastenpää

 

 

Dokumenttiprojekti: Yksisiipinen enkeli, ma 21.30 TV1

 

DOKUMENTTI ”Kattokaa, yksisiipinen enkeli”, pilkkasi luokkatoveri, kun selästä näkyi kyttyrä. 

13-vuotiaalle Sirkka-Liisalle vielä raskaampaa oli oman isän halveksuva suhtautuminen. Skolioosin peittämisestä tuli haaste ja painajainen. 
Saksalaismiehensä Peter Sassin kanssa Sirkka-Liisa eli fyysisestä erilaisuudestaan huolimatta näennäisen tavallista yläluokan elämää. Lääkärien mukaan hänen selällään ei pitäisi pystyä edes kävelemään. Lääketieteellinen painajainen huipentui vetohoidossa, jossa päähän kiinnitetyt ruuvit jättivät pysyvät jäljet, mutta jonka rankkuus sai hyväksymään uuden omakuvan.

Yli kuusikymppisenä Sirkka-Liisa Sass teki läpimurron omasta elämästään ammentavana kuvataiteilijana ja kirjailijana. Suorapuheisuus ja vilpittömyys nostavat Dokumenttiprojektin henkilökuvan tunteellisesti ykkösluokkaan. Sass kertoo näkevänsä elämänsä draamana. Tarinassa on sekä loistavat että kauheat hetkensä, mutta kertoja on aina elegantti.

Kalle kinnunen

 

Helsinginkatu pitkin, ti 20.00 Fem

 

DOKUMENTTI Työläisten kaupunginosa ja puukkobulevardi, tärkeä liikekatu Sörnäisten sataman vieressä, opiskelijoiden ja vanhusten vyöhyke, tänä päivänä alue, josta löytyvät Suomen ehkä trendikkäimmät postinumerot. Helsingin Kallio itäisessä kantakaupungissa on muuttunut vuosikymmenien varrella. 

Claes Olssonin ja M.A. Nummisen elokuvassa tutustutaan Töölöstä Kallioon johtavaan ja Kallion pohjoisrajaa kulkevaan Helsinginkatuun. Matka seuraa raitiovaunureittiä, ja isäntänä on Numminen.  Dokumentin erikoisuus on kieli. Numminen juontaa ohjelmaa ruotsiksi, vaikka haastattelut ovat suomeksi. Ei se Kallion historian huomioiden väärin ole, mutta ei tämän päivän Kalliossa juuri ruotsia kuule.
Roskapankin nurkalla muistellaan Ilja Repinin poikaa, erikoista persoonaa, joka pyöri kulmilla viitta päällä. Heikki Hursti kertoo ruoan jakelusta tämän päivän köyhille.

Narkomaanit muistelevat puolestaan yliannostuksiaan ja alueen lähimenneisyyttä huumekaupan keskuksena.  Dokumenttimateriaalin lomassa väkivaltaista historiaa esitellään avantgardistisesti nakkikioskilla saksofoneja soitellen, mutta kohta ollaan Eero ja Jussi Raittisen 1960-luvun bändikämpällä. 

Tavallaan tunnin ohjelma haukkaa turhan suurta palaa. Tuloksena on sillisalaattia, mutta viihdyttävyyttä ei voi kiistää. Alueella asuneille tarjolla on nostalgiaa tai kurkistus tuttujen kulmien aivan erilaiseen ilmeeseen. Arkistopätkistä monet ovat hulvattomia. Toisaalta vanhat valokuvat kuoliaaksi paleltuneista ja puukotetuista miehistä muistuttavat, että ennen ei kaikki ollut tosiaankaan paremmin.

Kalle Kinnunen

 

 

Avec Tastula, pe 21.00 TV1

 

HAASTATTELUOHJELMA Tähtitoimittaja Maarit Tastula on ryhtynyt dokumentaristiksi, kun pitkät studiohaastattelut  (Seitsemäs taivas, Punainen lanka) eivät enää keränneet katsojia riittävästi. Avec Tastulan alku vaikuttaakin oppilastyöltä, jossa into välittyy, mutta muoto heittelehtii. Neliosaisen dokumenttisarjan ensimmäisessä osassa Tastula seuraa laulukilpailujen pikkutyttöjä ja jääkiekkoilevia poikia. 

Tastula ei valota katsojalle tarpeeksi selvästi, mitä tapahtuu. Eri tavoilla kilpailemiskulttuuriin liittyvät tilanteet vain seuraavat toisiaan puolisatunnaisesti. Jos ohjelman nimi on Avec Tastula, pitäisi päähenkilön uskaltaa olla läsnä kameran edessä ja kokea tilanteet. Tulee mieleen, että Tastula voisi keskittyä vain muutamiin henkilöihin, joten dokumenttiosioissa näkyisi ihmisten eri puolia, ehkä kasvutarinaa.

Kun punatakkinen Tastula keskustelee, hän on tietysti vahvimmillaan. Hän kysyy jämptisti, mutta ymmärtävästi ihmisten haluista, peloista ja pettymyksistä. 

”Mitä järkee?” hän kysyy uimari Matti Mattsonilta koko elämän tuhlaamisesta harjoitteluun.

Tampereen-murretta ronskisti tilanteessa heittävä Tastula onnistuu mukautumaan lasten ja urheilijoiden joukkoon. 
Viikon päästä nähtävässä toisessa jaksossa Tastula näyttää todelliset kyntensä. Hän on karsinut haastateltavat vain kahteen lapsen saaneeseen naisvankiin. Haastattelija kulkee kalterien takana mukana, kysyy aroista aiheista ja antaa aikaa puhua väkivallasta.

”Mäkin olen kaikkea muuta kuin ainoastaan se rikos”, toivoo  taposta tuomittu äiti ihmisten ymmärtävän.

Ihan turhaan Tastula on huokaillut, ettei nopeutuvassa televisiossa ole tilaa hitaille keskusteluille. Omalla esimerkillään hän osoittaa, että keskittyminen iskee kovimmin. 

Tero Kartastenpää

X