Tv-viikko 51: Iron Sky, Kuusijuhla ja Kuninkaan puhe
Yö pitkä, elokuva lyhyt, la 21.12. klo 21.00 Teema
LYHYTELOKUVAT Kansainvälinen lyhytelokuvapäivä on katsojalle suuri seikkailu. Suomessa televisio tuuttaa vuoden lyhimmän päivän iltana neljä tuntia enimmäkseen kotimaisia ja enimmäkseen hauskojakin lyhytelokuvia. Blokin alkuun on sijoitettu kuusi leffaa Hetki hauskaa -elokuvaprojektista. Nämä 7–9-minuuttiset filmit ovat huolitellumpia kuin tv:n normaalit sketsintyngät. Yksi leffoista on jo poiminut ennen tv-esitystään yllättävän meriitin: Selma Vilhusen ohjaama Pitääkö mun kaikki hoitaa? (2011) pääsi juuri kymmenen lyhärin kansainväliselle Oscar-ehdokaslistalle. Pommiin nukkuminen on tuhota perheen osallistumisen tuttavapariskunnan häihin.
Pitäisikö Suomelle sitten myöntää moninkertainen lyhytelokuva-Oscar, sillä muutamat muut Hetki hauskaa -viritelmät ovat hyvinkin saman veroisia? Antti Heikki Pesosen Sano kiitos ja tanssi (2012) on rujosti hauska. Lihanleikkaamon tylsistynyt pienpomo (Mikko Kouki) joutuu pitämään työhönottohaastattelun ilmeiselle huumeveikolle (Ville Tiihonen), jonka mielenkiinto lipsuu kummallisiin suuntiin. Pokka pitää, ja roolit ovat rautaista työtä.
Jotain todella kummaa ja tenhoavaa on varattu lyhytelokuvamaratonin päätökseksi. Animaattori Chrzun näytelmäelokuva Nightsatan – Tuomion luupit (2013) tekee kunniaa 1980-luvun italialaisille scifitoimintaelokuville ydinsodan jälkeisiltä jättömailta. Suomalainen tekijä dubbasi elokuvansa italiaksi! Luojalle kiitos, että tällainenkin uppo-outo helmi on saanut rahoituksen.
Jussi Karjalainen
Iron Sky, la 21.12. klo 22.15 TV2 ***
ELOKUVA Ennakkokohu ei yleensä lupaa hyvää. Mitä enemmän elokuvan erinomaisuutta ylistetään ennen ensi-iltaa, sitä latteammaksi itse leffa yleensä osoittautuu. Sama pätee myös Timo Vuorensolan tieteiskomediaan Iron Sky. Tässäkään tapauksessa lopputulos ei yllä aivan samalla tasolle, mitä vuosia kestänyt mediamyllytys olisi antanut olettaa. Mutta ei Iron Sky mikään epäonnistuminenkaan ole.
Tarina sijoittuu tulevaisuuteen vuoteen 2018. Elokuvan alussa tummaihoinen amerikkalainen astronautti ja malli James Washington (Christopher Kirby) kokee elämänsä yllätyksen laskeutuessaan kuun pinnalle. Hän huomaa, että natsit ovat asuttaneet taivaankappaletta aina toisen maailmansodan lopusta lähtien.
Kuun pimeällä puolelle uuden tukikohtansa perustaneet kansallissosialistit ovat vuosia odottaneet sopivaa tilaisuutta hyökätä maahan. Nykyisen führerin (Udo Kier) mukaan aika neljännen valtakunnan perustamiselle on saapunut. Hän lähettääkin natsiupseerinsa, ilkeän Klaus Adlerin (Götz George) ja idealistisen Renate Richterin (Julia Dietze) valmistelemaan invaasiota. Myös natsien valkoiseksi värjäämällä Washingtonilla on oma osuutensa tarinassa.
Finlandia-palkitun Johanna Sinisalon alkuperäiskäsikirjoitukseen perustuvan Iron Skyn alkupuoli on parhaimmillaan hyvästä mausta piittaamatonta räävitöntä elokuvakerrontaa. Tekijät eivät kuitenkaan ole uskaltaneet viedä ilkeilyä loppuun saakka. Iron Sky muuttuu lopulta sovinnaiseksi elokuvaksi, jonka tarkoitus on miellyttää kaikkia ja olla loukkaamatta ketään.
Henri Waltter Rehnström
Tavarataivas, ma 23.12. klo 21.00 TV1
DOKUMENTTI Tässä yhteiskunnassa tavarat määrittävät, keitä me olemme. Lopulta emme omista esineitä, vaan ne omistavat meidät. Tällaisista vahvoista ajatuksista alkaa Petri Luukkaisen päiväkirjadokumentti Tavarataivas.
Luukkainen kysyy kirjaimellisesti, kuinka monta tavaraa elämään todella tarvitsee. Kulutustottumuksiaan katuva nuori mies vie kaiken varastoon ja aikoo hakea vain yhden esineen päivässä.
Dokkarissa on paljon itsestäänselvyyksien ääneen lausumista sekä Luukkaisen viipyileviä ja näennäisfilosofisia keskusteluja kaveriensa ja sukulaisten kanssa.
”Ei tavara ole onnellisuuden mitta”, mummo filosofoi.
”Ei mun tarvitse mitään todistella”, päähenkilö sanoo kokeensa alussa, mutta tarkoittaa päinvastaista: muutenhan elokuvaa ei olisi tehty.
Tavarataivaassa ollaan hyvällä asialla, mutta se on pitkäveteinen. Ongelma kiteytyy siinä, että elokuvantekijän ensi-illan aikaan antamat haastattelut olivat merkittävästi antoisampia kuin laahaava leffa, jonka pointit tulevat selväksi jo alussa.
Lopulta draamaa yritetään rakennella lähinnä päähenkilön tyttöystäväkuviosta.
Kalle Kinnunen
Kuusijuhla, ti 24.12. klo 12.10 TV1
JUHLAOHJELMA Yle antaa aattona kunnon joulurutistuksen. Kakkosella keskitytään lastenohjelmiin ja Joulupukin kuumalinjaan, joten Ykkönen voi satsata kunnolla aikuisiin.
Kuusijuhla käynnistyy puolilta päivin joulurauhan julistamisen jälkeen. Yleläiset kutsuvat uutta ohjelmaa Suomen kokoiseksi olohuoneeksi. Juontajien – Tiina Klemettilän ja Kimmo Ohtosen – vieraina käväisevät muun muassa norppakuvaaja Juha Taskinen, koomikko Miitta Sorvali ja muusikko Mikko von Hertzen.
Jokaisella tunnin mittaisella osiolla on oma teemansa: luonto, muistelu ja rakkaus. Ohjelma näkyy Areenan kautta ympäri maailmaa ja tekijät toivovat ulkosuomalaisten lähettävän terveisiä kotimaahan. Nettiväkeä aktivoidaan myös Kuusijuhlan nettisivuille kerätyillä kuvilla yleisön jouluvalmisteluista. Samaan aikaan Radio Suomen Kuusijuhlassa kuunnellaan joulumusiikkia ja musiikkitervehdyksiä.
Kiltissä ohjelmassa selvästi vältetään kansaa jakavia kristinuskonnollisia teemoja. Täydellinen joulu on tekijöiden mielestä sellainen, jonka jokainen mieluiten viettää.
Tero Kartastenpää
Kuninkaan puhe, to 26.12. klo 20.55 TV1 ****½
ELOKUVA Käsikirjoittaja David Seidler innostui prinssi Albertin tarinasta sen jälkeen, kun hän sai itse kuulla oman syöpädiagnoosinsa. Sairaskertomuksena alkava Kuninkaan puhe kohoaa vaivihkaisesti mestarilliseksi historiadraamaksi, jonka käänteet kiehtovat vielä yli puoli vuosisataa myöhemmin.
Isänsä, kuningas Yrjö V:n (Michael Gambon) ja isoveljensä prinssi Edwardin (Guy Pearce) varjossa elänyt prinssi Albert (Colin Firth) kärsii änkytyksestä. Vaimonsa Elisabetin (Helena Bonham Carter) tukemana Albert löytää toimivan puheterapian, jota vetää eksentrinen Lionel Logue (Geoffrey Rush).
Kun Edward valitsee rakkauden kruunun sijasta, päätyy vastentahtoinen Albert kuningas Yrjö VI:ksi ja brittien pelastajaksi.
Seidlerin ja ohjaaja Tom Hooperin (Longford, John Adams) yhteistuotos on ennalta arvattavuudestaan huolimatta oudon lumoava elokuva. Tunnelmasta taidetta tekevä Hooper on ehdottomasti Englannin lahjakkaimpia draamaohjaajia.
Päällimmäiseksi nousee silti Firthin huikean pidäkkeetön roolisuoritus, joka vain korostuu hänen ja Rushin saumattomassa dialogissa.
Ennen Hooperin ohjausta TV1 esittää dokumentin Yrjö VI ja kuninkaan puhe, joka taustoittaa elokuvaa ja sen historiallista kehystä. Siinä kerrotaan muun muassa, millaista apua kuningas Yrjö VI todellisuudessa puhevikaansa sai ja miltä hänen taltioidut puheensa oikeasti kuulostavat.
Mari Pöyhtäri