Tv-viikko 8: UMK:n finaali, designia ja Oscar-palkittu Hurt Locker

Jaa kaverilleTilaa Seura

Uuden musiikin kilpailu: Finaali la 25.2. klo 21.00 TV2  

VIISUFINAALI Ei kannata kuunnella viisufaneja. Ylen Uuden musiikin kilpailu on onnistunut musiikkiviihdeohjelma, joka ravistelee kunnolla tunkkaisia Euroviisuja. Aika on oikea, sillä viime vuosina katsojien viisuhuuma on laantunut, eivätkä parhaat biisintekijät ole ottaneet osaa noloon kilpailuun.

Ohjelmassa haetaan euroviisuedustajaa, mutta samalla siinä on voinut seurata, miten kappale kehittyy demosta hitiksi. Viisufanit ovat muun muassa valittaneet, ettei kappaleita esitetä joka lähetyksessä kokonaan uudestaan. Nopeus on yksi UMK:n parhaista puolista, koska katsojalle jää nälkäinen olo, eikä tyypillinen viisuähky ota valtaa. Yle ei ole monesti taipunut yhtä virkeään toteutukseen koko kansan viihteessä.

On hyvä, ettei alkulähetyksissä ole paikalla yleisöä. Tuomaristo uskaltaa antaa tuomionsa suoraan. Asiantuntijat käyvät häpeilemättä läpi ehdokkaiden heikkoudet, eivätkä sorru hehkutukseen. Juontajienkaan hassuttelu ei juuri käy hermoille.

Tuoreus ei ole houkutellut katsojia. Aikaisemmat viisukarsinnat ovat keränneet reilusti yli puoli miljoonaa katsojaa, mutta nyt katsojamäärä on pahimmillaan puolittunut. Konsepti kannattaa hinkata ensi vuodeksi vielä timmimpään kuntoon.

Tämäniltaiselta suurelta finaalilta Helsingin jäähallissa odotetaan paljon. Toivottavasti alkujaksojen intiimiyden tilalle ei tule tuttua viisupönötystä vaan hallissa nähdään suoraa musiikin huumaa.

Tero Kartastenpää

Becky & Steve su 26.2. klo 22.10 TV2

SARJA ALKAA Jo ensimmäisen jakson perusteella on varmaa, että uusi brittikomedia Becky & Steve (Him & Her, Englanti 2010–) löytää oman vannoutuneen katsojakuntansa. Sarjalla on paljon yhteistä niinikään rakastetun Sohvanvaltaajien kanssa. Molemmissa tapahtumat rajoittuvat tiukasti neljän seinän sisälle ja puheenaiheet ovat arkisia, eikä alatyylin jutuilta vältytä.

Työttömän nuorenparin Steven (Russell Tovey) ja Beckyn (Sarah Solemani) päivät täyttyvät lähinnä naiskentelusta, syömisestä ja tyhjän jauhamisesta. He eivät vielä asu yhdessä, mutta kyhnäävät suurimman osan ajasta Steven asunnolla. Välillä kylään poikkeaa omituinen naapuri Dan tai Beckyn neuroottinen sisko.

Langat ovat kokonaan käsikirjoittaja Stefan Golaszewskin käsissä. Monet jutut menevät navan alle. Onkin hyvin paljon katsojasta kiinni, pystyykö lämpenemään lapselliselle kakkahuumorille. Jos ei pysty, kannattaa oman mielenrauhan vuoksi skipata Becky & Steve kokonaan. Sarja on silti kaikessa törkeydessään sen verran nokkela, että se on kunniaksi brittihuumorin perinteelle. Luontevat pääosanesittäjät viimeistelevät paketin.

Juha Heinisuo

Tv-arkisto: Suomalainen design ti 28.2. klo 21.50 Teema

DOKUMENTTI Helsinki on tänä vuonna maailman design-pääkaupunki. Vaikka uusia suunnittelijoita tulee, tuntuu Suomen muotoilumaine olevan pysyvästi menneisyyden ja viileänkäytännöllisen pohjoismaisen modernismin varassa.

TV-arkiston neljässä filmissä ovat etualalla lasitaiteilijat. Tapio Wirkkala (1915–85) ja Timo Sarpaneva (1926–2006) toivat 1950-luvulla kotiin huiman määrän palkintoja Milanon triennaalista.

Parrakkaat ja haukankatseiset lasisuunnittelijat ovat oma sankariluokkansa. Myyttihahmot olivat rakenteilla filmeissä Suomalainen muoto (1960) ja Suomalaista lasia (1965). Lasiverstailla on hypnoottinen tunnelma lasinpuhaltajien toteuttaessa mestarien vaativia toiveita. Tehtaalla pyörivät myös Kaj Franck ja linnuistaan tunnettu Oiva Toikka, jolta aukeaa toukokuussa kahdeksankymppisenä jälleen uusi näyttely.
Eivätkä legendat luoneet vain mystistä taidelasia, vaan näkyypä kossupullokin, Wirkkalan työ.

Selostaja perustelee lasin herkkyydellä Nanny Stillin ja muut mukana olevat naiset. Visionäärisyys saa hauskoja sanamuotoja, varsinkin Sarpaneva-muotokuvassa Näky lasiksi tehty (1980). Hän puhuu korkealentoisia rantapärskeiden ylöspäin lentävästä helmimerestä.

Lasi-ilmiö oli kiitollinen visualisoitava Osmo Harkimolle, joka ohjasi Suomalaista lasia -tv-dokumentin. Aihe innoitti kuvatyylittelyyn ja maalailuun. Lasin henki puristuu filmiin, ja nähtävä lasitavara on upeaa. Kuviin sovitettu Ilkka Kuusiston musiikki helisee, solisee ja kilisee. Osmo Harkimon poika Hjallis Harkimo on muuten istunut nyttemmin osaomistajana lasinvalmistaja  Iittalan hallituksessa.

Jussi Karjalainen

Elokuva jalostavasta rakkaudesta to 1.3. klo 21.50 Teema ***

DRAAMA Elokuva jalostavasta rakkaudesta on Mikko Niskasen tv-sovitus neuvostoliittolaisesta näytelmästä, joka on bestseller-elämäkertoja kirjoittavan Edvard Radzinskin (Rasputin, Stalin) varhaista tuotantoa.

Venäläisen rakkauselokuvan ohjaajan tarinassa taide ja elämä sekoittuvat kaikin tavoin. Olen 20-vuotias -elokuvan (1964) tekoprosessiin perustuva näytelmä kuvaa kriittisesti neuvostokulttuurin pelisääntöjä. Mukana häilyy myös Niskasen omaa mielenmaisemaa. Niskasen motto ”Olen ohjaaja matkalla ihmiseksi” on alkujaan Radzinskin repliikki.

Nuoren Aulikki Oksasen ja Niskasen roolihahmojen ihastuminen ei ole pelkkää teatteria. Ohjaajan ja näyttelijä-kirjailijan työ- ja rakkaussuhde jatkui vuosia. Oksanen sanoitti Asfalttilampaat-elokuvan laulun Sinua, sinua rakastan.

TV2:n tuotannossa Niskanen ohjasi ensi kertaa itseään pääosassa, tavaramerkiksi muodostuneena kärsivänä uurastajana. Vanhempi ohjaaja-näyttelijä Edvin Laine vakuuttaa pelättynä hallintoneuvoston vallanpitäjänä. Mafiahenkinen kulttuurin kummisetä jyrisee, että rakkaus on liian kapea elokuvan aihe.

Kamera-ajojen ja Venäjällä otettujen ulkokuvien elävöittämä kerronta on paljon puheen takia raskassoutuista, mutta sisältää hienoja totuuden hetkiä. Keskeisessä jaksossa päähenkilö tajuaa muuttuneensa ”miellyttämisen mestariksi”, joka toistaa menestystensä kaavoja ja on hukannut aidon kutsumuksen.

Lauri Lehtinen

(Suomi 1967) 100 min. O & P: Mikko Niskanen. P: Aulikki Oksanen, Elina Pohjanpää, Ville Salminen.

Hurt Locker pe 2.3. klo klo 21.30 Nelonen *****

SOTA Vuoden 2009 Oscar-gaalassa Kathryn Bigelow peittosi muun muassa ex-miehensä James Cameronin parhaan ohjaajan kategoriassa. Cameronilla tosin oli jo pysti nyyhkytarina Titanicista. Bigelown palkinto irtosi järeämmällä aseella, nyt tv-ensi-iltansa saavalla Hurt Lockerilla.
Sotaelokuva Hurt Lockerin pohjalla on toimittaja Mark Boalin Oscarilla palkittu käsikirjoitus, jonka hän teki seurattuaan amerikkalaisen pommiryhmän työtä Bagdadissa keskellä Irakin sotaa. Sieltä juontaa elokuvan uskottavuus.

Tarinan päähahmo, pomminpurkajapukuunsa tottuneesti hyppäävä ryhmänjohtaja James (Jeremy Renner) on jäänyt adrenaliinikoukkuun. Hänen alaisuudessaan toimivat Sanborn (Anthony Mackie) ja Eldrigde (Brian Geraghty) eivät jaa pomonsa halua hakeutua tiukkoihin paikkoihin. Kolmikolla on komennuksestaan jäljellä enää kymmeniä päiviä, mutta niistä jokainen voi olla viimeinen: autot ovat potentiaalisia pommeja, paikalliset potentiaalisia pommittajia ja rakennukset ansoja.

Käsivarakameraa ei käytetä itsetarkoituksellisena toiminnan merkkinä, vaan se on väline sekä tunnelman luomiseen että tarinan kertomiseen. Kuvat ja tiukat leikkaukset tavoittavat sodan sattumanvaraisen väkivallan sekä tuntikausien tylsyyden mutta myös adrenaliinisyöksyt, joita kirjaimellisesti räjähdysherkkä konflikti tarjoilee.

Kathryn Bigelow ja Mark Boal ovat tarttumassa jälleen sota-aiheeseen tulevassa elokuvassaan, jonka aiheena on Osama Bin Ladenin etsintä. Elokuva on jo ollut otsikoissa, kun Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset ovat epäilleet presidentti Barack Obaman hallinnon vuotaneen salaista tietoa aiheesta Bigelowille.

Kaisu Tervonen

(USA 2008) 130 min. O: Kathryn Bigelow. N: Jeremy Renner, Anthony Mackie, Brian Geraghty.

X