Alakuloon ammattiapua saanut Mari Rantasila Kotiliedessä: ”Heikkoutta hävetään”

Näyttelelijä-ohjaaja Mari Rantasilalla on takana kiireinen vuosi. Sen on jaksanut, koska omaa itseä osaa kuunnella aiempaa paremmin. Alakulon iskiessä apua on ollut myös terapiasta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Terapiassa käymistä ei pitäisi hävetä. Jokainen meistä tarvitsee joskus apua", näyttelijä-ohjaaja Mari Rantasila kertoo Kotiliedessä.

Näyttelelijä-ohjaaja Mari Rantasilalla on takana kiireinen vuosi. Sen on jaksanut, koska omaa itseä osaa kuunnella aiempaa paremmin. Alakulon iskiessä apua on ollut myös terapiasta.
Teksti:
Pauliina Karjalainen

Nuorena näyttelijä, ohjaaja ja laulaja Mari Rantasila, 55, ei kieltäytynyt mistään töistä. Niitä tuli tehtyä sairaanakin. Pelkona oli, että yhden kieltäytymisen jälkeen uusia töitä ei enää tarjottaisikaan.   

”Kun päivät harjoituksineen, esityksineen ja kuvauksineen kestivät aamukuudesta yömyöhään, fysiikkani sanoi stop”, Mari kertoo tuoreessa Kotiliedessä.

Lehden haastattelussa Mari kertoo olleensa 24-vuotias, kun hän paloi loppuun. Sen jälkeen Mari on oppinut tarkkailemaan omaa jaksamistaan ja toipumisen jälkeen töitä on tullut tehtyä vähemmän. Eikä pelkokaan ole toteutunut: työt eivät ole loppuneet, vaikka välillä on tullut sanottua ei. 

”Heikkoutta hävetään. Kukaan ei halua nähdä uupunutta, masentunutta ihmistä.”

Koko ajan pitäisi olla menemässä ja tulemassa, ansaita rahaa ja edustaa somessa. Kaikki eivät sitä Marin mukaan halua tai jaksa.

”Kaikille työ ei ole elämän tärkein asia. Siinä missä toinen tekee ansiotyötä, toinen voi olla läheisilleen tärkeä tai tehdä arvokasta vapaaehtoistyötä.”

“Terapiassa käymistä ei pitäisi hävetä”

Marilla on takana kiireinen vuosi. Töitä on ollut paljon. Näyttelemisen lisäksi Mari on ohjannut lastenelokuvan ja esityksen teatterilavalle. Kotiliedessä Mari kertoo, että tiukka työtahti ei ole stressannut, koska sitä edelsi hiljaisempi kausi.

Suorituskeskeinen Mari kertoo olleensa jo lapsena. Koulussa hän halusi saada hyviä numeroita ja tehdä kaiken, mihin ryhtyi, hyvin. Vaikka suorituskeskeisyys on jäänyt, Marin mukaan ikä on tuonut mukanaan lempeyttä ja ymmärrystä omista rajoista.  Kun alakulo on painanut, Mari on hakenut ammattiapua.

”Sain apua terapiasta. Terapiassa käymistä ei pitäisi hävetä. Jokainen meistä tarvitsee joskus apua.”

Nyt Mari elää uutta vaihetta. Ainoa tytär muutti hiljattain pois kotoa, ja Mari asuu yksin. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ole jäädä paikoilleen, vaan töitä Mari aikoo paiskia niin kauan kuin terveys kestää.

”Nuorena ajattelin vastoinkäymisten edessä, että ei tästä pääse eteenpäin, nyt kaikki vihaavat minua. Mutta kyllä kaikesta selviää.”

Lue myös:

Palasin burn outin jälkeen takaisin töihin, mutta mikään ei ollut muuttunut – sairastunko kohta uudelleen?

X