Anna-lehti: Kirjailija Anna-Leena Härkönen on kokenut elämässään paljon menetyksiä ja suurta surua: ”Ajattelin, että en naura enää ikinä”

Jaa artikkeli
Anna-Leena Härkönen on levoton, mutta ei pidä spontaanista tekemisestä.
Anna-Leena Härkönen on levoton, mutta ei pidä spontaanista tekemisestä. © Kristiina Kurronen
Anna-Leena Härkönen joutui esikoisteoksensa ilmestyttyä hyvin nuorena aikuisten maailmaan. Hän on kriiseillyt iästään pariin otteeseen elämänsä aikana.

Kirjailija Anna-Leena Härkönen, 54, kertoo Anna-lehdessä, miten hänen varhainen kirjailijanuran aloituksensa on vaikuttanut myöhemmin elämässä.

Härkönen oli esikoiskirjansa ilmestyessä vasta 18-vuotias. Hän sanoo joutuneensa kirjan ilmestymisen jälkeen aikuisten maailmaan, vaikka hän ei ollut vielä aikuinen.

”Aikuistuin vasta kolmekymppisenä. Vähitellen uskalsin tehdä omia päätöksiä ja sanoa mielipiteeni.”

Härkönen on kokenut vuosien varrella joskus ikään liittyvää stressiä.

”Jonkinlainen ikäkriisi minulla oli 39-vuotiaana ja samoin 49-vuotiaana. Uusi vuosikymmen pelotti, esimerkiksi se, kuinka kauan sitä naisena kelpaa.”

Menetykset ovat tuoneet elämänhalua

Anna-Leena Härkönen on kokenut elämässään paljon menetyksiä. Hänen pikkusiskonsa teki itsemurhan vuonna 2003.

”Ajattelin, että minä en naura enää ikinä. Tapahtunut raivostutti mutta ja suretti, mutta huomasin kuitenkin nauravani jo seuraavana päivänä.”

Ensimmäinen vuosi siskon itsemurhan jälkeen oli Härköselle raskas. Aika kuitenkin kului ja elämä jatkui.

”Pikkuhiljaa olen alistunut siihen, että näin kävi. Suru on hellittänyt, ja päällimmäisenä tällä hetkellä on kaipaus ja rakkaus, kiitollisuus kaikesta yhteisestä.”

Härkösen monista menetyksistä on seurannut myös jotain hyvää.

”Kaikki menetykseni ovat surun lisäksi tuoneet minulle elämänhalua ja siten lisänneet onnellisuutta.”

Hän kertoo tuntevansa iloa pienistäkin asioista, kuten siitä, että hän saa lukea kirjaa auringossa tai syödä intialaisessa ravintolassa miehensä, kirjailija Riku Korhosen, ja poikansa Laurin, 20, kanssa.

”Spontaani tekeminen ei ole minun juttuni”

Härkönen sanoo levottomuutensa olevan yksi niistä piirteistä, jotka eivät ole vuosien saatossa muuttuneet.

Levottomuudestaan huolimatta hän kuitenkin suunnittelee asioita innokkaasti, eikä pidä yllätysvierailuista.

”Mietin äskettäin pitkään, mitä aion tehdä kesällä 2020, ja maanantaiaamuna tein ostoslistan, mitä ruokaa aion laittaa Rikulle lauantaina. Jos joku soittaa minulle, että tulisitko puolen tunnin kuluttua meille, en taatusti tule.”

Härkönen sanoo, että jos joku tulee hänen kotiinsa yllättäen, hän keittää kyllä kahvit, mutta saattaa melko pian sanoa kaipaavansa jo päiväunille.

”Spontaani tekeminen ei ole minun juttuni, hetkessä eläminen on oppimisen paikka.”

X