Virpi Kätkän iltatyttökuvista alkoi CatCatin ura: ”Käymme Katjan kanssa henkioppailla – Ajattelen, että meitä ohjeistetaan tuolta ylhäältä käsin kunhan vain kuuntelemme”

Virpi Kätkä:

CatCatin ura alkoi minun iltatyttökuvistani vuonna 1991. Sen jälkeen sain kutsun koelauluihin, jonne otin Katjan mukaan ja saimme lopulta levytyssopimuksen. Kukaan ei silloin voinut uskoa, että tulemme tekemään keikkoja tähän päivään asti CatCatina.

Nykyään esiintymisemme tahtoo olla välillä liiankin ronskia, kun emme enää jännitä mitään. Alkuaikoina ujostelin niin paljon, että piilouduin takahuoneisiin. Nyt osaan tästä kaikesta säpinästä jo nauttia.

Lauluhommien lisäksi minulla on pianonsoitonopettajan ammatti ja Katjalla laulunopettajan ammatti. Keikkamme ovat hyväntuulisia, siellä ei itketä. Katja on ollut lapsesta saakka hyväsydäminen, mutta villi! Olen aina toivonut, että suurempi yleisö näkisin hänessä myös sen puolen ja uskon, että nyt niin käykin kun Katja on mukana Farmi-ohjelmassa. Katja on positiivisella tavalla hullu, luonnonlapsi, joka hallitsee tilannekomiikan.

Olemme kuulemma olleet myös edellisessä elämässä siskoja. Käymme Katjan kanssa henkioppailla. Ajattelen, että meitä ohjeistetaan tuolta ylhäältä käsin kunhan vain kuuntelemme. Olemme kokeneet näitä juttuja lapsista asti. Henkimaailman asiat ovat meille aina positiivisia juttuja, kuten elämä itsessäänkin.

Olen aina osannut nauraa itselleni ja olen aina halunnut laittaa itseäni likoon. Nautin höpsön roolista, jonka vedän tarkoituksella joskus vähän yli. Huumoria pitää olla.
Elämäntavoilla haluamme Katjan kanssa tehdä maailmasta vähän paremman, olemme molemmat esimerkiksi vegaaneja. Nykysukupolvi on alkanut herätä siihen, miten teollistunut sukupolvi on tuhonnut maailmaa.

Aika monella on mieli maassa ja ihmiset ilkeilevät toisilleen. Olen itsekin puhunut aikoinani pahaa ex-puolisostani. Nyt tehtäväni on puhua positiivista muista ja yrittää vaikuttaa omalla esimerkilläni muun muassa uskon asioiden ja luonnonsuojelun keinoin.

Olen itse ollut joskus henkisen kestävyyden suhteen ihan siellä rajamailla. Uskon, että kaiken tarkoitus on kasvattaa meitä henkisesti paremmaksi ihmiseksi, vaikka se ei sillä hetkellä siltä tuntuisikaan.

Vastoinkäymisten tarkoituksen ymmärtää usein vasta jälkeenpäin. Esimerkiksi entisen mieheni Tauski Peltosen kanssa meillä on nykyään todella hyvät välit, mitään riitoja ei enää ole. Opimme molemmat paljon huoltajuuskiistojen aikana ja olemme auttaneet muitakin pareja tällaisissa asioissa.

Katja (takana) ja Virpi Kätkän mukaan CatCat syntyi sattumalta. Tommi Tuomi / Otavamedia

Katja Kätkä:

Olen aina ollut vähän Virpiä vilkkaampi. Nuorena purimme jännitystä helposti toisiimme ja tappelimme välillä vähän. Aiheina oli yleensä esiintymisasut tai kappalevalinnat.

Meillä on vain parin vuoden ikäero ja ajattelemme nykyisin kaikesta samalla tavalla. Olemme päättäneet jatkaa CatCatina niin kauan kun on kivaa ja keikkoja riittää. Olemme kohta viisikymppisiä ja todella kiitollisia siitä, että ihania, uusia juttuja tulee koko ajan.
Virpi on opettanut minulle rauhallisuutta. Sitä, että joskus kannattaa laskea kymmeneen.

Olen ollut mieheni Jannen kanssa naimisissa 24 vuotta. Tutustuimme Euroviisu-keväänä. Silloinen managerimme hommasi minulle Jannen ja Virpille Tauskin! On meilläkin kriisimme ollut, mutta on meillä kyllä käynyt toistemme suhteen hyvä tuuri.

Omat vanhempamme ovat olleet naimisissa jo 54 vuotta. Nyt he ovat 75- ja 73-vuotiaita.

Isä ja äiti ovat minun ja Virpin idoleitamme. Uskon mieheni kanssa, että kyllä tässä loppuun asti mennään. Rakkautemme kestää. Takavuosina puutuin ehkä liikaa Virpin vastoinkäymisiin Tauskin suhteen. Nyt kun olen viisastunut ja vanhentunut olen tajunnut, että toisen puolesta ei voi elää. Kaikki elävät omaa elämäänsä ja tekevät omat päätöksensä. Olen aina elänyt tunteella.

Henkinen kirjallisuus kiinnostaa minua ja Virpiä. Meidän mummimme opetti meille jo pienenä iltarukoukset ja hänen kanssaan luimme paljon kuolemanjälkeisestä elämästä. Hän on jo kuollut, mutta koemme, että hän ja muutkin läheisemme ohjailevat meitä.

Meidän mielestämme on outoa ajatella, että elämä loppuisi tähän. Henkimaailma sen sijaan on ihan luonnollinen juttu. Minulle on joskus tapahtunut hengellisiä juttuja. Mummi opasti meitä unissa esimerkiksi silloin kun Virpillä oli vaikeaa entisen miehensä kanssa.

Olen aina uskonut jumalaan, mutta eräs laulunopettaja kehotti minua käymään meedion luona. Sieltä tuli sanatarkasti sellaisia juttuja, joita hän ei voinut mistään tietää etukäteen. Hän jopa tiesi, mitä minä olin aikonaan puhunut nyt jo kuolleiden kanssa. Se nosti karvat pystyyn. Siitä tuli varmistus, että kuoleman jälkeen todellakin on elämää.