Danny yllätti päätöskonsertissaan: ”En voi lopettaa, koska silloin kuolen – Olen kuin hai, jolta pysähtyessä loppuu happi”
Danny oivalsi Helsingin Jäähalliin päättyneen konserttikiertueen aikana, ettei voi pysähtyä ja lopettaa esiintymistä. ”Olen kuin hai, jolta pysähtyessä loppuu happi.”
Kiitollisuus herkisti Dannyn konsertin jälkeenkin. ”Sain päätökseen sen, mitä toivoin. Kävin kiittämässä ihmisiä siitä, että olen saanut tehdä musiikkia ainoana työnä koko ammattiurani ajan.”
Danny, 76, seisoo pimenevällä lavalla yksin. Orkesterin jäsenet ja taustalaulajat ovat kumartaneet, kiittäneet ja poistuneet encoren, yleisön taputuksin vaatiman ylimääräisen kappaleen jälkeen.
Jotain on vielä sanomatta.
”Edessäni on 7 000 ihmistä ja takana tyhjyys”, Danny lausuu.
Sanat päättävät 35 konsertin kiertueen. Danny poistuu Helsingin Jäähallin areenalta. Tyhjyyteenkö? Ei. Ehkä se häilyi hänen mielessään kiertueen alussa. Sitten täyteen myydyt salit pakottivat miettimään tulevaisuutta uudelleen.
Danny seisoo rajalla. Yhtä mittavaa kiertuetta hän ei enää tee, mutta mahdollista ei ole 55 vuotta jatkuneen uran päättäminenkään.
Mitä hän aikoo?
Iso-D syntyy
On perjantai, 18. tammikuuta.
Dannyn kaulassa on teetetty kultainen pääkallo, jonka hän on vitsaillut edustavan tulevaa olomuotoaan. Vaatteet ovat rennot, mustat farkut ja huppari, jaloissa lenkkarit.
Parin tunnin kuluttua Helsingin Jäähallissa alkavan konsertin esiintymisvaatteet roikkuvat henkareissa irralliseen vaaterekkiin ripustettuina pukuhuoneessa, jonka oveen teipatussa lapussa on Dannyn nimi.
Huoneen pöydällä on vissyvesi- ja limsapulloja sekä voileipiä. Konsertin järjestelyistä vastaava taho on tuonut ne pyytämättä.
”Saan tästä työstä palkan. En rupea vaatimaan, että osa siitä pitäisi maksaa ruokana ja juomina.”
Suomalaisten artistien takahuonetoiveet eli raiderit ovat usein sivun tai kahden mittaisia, suurimpien ulkomaalaisten tähtien jopa lähes satasivuisia. Danny ei ole edellyttänyt keikoilleen tarjoiluja koskaan uransa aikana.
Danny valmistautui konserttiin käsikirjoitusta lukemalla. ”Tehtävä hahmottuu laulu laululta. Yksinoloa en tarvitse.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Ura on jatkunut jo 55 vuotta. Sen voi laskea alkaneen ensimmäisestä singlestä East Virginia, joka ilmestyttyään vuonna 1964 kipusi oitis listaykköseksi. Sen myötä musiikkielämän monitoimimies Antti Einiö antoi Dannylle kutsumanimen Iso D. Se viittasi artistin kokoon, mutta myös hänen tapaansa suhtautua työhön. Mitään ei tehty puolinaisesti.
Kaksi vuotta East Virginian jälkeen Dannyn punainen Triumph TR 4 -avoauto vaihtui keikkabussiin, kun Suomea lähti kiertämään Timantinkova Danny-show.
Se oli Dannyn käsikirjoittamista esityksistä ensimmäinen. Se oli myös jotain, jota Suomessa ei oltu koettu koskaan aiemmin.
Kesän 1966 hitti oli Vähän ennen kyyneleitä. Sen soidessa Rovaniemen Valistustalolla osa yleisöstä riistäytyi turvamiehiltä koskettamaan ja suutelemaan idoliaan. Dannyn oli keskeytettävä laulunsa ja paettava huuli verta vuotaen kirkuvaa tyttömerta.
Maailmalla nuorisoa villitsi Beatles. Suomessa saman teki Danny. Hän oli keksinyt toimivan kaavan. Tallessa on yhä paperi, johon hän kirjoitti:
”Danny-show on ohjelma, joka pyrkii viemään yleisönsä musiikin mielenkiintoiseen maailmaan teatterinomaisin keinoin.”
Sama kaava toimii yhä.
Loviisalaiset Merja Nevalainen ja Kaj Forsström virittäytyivät tunnelmaan tanssimalla. ”Olen ollut Dannyn fani 15-vuotiaasta asti. Hän on edelläkävijä, jonka showmeininki viehättää”, Kaj jutteli. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Gladiaattorin taistelu
Päivä alkoi löylyn heitolla Kirkkonummen kodin saunassa. Aamupäivä vierähti puhelemalla ystävien kanssa puhelimessa. Puolen päivän jälkeen, yhden tienoilla Danny nautti lounaaksi blinejä ja kalaa. Se oli ainoa ateria ennen konserttia.
”Pitää olla sopivan nälkäinen, jotta selviän tehtävästä.”
Jäähallille Danny saapui iltapäivällä vähän ennen kuin alkoi sound check, soittimien viritys ja mikrofonien testaus. Danny ei testaa omaansa. Hän luottaa ammattilaisiin.
Esiintyminen ei jännitä. Ainoa arvoitus on, minkälainen vuorovaikutus yleisön kanssa syntyy.
Danny on tehnyt alkuperäiseen käsikirjoitukseen pieniä muutoksia kiertueen edetessä. Osa niistä on yleisön reaktioista johtuvia, osa liittyy omaan jaksamiseen. Jäähallissa ei kuulla kappaletta Tuulensuojaan, joka oli kiertueen alussa mukana.
”Se on liian raskas, sillä se pitää laulaa lähes ilman hengitystaukoja.”
Jättimäiset kiertueet ovat taaksejäänyttä elämää. Vai ovatko? ”Never say never, älä koskaan sano ei koskaan. Elämä voi tarjota niin paljon uusia mahdollisuuksia.” © ESA MALM
Laulettavaa riittää ilman sitäkin, yhteensä kolme tuntia ja kymmenen minuuttia. Danny valmistautuu urakkaan käymällä läpi ohjelmarunkoa.
Yksinäisyyttä hän ei kaipaa.
”Kontakti läheisiin on aina mukavaa.”
Pukuhuoneen seinän naulakoissa ja penkeillä ovat taustalaulajien Varpu Virran ja Jennika Vikmanin esiintymisasut. Avopuoliso Erika Vikman on ollut mukana lähes kaikissa konserteissa, mutta Jäähallista hänet pitää poissa oma esiintyminen laivalla.
Tärkeintä on löytää oikea asenne ennen lavalle astumista.
”Menen tuosta ovesta kuin gladiaattori taisteluun. Jos sen päättyessä peukalot näyttävät ylöspäin, selviän hengissä. Jos ne ovat kääntyneet alaspäin, se on siinä, kuolema.”
Helsinkiläiset Kirsi Ulmanen (vas.) ja Anne Mannonen ostivat liput Jäähalliin heti, kun ne tulivat myyntiin. ”Arvostan Dannyn rehellisyyttä ja aitoutta”, sanoi Anne. Kirsi on ollut Danin fani jo 40 vuotta. ”Hän on aito ja mukaansatempaava.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Nuoruuden tähden
Ensimmäinen Danny-show keräsi kesän 1966 ennätysyleisön. Sen päättyessä Danny kysyi keikkojen järjestäjä Tauno ”Tappi” Suojaselta, voiko hän jatkaa ryhmänsä kanssa. Vastaus oli ei.
Suomessa oli kuulemma liian pienet markkinat.
Danny sai kieltävän vastauksen toiseenkin kysymykseensä.
”Tappi maksoi Eino Grönille ja Juha Vainiolle 700 markkaa keikasta, mutta minulle vain 130 markkaa. Pyysin enemmän, mutta en saanut, koska olin kuulemma liian nuori.”
Tuolloin 23-vuotias Danny perusti oman yrityksen, D-Tuotanto Ky:n. Pian sen huomaan oli tungosta, sillä Danny päätti hoitaa artistiensa vero- ja vakuutusasiat lain vaatimalla tavalla. Se oli siihen aikaan tavatonta.
Ensimmäisessä Danny-showssa olivat mukana Eero Raittinen & The Boys ja Anki Lindqvist. Sittemmin D-Tuotannon kautta alalle tulivat Päivi Paunu, Katri Helena, Kirka, Kari Tapio, Markku Aro, Virve Rosti, Muska ja Ami Aspelund.
Dannyn yritys kasvoi vauhdilla Suomen suurimmaksi ohjelmatoimistoksi, joka työllisti enimmillään 360 työntekijää. Nuorten lupausten lisäksi D-Tuotanto myi keikkoja myös Tapio Rautavaaralle, Ansa Ikoselle ja Olavi Virralle.
Tangokuningattaret Mira Sunnari (2001), Johanna Pakonen (2002) ja Susanna Heikki (2015) sekä tietysti vuonna 2016 kruunattu Erika ovat niin ikään saaneet oppia Dannylta.
Helsingin Jäähallissa oli satsattu valoihin ja pyrotekniikkaan. ”Periaatteessa näytelmän osat ovat edelleen samat kuin urani alussa, mutta uudelle tavalla toteutettuina.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Asenteen merkitys
Pukuhuoneen ovi avautuu. Jennika kiirehtii valmistautumaan illan esitykseen. Danny tarjosi mahdollisuuden esiintyä kiertueella kuultuaan hänen laulavan isosiskonsa Erikan syntymäpäivillä.
”Jennika on todella lahjakas.”
Hän on Dannyn alalle luotsaamista artisteista tuorein, 157:s.
Jennikan ensi-esiintyminen oli 1. marraskuuta Hämeenlinnassa. Se ei sujunut ihan suunnitellusti.
Kiertue oli Jennika Vikmanin debyytti laulajana. ”Danny pisti minut pystymetsästä lavalle, koska tekemällä oppii.” Danny jatkaa Jennikan oppi-isänä kiertueen jälkeenkin. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Jennika kuuli Varpu Virran lopettelevan omaa lauluaan. Hänen soolonsa olisi seuraava, vain muutaman minuutin kuluttua. Valmistautuessaan lähtemään lavalle hän totesi kadottaneensa mikrofoninsa. Sitä ei löytänyt hänen hätään hälyttämä Erikakaan.
”Olin ensiesiintymisen vuoksi jo paniikissa, joten mikin kadottua tilanne oli katastrofaalinen.”
Lopulta Katja Lukin tyrkkäsi omansa Jennikan käteen ja passitti lavalle.
”En muista esityksestä paljoakaan.”
Mikrofoni löytyi vaatekasojen alta ja jälkeenpäin kommellukselle on ollut helppo nauraa. Kuukausien aikana varmuuskin on kasvanut.
”Paniikki voi tulla vieläkin, mutta nyt pystyn sen hallitsemaan.”
Danny on ollut paras mahdollinen opettaja. Merkittävimmät havainnot eivät liity laulamiseen.
”Danny on lämmin ja positiivinen ihminen. Hän haluaa hyvää kaikille. Olen oppinut, että sellaisellakin asenteella pääsee pitkälle. Jos pidän ihmisistä, he pitävät minusta.”
Kiertueen viimeisessä konsertissa mieli on haikea.
”En edes tiedä, millä sanoilla kiertuetta kuvailisin. Kokemus on ollut ainutlaatuinen.”
Danny esitti kiertueella kappaleen Tahdon olla sulle hyvin hellä yhdessä Erika Vikmanin kanssa Arttu Wiskarin uudelleen sovittamana versiona. ”Siitä puuttuvat syytökset ja syyllisyys. Se on vain kaunis rakkauslaulu.” Jäähallissa Erika nähtiin taustavideolla. Lavalla olivat D’Voicesin Katja Lukin ja Varpu Virta sekä Jennika Vikman. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Itkun rajamailla
Danny-show toi 60- ja 70-luvuilla lavoille tanssijat, kaikulaitteet, langattomat mikrofonit ja käärmeet. Danny käytti kolmantena artistina maailmassa laseria.
Helsingissäkään ei tyydytty vähään. Lavalla oli jousisekstetti, puhallintrio, kaksi lyömäsoittajaa, kolme kitaristia ja basisti, taustalaulajat mukaan lukien 20 muusikkoa ja lisäksi permannon puolella mieskuoro Aikamiehet. Valonheittäjät, pyrotekniikka ja tähtisade pitivät yllä huikeaa tunnelmaa alusta loppuun.
Ensimmäisellä puoliajalla kuultiin runsaasti brittibiisejä, toisella jenkkirokkia. Mukana olivat versiot ohjelmasta Vain elämää ja tietysti alkuperäiset Danny-hitit.
Kappaleista kaksi herkistävät esittäjänsä, versio PMMP:n Lautturista ja Elviksen tunnetuksi tekemä potpuri An American Trilogy. Jälkimmäisen Danny omisti edesmenneille ystäville.
Hän toivoo, että se aikanaan esitetään myös hänen muistolleen.
”Tiedostan kaksi päätepistemahdollisuutta. Toinen on kuolema ja pimeys. Toinen on siirtyminen seuraavalle tasolle, jossa on iloa, valoa ja toivoa. Siihen haluan uskoa ja siitä tätä laulaessani kerron.”
Kyyneleet voi aistia, mutta ne eivät virtaa. Danny siteeraa edesmennyttä säveltäjä ja tuottaja Jaakko Saloa:
”Yleisö saa itkeä, mutta taiteilija ei. Minun on oltava laulamieni tunteiden takana ollakseni uskottava. Menen niin lähelle rajaa kuin voin ilman, että puhkean itkuun.”
Konsertista nautti myös Leila Salmelainen, joka on ollut Dannyn sihteeri ja ystävä yli 50 vuotta. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
101. hitti syntynyt?
Dannyn elämäntyötä kunnioitettiin Seuran Elävä legenda -palkinnolla kesäkuussa 2018. Tuolloin listahittejä oli 98. Nyt niitä on sata, sillä tuore versio kappaleesta Talo nousevan auringon nousi listalle ennen vuoden vaihdetta.
Seuraavakin hitti on jo ehkä syntynyt.
Danny on luokitellut rapin rytmiseksi puheeksi, ei musiikiksi. Pian julkaistaan kuitenkin Maki Kolehmaisen tekemä single, jossa Dannyn lauluosuuksien lomassa räpätään.
Se naurattaa Dannya.
”Pelkään, että sen nousee listahitiksi numero 101.”
Räppäämistäkään hän ei sulje pois.
”Mutta pelkästään jakotekniikka ei ratkaise. Olen saanut musikaalisuuden lahjan, luotan melodiaan ja tekstiin.”
”Mieletön tykki, pikku-Babitzin”, kuvasi Danny muusikko ja laulaja Dimitri Keiskiä. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Aivan kuin hai
Viimeinen ilta Dannyn seurassa -kiertue oli Dannyn kiitos hänen esittämiensä laulujen tekijöille ja yleisölle. Ehkä kohtalollekin.
Mitä jää jäljelle?
Ensin Danny pitää lomaa. Thaimaasta hän palaa 10. helmikuuta lähteäkseen keväällä Erikan kanssa Espanjaan ja Yhdysvaltoihin.
Esiintymispyyntöjä festivaaleille ja yksittäisiin konsertteihin tulvi jo syksyllä. Niihin pitää vastata.
Kultainen tiikeri oli Dannyn ensimmäinen symboli. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Dannyn mustaan collegetakkiin on painettu kullanvärinen tiikeri. Se oli ensimmäinen symboli, jonka Danny valitsi lähtiessään esiintymään Kiinaan kolmantena länsimaisena artistina 60-luvulla.
Rohkea ja voimakas eläin vaihtui viisaaseen ja ystävälliseen elefanttiin sen jälkeen, kun taksi ajoi polven rikki 12 vuotta sitten.
Kun kiertueen konsertit myytiin loppuun, Danny yllättyi kyselyiden määrästä. Lopettaako hän todella? Ovatko nämä viimeiset esiintymiset?
Oli pakko pysähtyä miettimään.
Danny samaistui haihin.
”Esiintyminen on minulle elinehto. En voi lopettaa, koska silloin kuolen. Olen kuin hai, jolta pysähtyessä loppuu happi.”
Mittavia kiertueita ei enää tule.
”Jatkan hain tapaan liukumista ja välillä pyrähdän.”
Jotain uuttakin on odotettavissa. Onhan hän Danny.