Eero Heinäluoma ja Ayla Shakir juhlivat häitään – Naisystävä herätti Eveliina-tyttäressä ristiriitaisia tunteita: ”Kun on menettänyt äidin, en tiedä, onko isän uudelle kumppanille ikinä oikeaa hetkeä”
Eero ja Eveliina Heinäluoman suhde on katkeamaton. Se kantoi yli ristiriitojen, joita Eeron rakastuminen tyttären mielessä aiheutti.
Yhteisten kokemusten kautta Eero ja Eveliina ovat oppineet tuntemaan toisensa entistä paremmin. "Välillä tulkitsen isän ajattelua jopa sisaruksilleni", sanoo Eveliina.
Uudet, trendikkäät lenkkarit ja toppatakki olivat ensimmäisiä merkkejä. Eero Heinäluoma, 63, oli yllättäen kiinnostunut ulkoisesta olemuksestaan.
Muutokset ruokavaliossa olivat toinen enne. Oli kevät 2016.
”Jotain oli käynnissä. Ero aiempaan isään oli räikeä”, kertoo Eveliina Heinäluoma, 30.
Eveliina palasi vajaan kolmen vuoden takaisiin havaintoihinsa puhuessaan Eeron ja Ayla Shakirin hääjuhlassa lauantaina 24. marraskuuta.
Puhetta kirjoittaessaan hän muisteli myös omia, ristiriitaisiakin, tunteitaan.
”Kun on menettänyt äidin, en tiedä, onko isän uudelle kumppanille ikinä oikeaa hetkeä.”
Kitkaton Eveliinan ja Eeron suhde ei ollut aikaisemminkaan. Yhteentörmäyksistä on kuitenkin seurannut paljon hyvää.
Tärkeä päätös – hyvä suhde lapsiin
Kun Eveliina syntyi vuonna 1988, Eero ja Satu Heinäluoma-Siitonen lukivat Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Se antoi monta oivallusta. ”Lapset otettiin mukaan. Tiskatessa heidänkin kädet olivat fairyvedessä”, Eero kuvaa.
Wahlgrenin tavoin Eero suosi rajoja. Kun Eveliina oli ala-asteikäinen, television katsominen lopetettiin iltayhdeksältä. Kotiintuloajat olivat noudattamista varten.
Eveliinan sisko Ida syntyi vuonna 1990 ja veli Risto-Matti vuotta myöhemmin. Viikonloppuisin Eero vei usein kolmikon uimaan ja antoi siten Sadulle omaa aikaa. Jo Eveliinaa odottaessaan Eero mietti, minkälainen isä haluaa olla.
”Päätin varata aikaa olla lasten kanssa, kun he ovat pieniä, jotta meille rakentuu hyvä suhde.”
Päätös osoittautui yhdeksi hänen parhaistaan.
Isän suojeluvaisto
Eveliina oli vaivaton lapsi. Vastuunkantaja. Hän huolehti sisaruksista pyytämättä ja organisoi leikkejä muidenkin lasten kanssa.
Eero naurahtaa.
”Evellä ei ollut uhmaikää eikä myrskyisää teinivaihetta. Se tuli vasta 25-vuotiaana, tosin silloinkin lievänä kuin kevättuuli.”
Kun Eveliina oli lukiossa, hän halusi lähteä ystäviensä kanssa kielikurssille Irlantiin. Eero ei innostunut aikeesta. Kielikursseillahan oli maine biletysmatkoina.
Hän keksi vaihtoehdon, josta on yhä ylpeä. Hän sai Eveliinan innostumaan opinnoista Englannin maaseudulla sijaitsevassa Riversdown House -kartanossa, jossa kielikoulutetaan poliitikkoja ja liike-elämän vaikuttajia.
”Eve sai kielitaitoa ja oppi kansainvälisyyttä vastuullisessa ympäristössä ilman riskejä.”
Vuonna 2013 tuolloin 25-vuotias Eveliina kertoi lähtevänsä kolmen kuukauden työharjoitteluun Brasiliaan ja yllättyi, kun Eero vastusti aietta.
”Isä oli aina kannustanut haastamaan omia rajoja ja kokeilemaan uutta. Hänen yhtäkkiä kielteinen asenteensa soti vastaan kaikkea sitä, mitä hän oli siihen asti opettanut.”
Eero ei kyseenalaistanut yksin matkustamista vaan kohdemaan.
”Brasiliassa on paljon rikollisuutta ja väkivaltaa sekä vahva machokulttuuri. Siinä hetkessä isän suojeluvaisto ylitti muut periaatteet. Olin huolestunut siitä, mitä Eveliinalle voisi tapahtua.”
Matka onnistui murheitta. Siihenastisen elämän rankimmat vaiheet he kohtasivat Eveliinan reissun jälkeen.
”Vanhempien oikeus on tehdä omia ratkaisuja, mutta kieltämättä Eveliinan ja Aylan kohtaaminen jännitti”, Eero myöntää. Yhteisellä päivällisellä karisivat ennakkoluulot. ”Oivalsin, että isän ja Aylan rakastuminen on pelkästään hieno ja iloinen asia”, kertoo Eveliina. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Velvoittava lupaus
Nimi on enne. Sananlasku on pitänyt paikkansa Eveliinan kohdalla. Hänet kastettiin Rosa Eveliinaksi puolalais-saksalaisen vallankumouksellisen ja tasa-arvon puolestapuhujan Rosa Luxemburgin mukaan.
Nimeä suurempi merkitys oli sillä, että tasa-arvo oli vahvasti esillä kotona. Eve kävi yhteiskunnallisia keskusteluja erityisesti äidin kanssa, joka oli sosiaalidemokraattisen nuorisoliikkeen ensimmäisiä feministejä. Äidin ja tyttären välit olivat erityisen läheiset. Järkytys olikin mittaamaton, kun Sadulla todettiin paksusuolen syöpä elokuussa 2014.
Syksy oli pelkkää selviytymistä.
Syöpähoidot lopetettiin 4. tammikuuta 2015. Kolme päivää myöhemmin Satu avasi silmänsä viimeisen kerran. Sängyn ympärille kokoontuneet Eero, Eveliina, Ida ja Risto saattoivat sanoa hänelle tärkeät sanat. He lupasivat pitää huolta toisistaan ja antoivat Sadulle luvan lähteä.
Satu kuoli seuraavana päivänä. Ennen eheään perheeseen repesi valtava aukko.
”Äiti oli kantava voima, joka kokosi meidät sunnuntaisin päivälliselle viettämään aikaa yhdessä.”
Eveliina pelkäsi, että perheen jäsenten välinen läheisyys katoaisi kokonaan. Hän vaati Eerolta aiempaa aktiivisempaa otetta.
”Even välillä kitkerätkin kommentit olivat tarpeellisia. Ymmärsin, ettei perheyhteys ole itsestäänselvyys eikä se säily automaattisesti. On tehtävä töitä, jotta kohtaamisia järjestyy.”
Eveliinan parisuhde oli kariutunut ennen äidin kuolemaa. Kevään ajan hän työsti gradua, mutta valmistumisen jälkeen työpaikkaa ei löytynytkään heti. Menetykset ja epävarmuus tulevaisuudesta ahdistivat.
”Minulla oli paha olo enkä pystynyt purkamaan sitä muihin kuin isään.”
Hän teki sen tekstiviestein. Ne tuntuivat sillä hetkellä helpoimmalta tavalta kiinnittää huomio ja välittää tunnetila.
Eero koki ne lyhyydessään tylyinä. Häntä painoi suru puolison menetyksestä, eikä hän ymmärtänyt, että Eveliinaa piinasi myös tulevaisuus.
”Se oli raskasta aikaa. Vaikeimpina hetkinä muistin Sadun kuolinvuoteen vierellä annetun lupauksen huolehtia toisistamme. Se velvoitti ja kantoi. Ilman sitä olisin ollut ehkä itsekkäämpi.”
Jonkin aikaa he pitivät etäisyyttä toisiinsa, kunnes syksyllä 2015 Eero meni käymään Eveliinan luona. Pitkän keskustelun aikana hän ymmärsi, mistä kaikesta Eveliinan paha olo kumpusi.
”Jos emme olisi puhuneet, kantaisimme ehkä ikuisia arpia”, arvelee Eveliina.
Kokemukset ovat opettaneet Eerolle puhumisen merkityksen.
”Suru pitää puhua ulos ja jakaa muiden kanssa. Se luo uutta yhteenkuuluvuutta ja keskinäistä arvostusta.”
Eveliinan suru äidin menetyksestä nousi uudelleen pintaan, kun Eero rakastui.
Hyvässä ja pahassa
Satu toivoi Eeron jatkavan elämäänsä hänen kuolemansa jälkeen. Keväällä 2016 virinneet tunteet yllättivät silti.
”Kävin hirveän alhaalla. Valtaisa suru imi voimia eikä silloin mieti, että kulman takana voi olla uusi elämä.”
Eero oli tuntenut pitkään SDP:n eduskuntaryhmässä työskentelevän Ayla Shakirin. Pikkuhiljaa he alkoivat viihtyä yhdessä myös vapaa-ajalla.
Eveliinalle isän uusi kumppani oli ensin vain muistutus äidin menetyksestä.
”Siinä konkretisoitui vahvasti se, ettei äitiä enää ole. Heräsi kysymys, miten äidin muisto tulee elämään?”
Eveliina oli voinut jakaa surun ainoastaan Eeron kanssa toisin kuin sisko Ida, jolla oli puoliso tukenaan.
”Minulla oli vain isä, hyvässä ja pahassa. Äidin menettämisen käsittely vei minulta paljon aikaa ja sitten Eero tapasikin Aylan. Hän toi menetyksen väistämättä uudelleen ajatuksiin.”
Molemmat olivat oppineet aiemmista kokemuksista. Puheyhteys ei katkennut.
”Tiesin, ettei äidin muisto häviä, vaikka isällä olisikin uusi rakkaus.”
Ayla Shakir ja Eero Heinäluoma ovat tunteneet toisensa pitkään. Pikkuhiljaa suhde syveni rakkaudeksi, ja parinkunnan häitä juhlittiin 24. marraskuuta. © MARJO TYNKKYNEN / OTAVAMEDIA
Eero oivalsi entistä selkeämmin, miten suuri merkitys oli päätöksellä, jonka hän Eveliinan syntyessä teki.
”Yhdessä vietetty aika kantaa. Vaikeudet eivät kumoa aikaisempaa.”
Jotain uuttakin hän isyydestä oppi.
”Aikaisemmin kuvittelin, että vanhemmuus on ikään kuin ohi lapsen täyttäessä 18 vuotta. Ei se olekaan niin. Isyys jatkuu lapsen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Olen edelleen Evelle tärkeä.
Suhdettamme pitää vaalia, antaa sille aikaa ja mahdollisuuksia.”
Syksyllä 2016 Eero, Eveliina ja Ayla söivät yhdessä päivällistä ensimmäisen kerran.
”Ennakkoluulot karisivat. Aylassa on paljon äidin piirteitä, kuten vahva toisista huolehtimisen taito, empaattisuus, elämänilo ja myönteinen maailmankatsomus.”
Eero ja Ayla ovat asettuneet asumaan Eveliinan lapsuudenkotiin. Sisustuksessa käytetyt suomalainen puu ja Marimekon värimaailma muistuttavat Sadusta.
Muuttuuko sisustus Aylan myötä?
”En vielä tiedä, miten muistot ja uusi elämä sovitetaan yhteen”, sanoo Eero.
Eveliina ei vastusta muutoksia.
”Ei ole lasten, eikä edes aikuisten lasten oikeus määrätä siellä kaapin paikkaa tai verhojen väriä.”
Hän lisää:
”Ayla on jo jatkanut äidin sunnuntaisten päivällisten perinnettä. Se tuntuu hienolta.”
Häähumua ja moninkertainen ilo
Eveliina juhli Eeron ja Aylan häissä vilpittömin mielin.
”Se oli ainutkertainen tapahtuma elämässä. Ilo, joka muuttui moninkertaiseksi, kun sen pääsi jakamaan.”
Kuluneet vuodet ovat opettaneet ennen kaikkea armeliaisuutta.
”Olen oppinut myötäelämistä. Jokaisella on oma tapansa käsitellä surua ja iloa.”
Eerokin puhuu kasvun vuosista.
”Jos kaikki olisi ollut helppoa, side välillämme ei olisi ehkä niin vahva kuin se on nyt. Se ei taatusti katkea koskaan.”
Eeron farkut Diesel Store, neule ja paita Gant Store Kämp Galleria. Eveliinan hame R-Collection, neule Pura. Sohva Hakola.