Apua myös unettomuuteen – Johanna Elomaa: ”Elämänmuutokseltani lähdin hakemaan rauhaa – ja sen olen myös löytänyt”
Johanna Elomaan unettomuus helpotti vasta sitten, kun hän oppi päästämään irti mielessä pyörivistä, ahdistavista ajatuksista.
”Muutosmatkallani purin ajatuksia kirjoittamalla. Se auttaa tunteiden ja asioiden jäsentämisessä. Kirjoittamisen kautta voi myös syntyä oivalluksia”, Johanna Elomaa sanoo.
Johanna Elomaa, 43, kärsi vielä muutama vuosi sitten pahasta unettomuudesta. Kun kello yöpöydällä näytti kolmea aamuyöllä ja koko muu maailma tuntui nukkuvan, ahdistavat ajatukset kiersivät mielessä kehää eivätkä jättäneet rauhaan.
Lyhyen ajan sisällä oli tapahtunut paljon. Vuonna 2011 lapsuuden perhettä oli koetellut tragedia, kun pikkuveli päätti elämänsä omin käsin. Samana vuonna tuli päätökseen oma kahdeksan vuotta kestänyt parisuhde.
Aamuyön suden hetkillä Johanna mietti elämäänsä, murehti ja koki syyllisyyttä.
”Mietin, olisinko voinut tehdä jotakin estääkseni vuoden 2011 tapahtumat? Olisiko minun pitänyt sanoa jotakin enemmän, toisella tavalla – tai kenties jättää jotakin sanomatta?”
Tuolloin Johanna Elomaa työskenteli hektisellä media-alalla isossa tv-yhtiössä.
”Kaiken piti periaatteessa olla hyvin. Silti mikään ei tuntunut miltään ja olo oli turtunut. Elämä ei tuottanut enää iloa.”
Työn suhteen Johanna poti arvoristiriitaa.
”En allekirjoittanut kaikkea sitä, mitä tein ja millaisessa maailmassa elin – se oli kovin viihteellinen. Olin jo pidempään miettinyt, mitä oikeasti haluan elämälläni tehdä.”
Elämä tuntui kuljettaneen tienristeykseen. Jonkin oli muututtava, vaikka Johanna ei itse vielä tiennyt tarkalleen, mikä se jokin olisi.
”Ymmärsin, että jos jatkaisin kuten ennenkin, uupuisin totaalisesti.”
Muutosmatkalle
Vuonna 2015 Johanna Elomaa päätti ottaa vuoden vuorotteluvapaata ja matkustaa Kaukoitään. Se oli vuosien varrella muodostunut hänelle tärkeäksi paikaksi. Matka alkaisi Intiasta jatkuen Borneoon ja siitä edelleen Balille.
Monet ympärillä kehuivat Johannaa rohkeaksi, mutta itse hän vain koki olevansa todella väsynyt. Kaiken keskellä oli kuitenkin syttynyt oivallus; nyt ei tarvinnutkaan jaksaa enempää.
Muutosmatkaltaan Johanna toivoi löytävänsä jonkinlaisen rauhan.
”Halusin jättää ahdistavat ajatukset ja sisäisen myllerryksen taakseni – päästää irti menneestä. En enää halunnut vatvoa samoja asioita vuodesta toiseen.”
Juuri ennen lähtöä Johannan päätös joutui koetukselle, kun hänelle tarjottiin samalta alalta uutta työpaikkaa. Se olisi merkinnyt isoa tilipussia, arvostettua asemaa ja matkojakin.
Johanna mietti asiaa hetken.
”Kirjoitin toiselle post-it -lapulle, mitä saisin, jos ottaisin unelmapestin vastaan. Siinä lapussa luki vauraus, valta ja ura. Toiselle lapulle kirjoitin, mitä saisin, jos vastaisin ei. Siinä lapussa luki vapaus, unelmat, hyvinvointi ja minä itse. Asia oli minulle tämän jälkeen täysin selvä.”
Eckhart Tollen Läsnäolon voima muutti Johannan näkökulmaa omaan elämään. “Suosittelen sitä kaikille luettavaksi, oli sitten kiinnostunut henkisyydestä tai ei.” © Tommi Tuomi/Otavamedia
Hiljaisuuden voima
Tammikuussa 2015 Johanna Elomaa saapui rinkka selässään Pohjois-Intian vuoristokylässä sijaitsevaan meditaatiokeskukseen, ashramiin. Seuraavan kolmen kuukauden ajan suurin osa valveillaoloajasta kului hiljentymis- ja joogaharjoituksien parissa.
Varsin pian Johanna huomasi, miten arki yhteisössä alkoi vaikuttaa omaan olotilaan.
”Kun ihminen on hiljaa, laittaa elektroniset laitteet sivuun ja keskittyy kuuntelemaan paitsi toisia ihmisiä myös ennen kaikkea itseään, pintaan alkaa nousta pelottavia asioita ja ajatuksia.”
Aika ja hiljaisuus antoivat uudenlaisen mahdollisuuden prosessoida ahdistavia ajatuksia ja tunteita. Tällä kertaa niitä ei voinutkaan paeta kiireeseen tai sosiaaliseen mediaan.
”Hiljaisuuden keskeltä nousi esille syyllisyyden tunteita ja muistoja traumaattisista hylkäämiskokemuksista, joita olin kohdannut jo varhaisnuoruudessa ja jotka olin aiemmin vain työntänyt pois mielestä. Nyt oli tullut aika käsitellä ne.”
Ympäristössä, jossa ympärillä ei virrannut jatkuvasti ärsykkeitä, Johanna koki saaneensa ensimmäistä kertaa aidosti mahdollisuuden eheytyä ja päästä irti ahdistavista ajatuksista.
Balilla temppeleiden alttareille tuodaan uhrilahjakortteja sisältäviä koreja. Ne kuuluvat jokapäiväiseen elämään. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Avaimena anteeksianto
Johannan mukaan irti päästämisen edellytyksenä oli anteeksi antaminen itselle.
”Ymmärsin, että minun tuli olla itselleni armollinen, vaikka se ei ollutkaan helppoa. Prosessointiin liittyi paljon itkua ja tunnekuohua.”
Anteeksi antamisen yhteydessä Johanna Elomaa alkoi pohtia, mitkä asiat olivat määritelleet omaa suhtautumista itseen ja kuinka ne olivat vaikuttaneet omiin ihmissuhteisiin elämän varrella.
Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen – itku ja tunnekuohu vaihtuivat oivalluksen iloon.
Kun päästää irti, voi saada tilalle jotakin parempaa kuin mitä on itse osannut etukäteen edes kuvitella.
”Tajusin, että vitsit, olen ihan hyvä tyyppi, vaikka minulle on tapahtunut ikäviäkin asioita. Oman elämäni tapahtumat – hylkäämistraumat, parisuhteen päättyminen tai perhetragedia – eivät määrittele minua ihmisenä. Voin niistä huolimatta tehdä omasta elämästäni juuri sellaisen kuin tahdon. Niin aloin asteittain päästää irti.”
Muutoksen luonteeseen kuuluu Johannan mukaan se, että prosessin lopputulos voi olla jotakin aivan muuta kuin mitä on itse alunperin toivonut tai lähtenyt hakemaan.
Rohkeus kuitenkin palkitaan.
”Kun päästää irti, voi saada tilalle jotakin parempaa kuin mitä on itse osannut etukäteen edes kuvitella.”
Irti päästäminen menneeseen liittyvistä ajatuksista oli Johannan mukaan muutosprosessissa haastavinta eikä siinä voikaan tulla koskaan täydellisen valmiiksi. Hengellisillä johtajillakaan ei ollut nopeaa ratkaisua luopumisen vaikeuteen – ainoastaan kehotus hiljentyä ja meditoida.
Matkustaminen on aina ollut Johanna Elomaan henkireikä. Tällä hetkellä kirjoittamista inspiroivat tunnelmalliset kotikulmat Vanhassa Porvoossa. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Avuksi muutosmatkalla oli tuntemuksien purkaminen tekstin muotoon.
Johanna on käsitellyt irti päästämisen teemaa juuri ilmestyneessä Sinä päivänä kun synnyin -romaanissaan. Samalla romaani on nojatuolimatka 2000-luvun Afrikkaan, Kaakkois-Aasiaan sekä Johannalle rakkaaseen Intiaan. Luopumisen rinnalla kantavana teemana kulkee ajatus siitä, onko elämässämme kaikki ennalta määrättyä.
Hiljentymisen ja läsnäolon taitoa Johanna pyrkii harjoittamaan omassa arjessaan kiinnittämällä tietoisesti huomionsa siihen, mitä on kulloinkin tekemässä.
”Se voi olla keskittymistä hengittämiseen, kukkien kasteluun tai vaikkapa tiskaukseen, mihin tahansa. Kun syyllisyydentunteet tai ahdistus nousevat pintaan, tarkkailen niitä: Ahaa, nyt tämä ajatus nousi taas pintaan. Sen jälkeen siirrän huomioni siihen, mitä olen parhaillaan tekemässä.”
”Uni ei tule pakottamalla”
Elämänmuutoksen tuoma kärsivällisyys on parantanut suhtautumista myös omaan unettomuuteen.
”Olen oppinut hyväksymään sen, että välillä en nuku ja opetellut armollisuutta itseäni kohtaan. Uni ei tule pakottamalla.”
Muutenkin hän huolehtii unihygieniastaan, kuten ilta- ja aamurutiineista, ja ottaa tarvittaessa melatoniinin.
Unirytmi on parantunut paljon sen jälkeen, kun Johanna on voinut keskittyä yksinomaan kirjailijan työhönsä. Vaikka työn määrä ei ole vähentynyt, nyt on mahdollisuus säädellä omaa päivärytmiä ja käydä kirjoittamisen lomassa vaikkapa kävelylenkillä.
Olohuoneen katseenvangitsija on balilainen Buddha-taulu. se muistuttaa Johannaa matkojen myötä tärkeäksi muodostuneesta kaakkoisaasialaisesta kulttuurista. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Jokainen päivä alkaa kehon- ja mielenhuollolla aivan kuten muutosmatkalla Intiassakin.
”Kun herään, teen lyhyen joogaharjoituksen, johon sisältyy muun muassa kehoa tasapainoittavia pranayama-hengitysharjoituksia. Lisäksi meditoin; levitän olohuoneen lattialle joogamaton ja hiljennyn 20 minuutin ajaksi, jolloin vain olen läsnä hetkessä.”
Myös aamiaisen valmistaminen ja nauttiminen toimii Johannan mukaan hyvänä läsnäoloharjoituksena, kun jokaisen vaiheen tekee tietoisesti ja rauhassa. Vasta kun aamutoimet on tehty rauhassa, on töiden vuoro.
Johanna Elomaa: ”Elämänmuutokseltani lähdin hakemaan rauhaa ja sen olen myös löytänyt”
Intialaisen filosofiaan sisältyy ajatus siitä, että ihminen on kulloisellakin hetkellä juuri siinä, missä hänen kuuluukin olla ja matkalla sinne, mitä kohti hänen tuleekin kulkea.
Vielä kuluneen vuoden alussa Johanna Elomaa ajatteli palaavansa syksyn tullen Kaakkois-Aasiaan kirjoittamaan. Tulikin pandemian aiheuttama poikkeusaika. Nyt elämä on keskittynyt uuteen kotiin Porvoossa. Johanna uskoo, että tälläkin ajalla on tarkoituksensa.
Se, että koti sijaitsee Rauhankadulla, ei voi sekään olla sattumaa.
”Ajattelen, että nimi on osa minun polkuani. Elämänmuutokseltani lähdin hakemaan rauhaa ja sen olen myös löytänyt.”
Kun syyllisyydentunteet tai ahdistus nousevat pintaan, tarkkailen niitä: Ahaa, nyt tämä ajatus nousi taas pintaan. Sen jälkeen siirrän huomioni siihen, mitä olen parhaillaan tekemässä.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti