Jutta Larmin kärkevyys vaihtui suopeuteen: ”Olen kilpaillut niin paljon itseäni ja muita vastaan, etten enää tunne tarvetta näyttää mitään kenellekään”
Hyvinvointivalmentaja Jutta Larm ei enää heristele sormeaan muutamalle ylimääräiselle kilolle. Kärkevyys on vaihtunut suopeuteen.
Pysähtymisen hetket ovat Jutta Larmille entistä tärkeämpiä. ”Kaltaiselleni ylivilkkaalle toiminnan ihmiselle mielenhallinta on välttämätöntä. Meditoimalla pääsen flowtilaan, jossa jaksan istua ja tuijottaa järven veden pinnan liikettä.”
Ensimmäinen vastaus oli ehdoton ei. Jutta Larm ei suostuisi esiintymään ämpärijumpan kuvissa lyhyissä sortseissa ja topissa. Ne paljastaisivat liikaa kropasta, joka ei ole fitnessaikojen kaltaisessa, äärimmilleen treenatussa kuosissa.
Kuvausta edeltävänä iltana hän kuitenkin sovitti pyydettyä asua.
”Täydellinen. Näytät mahtavalta”, ihasteli aviopuoliso Juha Larm.
Jutta pyörähti peilin edessä ja katsoi kuvaansa.
”Niin muuten näytänkin.”
Jutan asenne on suvaitsevainen ja suopea.
Toisin oli kymmenen vuotta sitten, kun Jutta aloitti sodan suomalaisten läskejä vastaan.
”En hyväksynyt ylipainoisia ihmisiä ja pistin oman isänikin laihduttamaan 15 kiloa.”
Mutta miten poliisiksi kouluttautuneesta Jutasta ylipäänsä tuli hyvinvoinnin lähettiläs?
Kaksi vaihtoehtoa
Vaihtoehtoja oli kaksi. 1980-luvulla Virroilla asuvat nuoret joivat pussikaljaa puistoissa tai urheilivat. Jutta valitsi jälkimmäisen.
”Olin urheilullinen ja minulla oli jo silloin hirmuisesti virtaa.”
Jo ensimmäisellä luokalla Jutta kokosi lentopallojoukkueen ja ylsi lajissa lopulta SM-tasolle saakka. Hän harkitsi liikunnanohjaajan ammattia, mutta sitä suurempi haave oli olla poliisi.
Ensimmäisellä hakukerralla Juttaa ei kutsuttu poliisikoulun pääsykokeisiin. Pettymys oli valtava.
”Sitten sisuunnuin. Perkule, vielä minä sinne menen.”
Ja niin hän menikin. 1 070 naishakijasta valittiin 19 ja Jutta oli yksi heistä.
”Poliisikouluun pääsy on yhä yksi elämäni suurimmista onnistumisista.”
Jutta oli saanut tuntuman kuntosaliharjoitteluun lentopalloa pelatessaan. Poliisikoulussa se veti puoleensa entistä vahvemmin.
”Lenkille meno ei saanut minua kiljumaan riemusta, mutta kun salilla treenattiin voimaa, olin omimmillani.”
Treenaamisen into kasvoi samaa tahtia kuin hauikset ja penkistä nostettavien punnusten paino. Seuraavaksi oli päästävä testaamaan kehitystä muita vastaan.
”Miksi olisin treenannut, ellen olisi saanut näyttää muillekin saavuttamiani tuloksia”, Juttaa naurattaa.
”Olihan se myös rakastan peilikuvaani -osastoa.”
Mikäpä oli rakastaessa, kun kroppa oli huippuunsa viritetty. Vuonna 1998 Jutta nousi ensimmäisen kerran lavalle fitnesskisoissa. Seuraavana vuonna hän sijoittui toiseksi Miss Galaxy Europe -urheilumissikisoissa. Vuotta myöhemmin oli voiton vuoro.
Koko kansan tunteman Jutasta teki osallistuminen tositelevisiokilpailuun Suuri seikkailu vuonna 2001.
Haastattelupäivänä Juttaa kysyttiin mukaan tulevaan, uuteen tositelevisio-ohjelmaan. Siitä, kuten monesta muustakin, hän kieltäytyi.
”Olen kilpaillut niin paljon itseäni ja muita vastaan, etten enää tunne tarvetta näyttää mitään kenellekään.”
Kohtalokkaat sanat
Jutan pää kuhisi liikeideoita pienestä pitäen. Alle kouluikäisenä hän tienasi myymällä urheiluseuran tarroja ja villalangoista tekemiään vöitä. Yläasteikäisenä hän pyöritti jäätelöbaaria, kuten myös toimiessaan viisi vuotta poliisina. Sitten tulivat ternimaitobisnes, kahvikapselit ja vaatekauppa.
Treenaaminen jäi lähes kokonaan yrittämisen jalkoihin.
Kerran vuodessa Jutta istui body fitnessin SM-kisojen katsomossa. Vuonna 2009 Lahden kisoissa lavalle astelleet naiset kirvoittivat aprikoimaan ääneen yhdelle kisan tuomareista:
”Pitäisikö minunkin nousta lavalle ensi vuonna?”
Tuomarin kommentti pysäytti.
”Kuulen tuon saman joka vuosi. Et sinä sinne koskaan nouse.”
Kaksi päivää myöhemmin Jutta istui valmentaja ja kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentulan vastaanotolla.
”Olen sellainen, joka tarttuu toimeen eikä jää märehtimään.”
Sen jälkeen elämään ei mahtunut juuri muuta kuin treenaamista. Tuloksia tuli nopeasti, sillä pohjakunto oli hyvä ja valmentaja armoton.
”Vein sen nollasta sataan, yhtään enempää minusta ei olisi irronnut.”
Jutta kruunattiin vuoden 2011 body fitnessin Suomen mestariksi. Hän kilpaili vielä sen jälkeen MM-kisoissa, joissa oli 15:s.
”Sen jälkeen oli helppo päästää irti. Olin vienyt homman maaliin ja saanut revittyä siitä irti kaiken mahdollisen.”
Sitä paitsi tilalle oli jo tullut muuta.
Taloudellinen menestys ei enää ole tärkeysjärjestyksen kärjessä. ”Olen valmis luopumaan kaikesta tarvittaessa, en ole takertunut mihinkään. Tai no, olen vähän mieheeni takertunut, sillä hän on niin ihana.” Tommi Tuomi / Otavamedia
Paras tapa menestyä
Internetissä julkaistu blogi oli Jutan keino tyhjentää päässä pyöriviä ajatuksia, kun hän valmistautui SM-kisoihin.
”Kirjoitin todella kärkevästi mielipiteitäni. Halusin kaikkien elävän terveellisesti, treenaavan ja syövän rahkaa. Olin niin omassa kuplassani.”
Purevuudesta huolimatta blogista tuli valtavan suosittu. Jutalle tulvi lisäkysymyksiä, joihin vastaamiseen hän käytti kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Jälkeenpäin hän laski neuvoneensa ilmaiseksi 60 000 ihmistä.
”Auttamisen halu meni liian pitkälle. Silti oli kova paikka lopettaa se ja laittaa valmennukselle hintalappu.”
Jutta ja Bull päättivät muuttaa vapaa-ajan harrastuksen liiketoiminnaksi. Syntyi kuntoilu- ja ravintovalmennusta myyvä Fitfarm, jonka menestystarina on jatkunut jo lähes kymmenen vuotta.
Jutan aiemmista yrityksistä yksikään ei ollut saavuttanut Fitfarmin kaltaista, kestävää menestystä.
”Kaikista muista tein ensimmäisenä liiketoimintasuunnitelman ja tarkat taloudelliset laskelmat. Fitfarmissa edettiin toisin. Tein töitä mielettömällä fiiliksellä enkä suunnitellut mitään. Se osoittaa, että paras tapa menestyä on tehdä sellaista, mitä rakastaa.”
Yrityksen voittokulkua siivittivät Jutan dieettiohjelmat televisiossa. Hän on julkaissut myös useita hyvinvointia käsitteleviä kirjoja.
Liiketoiminnan ydin on yhä sama. Jutta auttaa suomalaisia laihtumaan. Enää hän ei kuitenkaan heristele sormeaan.
Nyt on hyvä näin
Kun joku haluaa laihtua, Jutta kysyy syytä siihen.
”Jos on terve ja voi hyvin, muutama ylimääräinen kilo ei haittaa. Kannattaa hyväksyä itsensä ja elää.”
Hän hyväksyy silti senkin, jos joku ihannepainostaan huolimatta haluaa laihtua vielä hieman.
”Jos jonkun pitää saada tiristettyä 300 grammaa kropastaan, niin sitten tiristetään. Olen ollut itse samanlainen. Kunhan ei ole kyse turhamaisesta narinasta, sillä se ei yleensä johda mihinkään.”
Tuomitseva asenne on vaihtunut sallivuuteen. Kaiken hyväksyvää kehopositiivisuutta Jutta ei sentään kannata.
”Ei ole ok olla lihava, sillä se tuo mukanaan sairauksia. Kannattaa tehdä jotain, jos verenpaine on korkealla tai polvet reistaavat.”
On yksi asia, mitä Jutta ei siedä itseltään tai muilta. Se on painosta tai kunnosta valittaminen.
”Kannan vastuun siitä, minkälaista elämää elän. Jos en käy salilla, herkuttelen ja siemailen viiniä, se näkyy. Tiedän kuitenkin, että halutessani olen teräsnaisen näköinen kolmen kuukauden kuluttua.”
Tarvetta siihen Jutta ei tunne.
”Se ei lisää hyvinvointiani tai onnellisuuttani. Tänään on hyvä näin.”
Mökin uusi elämä
Vielä 10 vuotta sitten Jutta olisi nauranut kotona treenaamiselle. Nyt hän kannustaa siihen. Jutta suunnitteli Seuran lukijoille ämpärijumpan, joka sopii mainiosti tehtäväksi vaikka kesämökin laiturilla.
Jutta täyttää ämpäreitä kotirannassa Pirkkalassa. Hymyilyttää.
”Ämpärijumpassa on jotain hyvin suomalaista.”
Sitä on myös hänen muuttuneessa suhteessa luontoon.
Jutan vanhemmilla oli Sallassa erämaamökki. Sähköjä ei ollut ja vesi kannettiin lammesta. Mökillä käytiin talvisin, koska kesällä oli liikaa hyttysiä. Tietä perille saakka ei ollut, vaan loppumatka hiihdettiin.
”Se ei ollut yhtään minun juttuni.”
Pari vuotta sitten Jutta ja Juha lomailivat ruska-aikaan Lapissa. He päättivät käydä vilkaisemassa myös mökkiä. Vuodet olivat kellastuttaneet seinien paneelit. Pieni pirttipöytä ja sohva nurkassa olivat samat kuin kymmeniä vuosia aiemmin.
”Joku siinä silti kutsui.”
Jutta ja Juha päättivät antaa mökille uuden elämän. Se ei tarkoittanut mittavaa remonttia, sillä neliöitä on yhä 35, vesi kannetaan ja tarpeilla käydään ulkovessassa.
”Se on täydellinen sellaisenaan.”
Mikä sai aikaan muutoksen?
”Juha. Nyt minulla on ihminen, joka vie luontoon.”