Hevosharrastaja Katja Ståhl on kokenut, miten ihmisestä voi tulla hevoselle tärkeä ja luottamuksen arvoinen – ”Olen nähnyt tämän arjessa”
Katja Ståhl oli 6-vuotias, kun hevoskuume iski. Tänä päivänä hän omistaa monta hevosta ja on käytännön kautta oppinut, miten hevosen ja ihmisen hoivasuhde on parhaimmillaan kaksisuuntainen. Tämän on todentanut juuri myös tuore suomalais-ranskalainen tutkimus.
”Hilppa ei tuhlaa energiaa ääliömäiseen sekoiluun", Katja Ståhl kertoo silmäterästään.
Luottamus hevoseen saavutetaan yhdessä tekemisen kautta. Näin luonnehtii toimittaja ja hevosharrastaja Katja Ståhl, joka omistaa monta hevosta.
Eläintä pitää osata lukea tarkkaan, jotta hevonen hyväksyy ihmisen kaverikseen.
”Jos on itse rohkea, hevoset alkavat luottaa paremmin, koska useimmiten ne tarvitsevat tukea hirveän paljon. Hevonen on se suuri järkyttyjä, ja ihmisen pitää olla se ryhdikäs, luotettava henkilö, joka tukee hevosta, tämän hirveän pelottavassa elämässään”, Katja Ståhl sanoo.
Kun hänen oma tammansa lähti varsomaan, Katjalle tuli puoleksi vuodeksi väliaikaishevonen. Alkuun tämä oli hankala tapaus: se potki ja karkasi käsistä. Puolen vuoden jälkeen hevonen laittoi jo pään Katjan syliin ja nukkui.
Katja Ståhl painottaa, että jokainen hevonen on yksilö ja jo hevosen kouluttaminen on iso asia. Yhden hevosen Katja on kouluttanut kokonaan itse.
”Onhan se aikamoinen juttu opettaa hevoselle, että ihmiset on ok. Hevoselle pitää opettaa, että ihmisiin voi luottaa ja että olemme ihan hyvää jengiä. Kun siinä onnistuu, on hienoa, kun kehutaan kuinka kiva ja ystävällinen hevonen on.”
Ihmisen ja eläimen suhteen kehittyminen vie aikaa
Kun hevosen ja ihmisen suhde on kestänyt pitkään, eläin on vähemmän stressaantunut uusista tilanteista. Uuden suomalais-ranskalaisen tutkimuksen mukaan hevonen jännittää uusia tilanteita enemmän, jos sen elämässä on ollut useita ratsastajia, hoitajia tai omistajia.
”Hevosten mahdollisuutta muodostaa pitkiä suhteita omistajansa kanssa rajoittaa se, että useilla niistä omistaja vaihtuu useamman kerran hevosen elämän aikana. Olimme kiinnostuneita erityisesti hevosen ja omistajan välisen suhteen keston vaikutuksesta hevosten käytökseen uusissa, mahdollisesti stressaavissa tilanteissa”, Turun yliopiston biologian laitoksen Océane Liehrmann kertoo tiedotteessa.
Hän on väitöskirjatutkija ja kyseisen tutkimuksen johtava kirjoittaja.
Tutkimuksessa selvisi myös, että vanhat hevoset heittäytyvät uusiin tilanteisiin ja asioihin varovaisemmin kuin nuoremmat lajitoverinsa. Luottamus tuttuun ihmiseen saa vanhemmankin hevosen tekemään itselle vieraita ja jännittäviä asioita.
”Ihmisen ja eläimen välisen positiivisen suhteen kehittyminen voi viedä aikaa. Siihen vaikuttavat useat tekijät, kuten hevosen aiemmat vuorovaikutustilanteet ihmisten kanssa. Tuloksemme osoittavat, että eläinten suhteet niiden ihmishoitajiin tulisi ottaa paremmin huomioon tarkastellessa eläinten hyvinvointia”, Océane Liehrmann toteaa.
Katja Ståhl innostui hevosista jo pikkutyttönä. © Niclas Mäkelä
Kaksisuuntainen hoivasuhde
Katja Ståhl kertoo puhuneensa tutkimuksesta tallikaverinsa kanssa. Heistä molemmista oli ilo kuulla, että hoivasuhde hevosen ja ihmisen välillä saattaa olla kaksisuuntainen: hevoset hoitavat ihmisiä henkisesti, mutta suhde voi toimia myös toiseen suuntaan, ihmiseltä hevoselle.
”Tallikaverillani on jo melko vanha hevonen. Vaikka on erittäin vaikea uskoa, se on ollut todella villi ja vaarallinen, mutta nykyään tämä hevonen on kuin ihmisen mieli.”
Katja Ståhl kertoo kaverinsa liikuttuneen, kun heidän pohtimansa asia on nyt tutkimuksen myötä todennettu.
”Olen nähnyt tämän arjessa. Tuntuu tosi hyvältä, että se todistetaan faktaksi. Me, jotka emme ole ammattilaisia, puhumme keskenään asioista, joista muut eivät ole kiinnostuneet. Ollaan vaan, että ”joo joo, silittele sä sitä hevostas”, Ståhl sanoo.
Hän myös huomauttaa, että hevosharrastajat voivat onnistua luomaan erityisen suhteen hevosten kanssa siinä missä ammattilaisetkin. Se luo hevoselle turvaa.
”Hevonenhan on pakoeläin ja me ollaan petoja. Jos pakoeläin alkaa luottamaan petoon, onhan tilanne aika erityinen.”
Kilparatsusta tuli ”metsälöntystelijä”
Katja Ståhl muistelee hauskaa sattumusta, johon liittyy 11 vuotta sitten hankittu tamma. Katja suuntasi talvipäivänä maastoon ilman satulaa, kuten hänellä on tapana ratsastaa usein talvella. Tuolloin hän lähti hevosellaan koiriensa kera metsäpolulle, jonka ylle lumiset puut olivat kaartuneet.
”Yritin sukeltaa jotenkin ryteikön läpi, mutta oksat olivat niin painavat, että tipuin hevosen selästä. Luisuin hankeen ja lunta oli todella paljon. Kun kaivauduin hangesta ylös, näin, että koko ryhmä vain jatkoi matkaa ihan kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. Huusin, että hetkinen, arvatkaa kuka maksaa tämän kaiken. Ne pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan, että mitä se sinne jäi?”
Entisestä kilpahevosesta oli tullut leppoisa metsälöntystelijä.
”Se oli niin liikuttavan näköistä. Tamma ja koirat tarpoivat eteenpäin eivätkä tajunneet, että en ollut enää kyydissä”, Katja Ståhl muistelee.