Kirjailija Terhi Rannela kirjoittaa päiväkirjaa: ”Käsin kirjoittaessa mieli rauhoittuu ja muuttuu tyynemmäksi”
Käsin kirjoittaminen on ollut osa Terhi Rannelan elämää nuoruudesta saakka. ”Koska olen kirjoittanut käsin niin pitkään, se on myös jatkuvuuteen ja oman elämän historiaan tarttumista”, kirjailija sanoo.
Kirjailija Terhi Rannela rakastaa myös erilaisia paperitarvikkeita.
Kirjailija Terhi Rannela sanoo käsin kirjoittamisen olleen hänen tapansa jo ala-asteelta. Ensimmäisellä luokalla hän hankki ensimmäisen päiväkirjansa, mutta siihen syntyi vain yksi lause.
”Kun kirjoitin kirjaani Kirjeiden lumo, palasin vanhoihin päiväkirjoihini. Huomasin, että jo parin vuoden jälkeen täytin päiväkirjaa mahdollisimman nopeasti. Aikuisena olen aika lakoninen kirjoittaja, joten on hauskaa katsoa sitä 30 vuoden takaista tyttöä, joka ajatteli, että määrä korvaa laadun”, Terhi Rannela kertoo.
Kirjeystäviä ympäri maailmaa
”Ala-asteikäisenä kirjoitin kirjeitä ympäri maailmaa. Inspiroiduin, kun naapurin tytöt olivat laittaneet espanjalaiselle tekstikanavalle kirjeenvaihtoilmoituksen. Tein samoin.
Sain niin paljon kirjeitä – kymmeniä päivässä – että postissa ne niputettiin yhteen kuminauhalla. Minulle 90-luku ja vielä teini-ikäkin oli kirjeiden kirjoittamisen kulta-aikaa. Aikuisena kirjeystäviä on vähemmän, mutta ne nuoruudesta asti säilyneet pysyvät varmasti elämäni loppuun saakka.”
Kalenterit bullet journal -tyyliin
”Rakastan paperitarvikkeita. Minulla on erilaisia kirjepapereita ja kirjoja niin paljon, että voisin perustaa oman paperikaupan tänne Tampereen Hervantaan. Teen myös kalenterini itse käsin bullet journal -tyyliin.
Muistan paremmin, kun olen tehnyt merkinnät käsin. Maanantait myös alkavat mukavammin, kun kalenterin sivuilta tulee silmille ihana kirkuvan aniliin värinen teksti.”
Oman elämän historiaa
”Äitini oli ikäluokkaa, joka kirjoitti pääasiassa käsin. Kun vierailin hänen luonaan aikuisena, hän saattoi töihin lähtiessään jättää esimerkiksi laskuista revittyjä pieniä lappusia, joihin hän kirjoitti muutaman lauseen mustekynällä.
Jälkikäteen olen kaivannut näitä pieniä viestejä. Harmittaa, että en ymmärtänyt säilyttää niitä.
Käsin kirjoittaessa mieli rauhoittuu ja muuttuu tyynemmäksi. Koska olen kirjoittanut käsin niin pitkään, se on myös jatkuvuuteen ja oman elämän historiaan tarttumista.
Kirjoitan päiväkirjaa työviikon jälkeen perjantaisin. Laitan koneen kiinni, kevätaurinko paistaa, pöydällä on tulppaaneita ja istun sohvalle kirjoittamaan. Siitä alkaa vapaa-aika.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 4/21.
”Kirjoitan päiväkirjaa työviikon jälkeen perjantaisin. (—) Siitä alkaa vapaa-aika”, Terhi Rannela kertoo. © Sara Pihlaja
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti