Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira opetteli eroon kateudesta: ”Vertasin itseäni muihin ja tunsin epävarmuutta”

Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira haki ennen turvaa vakituisesta työstä sekä parisuhteesta ja ylpeili niillä. Vaikeina aikoina hän etsii ratkaisuja murehtimisen sijaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vartalo­maalaukseensa uutisankkuri Kirsi Alm-Siira halusi iloa ja väriä kuvastamaan eteenpäin katsovaa elämänasennettaan ja positiivisuuttaan. ”En ole kiinnostunut menneisyydestä. Arvostan kokemusta, mutta hetkiä ei voi elää uudelleen. Kaikki, minkä voi tuntea ja kokea, on vielä edessä.”

Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira haki ennen turvaa vakituisesta työstä sekä parisuhteesta ja ylpeili niillä. Vaikeina aikoina hän etsii ratkaisuja murehtimisen sijaan.
Teksti: Elina Kirssi

Kun uutisankkuri Kirsi Alm-Siiran, 46, tytär Patricia oli 4-vuotias, kaveri leikkasi tämän pitkät vaaleat hiukset saksilla lyhyiksi. Kun Patricia näki isosiskonsa Stellan pitkät hiukset, hän tajusi, mitä on tapahtunut.

”Äiti olet luvannut, että kaikki asiat ratkaistaan. Millä ratkaiset sen, että Papille saadaan hiukset takaisin”, vanhempi tytär kysyi Kirsiltä.

Kirsi Alm-Siira ei jäänyt toimettomaksi, vaan soitti kampaajaystävälleen ja jo samana iltana 4-vuotiaalle laitettiin hiustenpidennykset. Sitten siskokset kävelivät kotiin vaaleanpunaisissa collegehousuissa ja kirkkaanpunaisissa paidoissa pitkät poninhännät hulmuten.

”Nyt uskon, että kaikki asiat pystyy kyllä järjestämään”, isompi sanoi pienemmälle.

Hetki on jäänyt Kirsillekin esimerkiksi siitä, että kun on vaikeaa, hän ei murehdi vaan etsii ratkaisuja. Elämässään hän haluaa katsoa eteenpäin, myös vaikeina hetkinä, kuten pitkän avioliiton päätyttyä.

”En jää jumiin vaikeisiin asioihin, olivatpa ne sitten työhön tai ihmissuhteisiin liittyviä. Varmasti se asenne on auttanut ikävissä asioissa, joita elämässä on tullut vastaan. En mieti asioita etukäteen.”

”En todellakaan pidä kaikista puolista itsessäni”

Kirsi Alm-Siira yhdistää ylpeyden usein turhamaisuuteen. Hän on itse turhamainen etenkin suhteessa omaan ulkonäköönsä. Vaikka Kirsi liikkuu kaupungilla urheiluvaatteissa ilman meikkiä, jos ystävät julkaisevat hänestä somessa kuvia ilman hyväksyntää, riidanpoikanen on valmis.

Välillä Kirsi tunnustaa sortuvansa ylpeilyyn ja pöyhkeyteen, usein hetkinä, kun haluaa piilottaa itsestään jotain. Hän on saattanut jättää sanomatta asioita, koska on pelännyt, että kokee kolauksen. Oma ylpeys on estänyt toimimasta rehellisesti.

Kirsillä ylpeyteen liittyy epävarmuuden tunteita.

”Olen aina hakenut elämässäni turvallisuuden tunnetta ulkoisista asioista, kuten vakituisesta työpaikasta, parisuhteesta ja lapsista. Olen saanut niistä turvallisuuden tunnetta ja ylpeillytkin niillä. Maailmassa on vain yksi ihminen, joka voi tuoda minulle turvaa. Se olen minä.”

Oivallus on syntynyt pikkuhiljaa. Kirsistä on ollut vapauttavaa, ettei hänen tarvitse miellyttää muita.

”En todellakaan pidä kaikista puolista itsessäni, mutta tulen niiden kanssa toimeen.”

”Kukaan ei voi elää minun elämääni paremmin kuin minä itse”

Kirsi Alm-Siira on kasvanut nelilapsisen perheen toiseksi vanhimpana. Perheellä oli välillä tiukkaa rahasta ja Kirsi muistaa kadehtineensa lapsuudenystävänsä hienoja talvikenkiä, koska ei saanut itse koskaan sellaisia. Hän jopa toivoi kateudenpuuskassa, että taivaalta tulisi meteoriitti ja tuhoaisi kaverin talvikengät.

Jo lapsena hän oppi äidiltään ratkaisukeskeisen elämänasenteen: jos johonkin vaatteeseen ei ollut varaa, sen saattoi tehdä itse. Silloin ei ole edes aikaa kadehtia muita.

Myöhemmin Kirsi on tuntenut kateutta työelämässä, jos joku toinen on saanut tehdä sellaista, mitä hänkin olisi halunnut.

”Olen halunnut tähän työhön niin paljon, että olen laittanut kaiken sen edelle. Töissä olen kokenut, että se on minulta pois, jos joku tekee työtä paremmin.”

Kirsi on opetellut tietoisesti eroon kateuden tunteista ja keskittynyt tietoisesti tavoittelemaan vain omia unelmiaan muiden tavoitteista välittämättä. Nyt hän ei edes muista, milloin viimeksi olisi tuntenut kateutta.

”Kukaan ei voi elää minun elämääni paremmin kuin minä itse.”

”Jos elämässä on isoja asioita käsiteltävänä, voin olla tosi ikävä ihminen”

Kirsi Alm-Siira ei usko koskaan vihanneensa ketään. Hän on saattanut suuttua ja haistatella niin, että myöhemmin kaduttaa, mutta kiukku ei ole ikinä kääntynyt vihaksi tai katkeruudeksi. Hän arvelee, ettei ole riittävän pitkäjänteineen vihaan. Hän sanoo suorat sanat ja kääntää uuden sivun.

”Se on varmaan suojellut minua, koska vihaaminen on varmaan tosi kuluttavaa. Totta kai minua on kohdeltu väärin, mutta olen itsekin tehnyt monia asioita väärin. Jos elämässä on isoja asioita käsiteltävänä, voin olla tosi ikävä ihminen. Niin se on kaikilla muillakin.”

Kirsi uskoo, että vihan takaa löytyy epävarmuutta. Hänellä itsellään epävarmuus aiheutti nuoruudessa kapinointia, joka kohdistui etenkin opettajiin. Kirsi alkoi yläasteella käyttäytyä huonosti opettajia kohtaan ja hänet erotettiin kahdesti koulusta.

Hän arvelee, että auktoriteetteihin kohdistunut kapinointi juontaa juuresta lapsuudesta. Kirsi oli jo lapsena vilkas ja eloisa lapsi, mutta aina vanhemmat eivät katsoneet sitä hyvällä ja vilkkautta yritettiin suitsia. Kirsi ei olisi saanut kiipeillä puihin mutta samaan aikaan hänen sosiaalisuuttaan ihasteltiin. Lapsena hänen oli vaikea tunnistaa, missä tilanteissa saa olla oma itsensä.

”Isä määräsi minulle tosi tiukat rajat lapsena, ja kun en uskaltanut kapinoida häntä vastaan, käänsin sen muita aikuisia kohtaan. Kotona en uskaltanut kyseenalaistaa rajoja, mutta koulussa nillitin tunneilla, kyseenalaistin ärsyttävyyteen asti ja kiusasin opettajia.”

”Olen tosi laiska ja ihailen laiskuutta”

”Miten olet taas ehtinyt hiihtämään? Olet niin energinen”, Kirsille sanotaan usein.

Kirsiä itseään naurattaa aina, kun häntä kutsutaan ahkeraksi ja energiseksi.

”Minulla on kaksi vaihetta, nolla ja sata. Kun teen asioita, teen ne aika nopeasti ja tehokkaasti ja sitten en tee mitään. Ihmiset eivät näe nollavaihettani ja ahkeruuteni on illuusio. Nukun paljon ja otan päikkäritkin aina, kun on mahdollisuus. Olen tosi laiska ja ihailen laiskuutta.”

Kirsi hoitaa asiat niin, että laiskottelulle jää mahdollisemman paljon aikaa. Silloin hän syö karkkia sohvalla tuntikausia tai pyörii kauppakeskuksessa tuoksuttelemassa hajuvesiä.

Laiskottelun sijaan hän pitää syntinä saamattomuutta.

Kaikkea ei kannata yrittää tehdä kerralla, vaan vain tärkeimmät asiat. Oman yrityksensä paperitöiden teko aiheutti ennen pistoksia sydämessä, kun Kirsi yritti tehdä joka päivä jotain. Lopulta hän päätti hoitaa kaiken vain kerran kuukaudessa. Asiat hoituivat myös nopeammin ilman turhaa nysväystä.

Kirsi on luonteeltaan energinen, mutta uuvuttaessaan itsensä työssä muutama vuosi sitten aiemmassa työpaikassaan hän joutui huomaamaan, ettei energiaa riittänytkään. ”Silloin oli vain väsymys, oli pakko keskittyä vain itseensä ja hengittämiseen.”

Kirsi on luonteeltaan energinen, mutta uuvuttaessaan itsensä työssä muutama vuosi sitten aiemmassa työpaikassaan hän joutui huomaamaan, ettei energiaa riittänytkään. ”Silloin oli vain väsymys, oli pakko keskittyä vain itseensä ja hengittämiseen.” Vartalomaalauksen teki Riina Laine. © Tommi Tuomi/Otavamedia

”Olen konmarittanut koko elämäni”

Lapsena Kirsi osasi pitää puolensa, kun sisarusten kesken jaettiin karkkipussin makeisia. Parittomat herkut jäivät usein hänelle. Nuorempana Kirsi pönkitti itsetuntoaan materia-ahneudella ja hankki paljon esimerkiksi merkkilaukkuja, mutta nykyään hän ei ole kovin kiinnostunut rahasta.

Kerran eräs tuttu nainen halusi lahjoittaa Kirsille ja toiselle naiselle vanhoja vaatteitaan. Kirsi käväisi vessassa ja sieltä palatessa toinen nainen oli ehtinyt jo valita käytännössä kaikki vaatteet itselleen. Kirsistä naisen ahneus oli luotaantyöntävää.

Jos ei lasketa Kirsin mummon vanhoja huonekaluja, tavarasta luopuminen on Kirsille helppoa.

”Olen konmarittanut koko elämäni. En hilloa tavaraa, vaan annan sen mielelläni eteenpäin, jos en tarvitse sitä. En kiinny tavaroihin vaan ihmisiin enkä koe itseäni ahneeksi.”

”Syömiseen liittyi täydellisyyteen pyrkiminen ja kontrollin tarve”

Kirsillä oli nuorena vääristynyt suhde ruokaan, ja hän kärsi syömishäiriöstä noin 14–15-vuotiaasta parikymppiseksi. Hän voimisteli ja urheili, laihdutti ja näännytti itseään. Hän urheili liikaa ja saattoi olla päiväkausia syömättä.

”Vertasin itseäni muihin ja tunsin epävarmuutta. Syömiseen liittyi täydellisyyteen pyrkiminen ja kontrollin tarve. Ruoka on hallinnut minua, ja olen taistellut sitä vastaan. Olen ollut voittaja, kun olen ollut viisi päivää syömättä ja hävinnyt, jos olen mennyt syömään puoli litraa jäätelöä.”

Kirsi sai apua syömishäiriöönsä ja itsevarmuuden lisääntyessä suhde ruokaan muuttui hiljalleen. Nykyään suhde ruokaan on terveellä pohjalla ja Kirsi kokee syövänsä terveellisesti. Hän ei ole syömisestään niin tarkka, vaan tärkeintä on, että itsellä on vahva ja hyvä olo. Tosin siihen Kirsi ei ole oppinut, että hän söisi viisi pientä annosta päivässä.

”Syön maksimissaan kahdesti päivässä ja nykystandardien mukaan varmaan ylensyön. Nykyään monet tutkimukset puoltavat pätkäpaastoilua, ja se on minulle luontaisempaa. Syön aika iltapainotteisesti ja kerralla ison annoksen.”

Julkisen työn takia hän joutuu kohtaamaan myös ulkonäköön, varsinkin painoon, kohdistuvaa arvostelua. Katsojat huomaavat pienetkin muutokset.

”Jouduin muutaman vuoden syömään kortisonipitoista lääkettä ja minulla oli vaatteita kolmessa eri koossa. Silloin tuli kommenttia, että nyt se on laihtunut, kauheaa, nyt se on lihonut.”

Myös intohimossa Kirsi Alm-Siira on joko nollassa tai sadassa

Jos Kirsin alkaa tehdä mieli jotain ruokaa, hän saattaa vaikka keskellä yötä lähteä ruokakauppaan ostamaan sitä. Kun himo juustoon iskee, hän elää koko viikon juustoilla. Himon vallassa Kirsi tekee asioita maanisesti näkemättä ja kuulematta mitään.

”Olen himoinnut jonkun ajatuksia, mitä joku ihminen ajattelee maailmasta. Se on ollut niin kiehtovaa. Joskus joku ihminen tai asia vie liikaa mukanaan.”

Kuten muissakin asioissa elämässään, myös intohimossa Kirsi Alm-Siira on joko nollassa tai sadassa.

”Ne ovat elämäntilannejuttuja. Muistan nuorena kokeneeni täysin hallitsemattomia intohimon tunteita. Silloin elämä on ollut sillä tavalla spontaanimpaa.”

Vartalomaalaus Riina Laine.

Lue myös: Kirsi Alm-Siira: ”Jos en nuku tarpeeksi niin helvetti on irti”

X