Kolmesta syövästä selvinnyt Raili Hulkkonen ei tarkkaile itseään, vaan suuntaa eteenpäin: ”En voivottele asioita, joille en voi mitään”
Kolmesta syövästä huolimatta meikkitaiteilija Raili Hulkkonen ei etsi itsestään merkkejä uudesta sairaudesta. Positiivisena luonteena hän katsoo elämässä mieluummin eteenpäin kuin taaksepäin.
Raili Hulkkonen pitää kuntoa yllä sauvakävelyllä. Parhaita paikkoja siihen ovat metsät, joissa hän on viihtynyt lapsesta saakka. ”Saan metsästä voimaa.”
Kun koronapandemia alkoi, työt loppuivat. Meikkitaiteilija Raili Hulkkonen, 76, joutui jäämään kotiin. Se pelotti.
”En oikein osaa oleskella”, hän sanoo.
Niinpä oli keksittävä tekemistä.
”Luin reseptejä ja valmistin isotöisiä aterioita kaksi kertaa päivässä. Niihin meni paljon aikaa, kun pilkoin kaikenlaista.”
Parvekkeelle sisustettiin jumppasali. Ystävän, laulaja Pirkko Mannolan kanssa reippailtiin metsälenkeillä joka päivä.
”Päivään tuli rytmi, kuten työaikanakin. Se piti mielen hyvänä. Lopulta karanteenikuukaudet sujuivat loistavasti.”
Se oli hyvä harjoitus aikaan, jolloin Raili lopettaa työt. Ennen kaikkea se kuitenkin kertoo elämänasenteesta, joka on kantanut läpi vakavien sairauksienkin.
Urheilu ja uskonto
Hiukset poninhännällä, jalassa verkkarit, kasvoilla ei meikin häivääkään ja ajatukset urheilussa. Sellaisena Raili Hulkkonen tunnettiin teini-ikäisenä.
Kauppiasvanhempien, Kaarina ja Martti Heikkilän esikoinen harrasti hiihtoa, luistelua ja balettitanssia. Hän liimasi sinikantisiin kouluvihkoihin urheiluaiheisia kuvia aikana, jolloin sankareita olivat keskimatkojen juoksijat Olavi Salonen ja Olavi Vuorisalo sekä seiväshyppääjä Eeles Landström.
”Seuraan urheilua edelleen”, Raili sanoo.
Koulunkäynti ei kiinnostanut, mutta liikunnasta ja uskonnosta arvosana oli aina kymppi. Raili ei tiedä, mistä viehtymys uskontoon kumpusi, mutta se vaikuttaa elämässä edelleen. Jokaisella matkallaan hän käy kirkossa ja vie lapsenlapsiaankin niihin tutustumaan.
Suomessa suosikkeja ovat Keuruun vanha kirkko ja Petäjäveden kirkko, joiden yksinkertaisuus viehättää. Mallorcan La Seun katedraali on puolestaan vaikuttavuudessaan vertaansa vailla.
”Menen kirkkoon hiljentymään. On oma rauhansa, kun vain istuu ja katselee. Ajatuksissani kiitän matkasta ja kaikesta muustakin. Uskon johonkin korkeimpaan, mutta uskovainen en ole.”
Baletin jättäminen on yksi harvoista asioista, joita Raili katuu
Keskikoulun jälkeen suunnitelmissa oli ura lastenhoitajana tai lääkintävoimistelijana. Sitten balettia harrastanut kaveri sanoi, että Railista tulisi varmasti hyvä kosmetologi. Ajatus alkoi kiehtoa. Hän lähetti hakupaperit ja kun opinnot vuonna 1964 alkoivat, kauneudenhoitoala tuntui oitis omalta.
Raili ei ole katunut alavalintaa. Sitä paitsi hän katsoo elämässä mieluummin eteenpäin kuin taaksepäin. Baletin jättäminen yhdeksän vuoden harjoittelun jälkeen on yksi harvoista asioista, joita hän toivoisi tehneensä toisin.
”Se on elämässäni asioita, jotka minua harmittavat ja kaduttavat. Jossain vaiheessa vielä viime vuosina kahden–kolmen aikaan yöllä, muutaman viinilasillisen jälkeen yritin ottaa balettiaskeleita.”
Taannoin Raili aloitti mummobaletin, mutta iltapainotteisen työn vuoksi se oli pakko jättää.
Työn merkitys elämässä on ollut suuri. Ehkä liiankin suuri.
”Naurettavaa, mutta pahinta vakavissa sairauksissakin oli se, että jouduin perumaan sovitut työt.”
”En tarkkaile itseäni, vaan menen eteenpäin.”
Vailla pelkoa
Kuvausmatka Barcelonassa vuonna 2004 oli työntäyteinen, mutta hauska. Eräänä iltana Raili keksi, että kuvausryhmä pukeutuisi vain valkoisiin tai mustavalkoisiin asuihin illalliselle. Sen jälkeen pukeutumisteemaa ideoitiin porukalla joka ilta.
Kun lääkäri soitti ja kertoi haluavansa tutkia Railin vasenta rintaa ennen matkaa tehdyn mammografian perusteella, hän ei hätääntynyt.
”En ajatellut asiaa lainkaan. Päivät meikkasin malleja ja illat höyrysimme yhdessä kuvausryhmän kanssa.”
Kotiinpaluun jälkeen rinnasta otettiin ohutneulanäyte. Sen tulokset Raili kuuli palattuaan kuvausmatkalta Pietarista.
”Lääkäri sanoi, että kasvain oli pahanlaatuinen. Hän ei käyttänyt sanaa syöpä ja puhui erittäin hitaasti. Ehkä hänen rauhallisuutensa vuoksi en kauhistunut.”
Kasvain leikattiin jo viikon kuluttua. Rinta säästyi, imusolmukkeista ei löydetty syöpäsoluja eikä niitä jouduttu poistamaan. Leikkauksen jälkeen Raili kävi sädehoidoissa töiden lomassa. Hoidot hän merkitsi kalenteriin punaisella s-kirjaimella.
”En missään vaiheessa pelännyt. Julkinen sairaanhoito toimi upeasti.”
”Elämä pitää kuitenkin ottaa sellaisena kuin se on”
Syövän mahdollinen uusiutuminenkaan ei huolettanut.
”Olen realistina tietoinen, että se voi uusiutua, levitä tai tulla toiseen rintaan. Elämä pitää kuitenkin ottaa sellaisena kuin se on. Tuntuu, että vaahtoamalla manaan syövän itselleni. En voivottele asioita, joille en voi mitään.”
Rintasyövän jälkeen Railia on hoidettu kaksi kertaa tyvisolusyövän eli basaliooman vuoksi. Ensimmäisellä kerralla hän huomasi nenänpäässä hailean ruskean ympyrän lomamatkalla Espanjassa vuonna 2013. Se poltettiin kahteen kertaan. Kaksi vuotta myöhemmin basaliooma leikattiin keskeltä otsaa.
Kolmesta syövästä huolimatta Raili ei etsi itsestään merkkejä uudesta sairaudesta.
”En tarkkaile itseäni, vaan menen eteenpäin.”
Kerran vuodessa hän käy ihotautilääkärin tarkastuksessa ja suojaa ihoaan auringolta vaatteilla. Suojakertoimellista voidetta hän levittää kasvoille, dekolteelle ja käsiin myös aamuina, jolloin aurinko ei paista.
”Aurinko on vaarallinen. Iho muistaa sen säteet ainakin 30 vuotta.”
Nivelreuma ei haittaa Railin työntekoa. ”Jumppaan käsiä, ja joka ilta ennen nukkumaan menoa teen sarjat kyykkyjä ja varpailleen nousuja.” © Tommi Tuomi
Suoria sanoja
Suosituimmat viihdeohjelmat Vain elämää, Tanssii tähtien kanssa ja Laulu rakkaudelle ovat tuotantoja, joiden tekemisestä Raili Hulkkonen nauttii. Häntä on tituleerattu Suomen ykkösjulkkisten luottomeikkaajaksi.
Jalat ovat kuitenkin tukevasti maan kamaralla.
”Osaan hörhöillä ja nauttia samppanjasta, mutta perustaltani olen tavallinen. Useimmiten, jos voin valita, minua ei nähdä työn ulkopuolella seurapiiritapahtumissa. Mieluummin menen ottamaan naapurin rouvan kanssa pullon olutta.”
Meikkaustuolissa istuu enimmäkseen aivan tavallisia naisia. Meikki tai opastus eivät ole ainoita, mitä he saavat. Elämäntarinoita kuunnellessaan Raili kertoo niihin myös mielipiteensä.
”Olen kiltti, mutta kauhea. Minussa on vähän lenitamaista piirrettä. Olen tärpästikkeli, joka sanoo heti ja suoraan. Onneksi suurin osa ymmärtää, että tarkoitan aina hyvää.”
Keskustelu voi mennä esimerkiksi näin:
Asiakas: Korona-aikana laittautuminen jäi.
Raili: Ai, miksi? Lukeeko meikeissä, ettei niitä silloin saa käyttää?
Asiakas: Olen pitkään miettinyt, että pitäisi tehdä jotain.
Raili: No, miksi et tee. Mitä ihmettä odotat? Pysyt samana pirkkona, vaikka rupeat laittautumaan.
Avioliittoneuvontakaan ei ole vierasta.
”Tuntuu oudolta, että joku vain funtsailee, kun päivät ja vuodet vierivät. Jos on elänyt 30 vuotta haastavan miehen kanssa, kannustan miettimään, miten loppuelämän voisi viettää.”
Raili ei epäröi pyytää anteeksi.
”Jos jokin sanomani jää vaivaamaan minua, lähetän tekstiviestin tai sähköpostin: anteeksi, jos olin liian suora.”
Asioita taka-alalle
Railin vaikeimpia koettelemuksia oli nilkan murtuminen teatterin portaissa vuonna 2018. Onnettomuus pakotti lepoon ja töiden peruutuksiin kuudeksi viikoksi. Heikoilla käsivoimilla kyynärsauvojen käyttö toipumisaikana oli tuskaa.
”Lopetin veden juomisen jo iltapäivällä välttääkseni vessassa käyntejä.”
Valitettavasti tapaturma ei ole jäänyt kokonaan taakse. Raili Hulkkonen rakastaa autolla ajamista, mutta jalka vaivaa yhä varsinkin pitkillä automatkoilla.
”Enkä enää voi käyttää ihania korkokenkiä.”
Vaikka ikävuosia on karttunut ja taustalla on sairauksia, Raili ei ole kirjannut hoitotahtoa tai testamenttia.
”Ehkä ne kuuluvat asioihin, joita työnnän taka-alalle.”
Niihin kuuluu myös neljän vuoden päässä odottava 80-vuotispäivä.
”Ensimmäistä kertaa numero tuntuu aika suurelta. Keskityn mieluummin 57 työvuoteeni, joista olen ylpeä. Numerona se ei kuulosta yhtä pahalta kuin ikävuodet.”
Työvuosia on luvassa lisää. Raili aikoo kuitenkin lopettaa ennen kuin kysyntä vähenee merkittävästi.
”Sen verran pitää olla järkeä, etten ole kuin Kekkonen.”
Työtäkin tärkeämpi on perhe: aviopuoliso Tuomo, jonka kanssa tänä vuonna juhlitaan 50-vuotishääpäivää, tytär ja hänen miehensä, kolme lastenlasta sekä sisar perheineen.
Ehkä heihin kiteytyy elämänasenteesta tärkein: keskittyminen käsillä olevaan hetkeen.
”Tietysti tiedän, ettei elämä ole lopullista, mutta sen tietoisuuden työnnän pois.”
Raili on saanut positiivisuuden synnyinlahjana. Hänellä on lause, johon elämänasenne kiteytyy.
”Uskon, että kaikki järjestyy.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 6/22.
Raili Hulkkonen on antanut Jonna-tyttärelle ja Lotta-tyttärentyttärelle itsenäisen naisen mallin. © Pekka Holmström / Otavamedia
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti