Kotiliesi: Kaari Utrio ikävöi edesmennyttä Kai-puolisoaan joka päivä: ”Ei siitä tahtomalla pääse pois – se on alistumista”
Kaari Utrio ihmettelee kielteistä suhtautumista eutanasiaan. Hän uskoo asian taustalla vaikuttavan kristinuskon ja kuolemanpelon.
Kaari Utrion puoliso Kai Linnilä kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen elokuussa 2017.
Kirjailija ja historioitsija Kaari Utrio nousi vuonna 2009 lööppeihin, kun hän puhui myönteisesti eutanasiasta. Asia on jälleen ajankohtainen, sillä kansalaisaloite eutanasian laillisuudesta etenee eduskuntaan.
Eläkkeellä oleva Kaari kertoo Kotilieden haastattelussa olevansa asiasta edelleen samoilla linjoilla. Kirjailija ihmettelee, mikä taho on päättänyt, että ihmisen on pakko elää. Hän uskoo asian taustalla olevan kristinuskon, kuolemanpelon ja sen, että elämän rajallisuus on vaikea myöntää.
”Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että saisin kuolinpillerin, kun pitkään ja perusteellisesti harkittuani päätän, että elämäni on eletty ja valmis.”
Kaari ei itse pelkää kuolemaa ja suhtautuu siihen käytännöllisesti. Kuolema kannattaa pitää mielessä.
”Me säilymme muistoissa. Jos ihmiset ajattelisivat vähän enemmän sitä, millainen muisto heistä jää, he käyttäytyisivät ehkä hieman eri tavalla”, kirjailija sanoo haastattelussa.
Kaari on tyytyväinen elettyyn elämäänsä. Lapsuudenkoti antoi hyvät eväät elämään ja hänellä oli mahdollisuus saada laadukasta koulutusta.
Katumusta menneistä kirjailija ei tunne.
”Kenenkään elämä ei parane sillä, että sureskelee menneitä. Se ei auta ympäröivää yhteisöäkään millään tavalla”, Kaari sanoo.
Ikävän kanssa on opittava elämään
Kolmekymppisenä Kaari Utrio muutti puolisonsa Kai Linnilän kanssa Somerniemelle, kun Helsinki alkoi ahdistamaan. Kirjailija asuu paikkakunnalla edelleen.
”Kulttuurielämää hallitsivat stalinistit. Se oli meikäläiselle erityisen raskasta, koska kirjoitin tämmöistä roskaa, joka esti naisia lukemasta Leninin koottuja”, Kaari Utrio sanoo Kotiliedelle.
Idea muuttoon tuli Kailta, vaikka tämä oli itse viihtynyt pääkaupungin humussa. Kaarin mukaan mies oli alkoholisti, joka kuitenkin havahtui asuttuaan Somerniemellä viisi vuotta. Kai meni AA-ryhmään ja oli raitis elämänsä loppuun saakka.
Kaari ikävöi vuonna 2017 kuollutta kumppaniaan päivittäin.
”Ei siitä tahtomalla pääse pois. Sama ikävä on ikäisilläni leskillä aina seurana. Se on alistumista, ei siinä mitään hyvää ole.”
Kirjailijan mukaan ikävän kanssa pitää vain oppia elämään.
