Laulaja ja ohjaaja Anu Hälvä suhteestaan lapsiinsa: ”Äitiys on minulle se oikeasti merkityksellinen asia elämässä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Anu Hälvä
© Kristiina Lehto / lehtikuva
Julkisuuden taakseen jättänyt Anu Hälvä työskentelee nykyisin ohjaajana, laulajana ja laulunopettajana. Hänen elämänsä rakkain ja tärkein tehtävä on äitiys.

Anu Hälvä ohjaa parhaillaan Metsolat-kollegansa Kari Hakalan näytelmää Eläkepommi.

Onko yleistä, että näyttelijöille syntyy yhteistyöstä näin pitkiä ystävyyssuhteita?

Ei se varmaan hirveän yleistä ole. Yhtä pitkäaikaiseksi ystäväksi minulle on jäänyt vain Satu Silvo, johon tutustuin UIT:ssa 1994. Hänenkin kanssaan teen yhteistyötä: koostamme Sadulle yhden naisen esitystä.

Mikä elokuva tai näytelmä on viimeksi koskettanut sinua?

Loistavan Glenn Closen tähdittämä The Wife, jonka kävin katsomassa lasteni kanssa. Elokuva sai miettimään, millaisia uhrauksia me kaikki elämässämme teemme ja mikä on niiden hinta.

Mikä on tärkein henkireikä arjessasi?

Olen kotikissa, joten kyllä se on koti. Kesän koittaessa ehdoton henkireikäni on mökkini, jossa nautiskelen luonnosta. Rakastan myös sitä, kun voin juosta rantasaunastani suoraan uimaan.

Milloin suutuit viimeksi?

Eilen aamulla mopsilleni Elmerille, joka kieltäytyi menemästä talviseen säähän pissalle. Se nyt ei ollut kauhean vakava kahakka, mutta olen temperamenttinen ja saatan kiehahtaa nopeasti. Kiehahdukseni menee kyllä äkkiä ohikin. En todellakaan ole pitkävihainen.

Sinulla on kaksi lasta. Millainen äiti olet heille?

Poikani sanoi äskettäin, että ”äiti olet ollut aika tiukka mutta toisaalta aika rento”. Allekirjoitan tämän mielelläni. Väittäisin, että minulla on hirveän hyvä suhde lasteni kanssa.

Olen ylpeä heistä ja hirveän iloinen, että he ovat olemassa. Äitiys on minulle se oikeasti merkityksellinen asia elämässä.

17-vuotias kuopuksesi Kristian Sallinen luo kansainvälistä uraa alttoviulistina ja kapellimestarina. Millä mielin seuraat hänen valmistautumistaan julkiseen ammattiin?

Julkisuus klassisen musiikin piireissä on varmasti erilaista kuin se, mitä minä kohtasin 90-luvulla, mutta kyllä hänkin saa paksua nahkaa kasvattaa. Minusta on ihana katsoa, miten luontevasti poikani tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa eikä koskaan esitä itseään isompaa tai pienempää.

X