Laulaja Matti Esko hoiti surun aiheuttamaa masennusta terapialla: ”En osannut ajatella, että minun pitäisi antaa itselleni aikaa surra menetyksiä”

Matti Esko masentui vanhempiensa kuoleman jälkeen. ”Olin pitänyt isäni ja äitini menetykseen liittyvästä surusta suuren osan sisälläni vuosia.”

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Mökille meneminen oli parasta terapiaa minulle. Mökillä olin vain. En tehnyt mitään.” Kuva: Ari Heinonen/Om-arkisto

Matti Esko masentui vanhempiensa kuoleman jälkeen. ”Olin pitänyt isäni ja äitini menetykseen liittyvästä surusta suuren osan sisälläni vuosia.”
Teksti: Hertta-Mari Kaukonen

Väinö-isäni kuoli vuonna 1985 ja Mailis-äitini vuonna 1993. Kasvuympäristössämme perhekeskeisyys oli huipussaan, joten olin sekä isäni että äitini kanssa erittäin läheinen.

Olin aika nuori, kun vanhempani kuolivat. Isän kohdalla vasta alle 40-vuotias, äidin kuollessakin alle 50-vuotias. Molemmat kuolivat syöpään.

Menetysten jälleen elämä oli itkemistä, muistelemista ja totuttelemista, että heitä ei enää ole. Olin hyvin surullinen pitkään, ennen kuin pahin suru alkoi häipyä.

Molempien kuolemien jälkeen kesti noin vuoden, että pääsin pahimmasta yli. Sanotaan, että aika parantaa haavat, ja niinhän se lopulta tekeekin.

En pitänyt keikkataukoa vanhempieni kuolemien jälkeen, vaan keikkailu oli juuri silloin kuumimmillaan. Olin koko ajan menossa, enkä pysähtynyt ollenkaan. Keikkatahti esti tauon pitämisen.

En osannut ajatella, että minun pitäisi antaa itselleni aikaa surra menetyksiä. Sen ymmärtäminen otti oman aikansa.

Vuonna 1997 täytin 50 vuotta. Masennuin vähän ennen niin, että jouduin perumaan keikkojani. Masennustani ei nähnyt päällepäin, mutta unohtelin asioita. Unohdin jopa kautta linjan kaikki omien kappaleideni sanat.

Olin pitänyt isäni ja äitini menetykseen liittyvästä surusta suuren osan sisälläni vuosia. Ainakin se oli yksi vahva osatekijä masentumisessani, kun mietin asiaa jälkeen päin.

Kävin terapiassa vähän aikaa. Otin sairauslomaa ja menin mökille. Itse asiassa mökille meneminen oli parasta terapiaa minulle. Mökillä olin vain. En tehnyt mitään. Lepäilin, ja nukkuminen alkoi taas onnistua. Elämisen arvo löytyi myös uudestaan.

Läheisen menetys on käytävä läpi. Toisella se on pitempi ja toisella lyhyempi tie. Arvoni ovat muuttuneet kokemuksen jälkeen. Olen ymmärtänyt, että olemme vain käymässä tässä elämässä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 7/20.

Lue myös: Matti Esko ja Pirjo Eskonniemi yhdessä 52 vuotta: ”Seksiä ei harrastettu siihen aikaan, vasta e-pillerit muuttivat kaiken – Matti oli kuitenkin ahkera pussaamaan”

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X