Keskivaikea masennus toi mukanaan hyvääkin – Tarja ei enää suorita: ”Otan elämän nykyään rennommin”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Keskivaikea masennus toi Tarja Vesanko-Riikosen elämään hyvääkin.
Keskivaikea masennus toi Tarja Vesanko-Riikosen elämään hyvääkin. Hän on oppinut ottamaan elämän rennommin. ”Saan vain olla, jos siltä tuntuu.” © Susa Junnola
Tarja Vesanko-Riikonen oli suorittaja, kunnes ei pystynyt enää muuhun kuin nukkumaan. Keskivaikea masennus oli pahimmillaan viiltävää kipua ja itkua. Parhaimmillaan se on opettanut, että rennompikin elämä kantaa.

Mikä on etten palaudu, pohdiskeli Tarja Vesanko-Riikonen, 64, kymmenen vuotta sitten.

Oli alkusyksy, ja hän oli juuri palannut töihin pitkältä kesälomalta miehensä kanssa.

Loma oli ollut rento ja mukava. Aikuiset lapset elivät jo omillaan, pahimmat ruuhkavuodet olivat taakse jäänyttä elämää. Silti Tarja tunsi olevansa heti ensi työpäivistä lähtien rättiväsynyt.

Samana syksynä hän sai kutsun työterveydestä määrävuosina tehtävään työkyvyn arviointiin. Tarja työskenteli IT-alalla asiantuntijatehtävissä.

”Menin ja täytin paperit niin rehellisesti kuin pystyin, liiemmin pohtimatta.”

”Olet tainnut ylittää rajan jo ajat sitten”

Tulokset olivat sen verran hälyttävät, että hänelle annettiin saman tien aika työpsykologilta. Psykologi katseli Tarjan vastauksia tovin ja kysyi sitten, että miten Tarja osaisi panna pelin poikki, kun jaksamisen raja ylittyisi.

”Vastasin, että kyllä minä varmasti sellaisen huomaan, johon psykologi totesi, että kuule, olet tainnut ylittää sen rajan jo ajat sitten. Se pysäytti. Kun joku antoi minulle luvan olla väsynyt, ymmärsin, että ei hemmetti, minähän ryömin tätä elämääni läpi.”

Kansansairaus

1. Masennus on Suomessa vakava kansanterveydellinen ongelma. Se on tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ohella suurin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy. Koska masennuksen oireet vaihtelevat eri ihmisillä, diagnosointi voi viivästyä.

2. Yleisin masennusoire on alakuloisuus ja surun, turtuneisuuden sekä ärtyneisyyden tunne. Tulevaisuus vaikutttaa merkityksettömältä. Asiat, jotka ennen tuottivat iloa, eivät sitä enää tee. Myös väsymys ja unihäiriöt ovat masentuneella yleisiä.

3. Masennusta hoidetaan mielialalääkityksellä, psykoterapialla ja vertaistukiryhmien avulla. Mitä varhemmin hoito aloitetaan, sen parempia ovat hoitotulokset.

Lähteet: kaypahoito.fi; Suomen Mielenterveys ry

"Yksi päivä kuuntelin kaksi tuntia äänikirjaa ja askartelin. Se tuntui mahtavalta."

”Yksi päivä kuuntelin kaksi tuntia äänikirjaa ja askartelin. Se tuntui mahtavalta.” Susa Junnola

Kiltin tytön diagnoosiksi keskivaikea masennus

Tarja jäi sairauslomalle. Hän meni kirjaimellisesti nukkumaan.

”Nukuin kolme kuukautta. Nukuin päivät ja katkeamattomat yöunet päälle. Sain diagnoosiksi burn outin, mutta jossain vaiheessa se muuttui ja olikin keskivaikea masennus.”

Tarjalle määrättiin mielialalääkkeitä, ja hän kävi työpaikan kautta ryhmäterapiassa sekä määräajoin psykiatrilla. Ryhmäterapiaan osallistuvilla oli kaikilla taustalla työuupumus.

”Työskentelin päällikkötasolla, ja työni oli henkisesti uuvuttavaa. Tajusin vasta sairauslomalla, että olin ollut jo pitkään osaamiseni äärirajoilla. Työkieli oli vuosien varrella muuttunut englanniksi. Kun englantini oli alun pitäen ollut välttävää, jouduin jatkuvasti tsemppaamaan sen kanssa. Lisäksi piti opetella kaikkea muuta koko ajan.”

Kiltti tyttö. Tarja tiesi pienestä saakka olevansa sellainen. Hän suoritti koulun, opiskelut, työn ja perhe-elämän niin kuin piti. Kotona kaikki oli tiptop, mikään ei saanut repsottaa.

"Koira ei tuomitse, vaikka lenkki olisi uupuuneena päivänä vähän lyhyempi."

”Koira ei tuomitse, vaikka lenkki olisi uupuuneena päivänä vähän lyhyempi.” Susa Junnola

”Hiljalleen, vuoden kestäneessä terapiassa, koko kuva itsestäni alkoi aueta minulle. Olen ollut koko elämäni ankara niin itselleni kuin muillekin, vaadin kaikilta aika paljon. Keskivaikea masennus juonsi juurensa jo lapsuudesta ja siitä roolista, johon olin kasvanut.”

Pitkän sairausloman jälkeen Tarja palasi töihin. Ensin hän teki työkokeilussa kevennettyä työpäivää, kunnes hänen ensimmäisen kesäloman jälkeen hänen piti palata täyspäiväiseksi.

”Totesin heti loman jälkeen, ettei se toiminut. En enää jaksanut. Meillä oli töissä siihen aikaan jatkuvasti yt-neuvotteluita, ja niin kävin pyytämässä, että minut sanottaisiin irti.”

Tarjan pyyntöön suostuttiin hetken harkinnan jälkeen.

”Pääsin minimaaliseen eläkeputkeen, sillä täytin 500 työttömyyspäivän aikana 58.”

Masennus osa elämää

Poissa työelämästä Tarja on ollut nyt yli seitsemän vuotta. Masentunut hän on ollut sitäkin kauemmin. Hän on oivaltanut, että se on osa häntä ja hänen elämäänsä.

”Masennus asettaa elämiselle rajoituksia. Ennen olin ystäväpiirissäni aktiivinen toimija, olin se, joka tsemppasi muut mukaan teatteriin ja konsertteihin. Nyt odotan, että joku muu soittaisi, mutta sitä ei ikävä kyllä tapahdu.”

Keskivaikea masennus harvensi myös Tarjan kaveripiiriä roimasti.

”Joillekin on liian raskasta, ettei aina kuulu hyvää.”

Mutta on ystäviäkin, niitä, jotka ovat kokeneet jotain samaa ja joiden kanssa asiasta voi vitsailla ja naureskella, että ”onkohan lääkkeet otettu”.

”Joskus ihmiset ovat hämmästelleet, kun olen kertonut masennuksestani. Että eihän noin iloinen ihminen voi olla masentunut. Voi. Olen oppinut nauramaan myös elämäni surkeudelle.”

Mieheni, lapseni ja lapsenlapseni ovat peruskallioni.

”Mieheni, lapseni ja lapsenlapseni ovat peruskallioni.” Susa Junnola

Lupa vain olla

Masennuslääkkeitä Tarja uskoo syövänsä lopun elämäänsä.

”Olen kerran yrittänyt päästä niistä eroon.”

Vähentäminen tehtiin portaittain oikein oppikirjojen mukaan, mutta lopputulos oli Tarjan mukaan katastrofi.

”En edes itse huomannut, kuinka piikikäs ja ilkeä minusta tuli. Olimme veneilemässä miehen kanssa. Kaiken piti olla mukavaa, kun mies yhtäkkiä uupuneena totesi, että hänkin on vain ihminen, ei hän kaikkea jaksa. Kun minulla on paha olo, näen mustaa kaikissa muissakin.”

Musta on väri, joka peittää Tarjan mielestä masentuneen elämän huonoina kausina.

”Kun elämä oli ihan mustaa, masennus tuntui fyysisenä kipuna. Ahdisti niin paljon, että se sattui enkä voinut muuta kuin itkeä.”

Enää Tarja ei ole vuosiin lamaantunut täysin, mutta hän itkee herkästi.

”En lamaannu, mutta väsyn. Nukun yhdeksän tuntia yössä ja päälle usein päiväunet. Olen oppinut, että jos teen yhtenä päivänä enemmän, seuraavan lepään.”

Masennus on louhinut jaksamisen lisäksi myös muistia ja keskittymiskykyä. Tarjan on merkittävä puhelimen kalenteriin kaikki tekemiset, muuten ne voivat heti unohtua päästä.

Ennen Tarja luki paljon, enää hän ei jaksa välttämättä keskittyä. Onneksi nykyään on äänikirjat, joita hän kuuntelee.

”Olin juuri viikon yksin mökillä ja makasin siellä hämärän hyssyssä sohvalla ja kuuntelin.”

Entisen Tarjan elämässä ei olisi tullut kuuloonkaan makailu sohvalla keskellä päivää. Syyllisyys tekemättömistä töistä tai verhon takaa pilkistävä aurinko olisivat pakottaneet jalkeille.

”Masentumisen hyviä puolia on ollut se, että nykyään otan elämän rennommin. Aiemmin olin aikamoinen nippastippa ja kontrolloija. Nykyään olen laskenut rimaa reippaasti. Kaiken ei tarvitse olla aina hanskassani. Saan vain olla, jos siltä tuntuu.”

Pelastusrenkaat

Askartelu

Olen alkanut askarella ja tehdä käsitöitä masennuttuani. Etsin Pinterestistä ideoita ja sitten toteutan. Minulla on niitä varten oma huone, johon voin jättää kaikki kesken. Se on ihanaa. Yksi päivä kuuntelin kaksi tuntia äänikirjaa ja askartelin. Se tuntui mahtavalta.

Perhe

Mieheni, lapseni ja lapsenlapseni ovat peruskallioni. Minulla ei ole synkimmilläkään hetkillä itsetuhoisia ajatuksia, mutta olen joskus päästänyt mieleeni ajatuksen, että jos mieheni ei enää jaksaisi, en jaksaisi minäkään. Hän on ottanut sairauteni todella kärsivällisesti ja tukenut rinnalla.

Koira

Aikoinaan lupasin, kun koiraa hankittiin, että minä ulkoilutan sen. Olen pitänyt lupaukseni, vaikka se on välillä tehnyt julmetun tiukkaa. Mutta koira ei tuomitse, vaikka lenkki olisi uupuuneena päivänä vähän lyhyempi ja toppahousut sujahtaisivat suoraan yöpaidan päälle.

Pop up -ihmiset

Koiran myötä olen tutustunut kävelylenkeillä uusiin ihmisiin. Käyn heidän kanssaan kevyitä pop up -keskusteluita, jotka eivät ole liian raskaita. Tapaamme, juttelemme ja jatkamme matkaa. Se on erittäin virkistävää. Energiasyöpöt ihmiset olen pudottanut elämästäni pois.

Keskivaikea masennus on tuonut mukanaan hyviäkin asioita elämään: "Koiran myötä olen tutustunut kävelylenkeillä uusiin ihmisiin."

Keskivaikea masennus on tuonut mukanaan hyviäkin asioita elämään: ”Koiran myötä olen tutustunut kävelylenkeillä uusiin ihmisiin.” Susa Junnola

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/20.

Lue myös:  Tommi, 54, myi firmansa ja masentui – oloneuvostelu ei tuonutkaan onnellisuutta: ”Minulla ei ollut mitään muuta elämää kuin työ”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X