Nivelrikko vei liikunnallisen Marinan leikkauspöydälle – ”Lonkan tekonivelleikkaus alle viisikymppisenä hirvitti”
Marina Gröndahlin nivuskipu ei lievittynyt venyttelemällä. Sen taustalta löytyi yleinen sairaus, nivelrikko, joka hänen ikäisellään on kuitenkin vielä harvinainen.
Kun Marina Gröndahl paranee kunnolla viime syksynä tehdystä tekonivelleikkauksesta, hän aikoo jälleen suunnistaa jammailemaan tanssilattialle.
Nivelrikko. Ei voi olla totta, ajatteli helsinkiläinen Marina Gröndahl, 51, kun hän vajaat kolme vuotta sitten meni nivuskivun takia lääkäriin. Innokkaana jalkapalloharrastajana Tröndahl ajatteli, että lonkankoukistajat olivat poikkeuksellisen kireällä.
Lääkäri kuitenkin totesi, että kyse oli paljon vakavammasta asiasta, joka vaatisi myöhemmin ison leikkauksen.
Vasen lonkka alkoi kipuilla
”Olin harrastanut jalkapalloa kolmikymppisestä lähtien ja tottunut siihen, että kehossani oli erilaisia kireyksiä. Kun vasen lonkkani alkoi vähän alle viisikymppisenä kipuilla, ajattelin, että minun täytyy venytellä lonkankoukistajiani enemmän. Se ei kuitenkaan tuntunut auttavan vaivaan ollenkaan. Kipu vain voimistui vähitellen.
Minulla on hyvin korkea kipukynnys, minkä takia en pitkään aikaan reagoinut lonkkieni kipuiluun sen kummemmin. Vasta kun autoin äitiäni muuttamaan palvelutaloon, koko kehoni kipeytyi niin, että minun oli pakko varata aika yleislääkärille.”
Nivelrikko paljastui röntgenkuvissa – hermokipu valvotti öisin
”Sain lähetteen röntgenkuvaukseen. Kuvista näkyi, että sairastan nivelrikkoa. Vasemmassa lonkassani se oli edennyt jo niin pitkälle, että joissakin kohdissa oli vain luu luuta vasten. Ei siis ollut ihme, että nivusen alueella oli tuntunut voimakasta kipua.
Lääkäri määräsi minulle tulehduskipulääkettä kivun lievitykseen. Hän kertoi, että jossakin vaiheessa minun olisi pakko mennä tekonivelleikkaukseen.
Suvussani on nivelrikkoa, joten diagnoosi ei tullut täysin yllätyksenä. Tiedon hyväksyminen oli kuitenkin vaikeaa. Olin vain 48-vuotias ja ajattelin koko ajan, että olen vielä aivan liian nuori edes ajattelemaan tekonivelleikkausta.
Sulattelin tietoa ja otin minulle määrättyä lääkettä kolmen kuukauden ajan. Se ei kuitenkaan lievittänyt kipua ollenkaan. Sen jälkeen päätin varata ajan ortopedille. Hän tutki liikeratani ja totesi, että ne olivat käyneet hyvin pieniksi. Röntgenkuvista näkyi, että minulla on synnynnäinen madaltuma lonkassa, mikä selitti, miksi nivelrikko oli tullut jo niin nuorena.
Ortopedi totesi, että tarvitsisin tekonivelleikkauksen mahdollisimman pian. Hän oli valmis lisäämään minut leikkausjonoon välittömästi. Tarvitsin kuitenkin hieman aikaa päätöksen tekoon.
Kotona pohdin asiaa ja kysyin itseltäni, mitä oikein odotin. Vasen nivuseni oli jatkuvasti hyvin kipeä, enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Lisäksi hermokipu kiusasi minua öisin. Heräsin joka kerta kun muutin asentoa, ja minun oli vaikea nukahtaa uudelleen.”
Lonkan tekonivelleikkaus tehtiin nukutuksessa
”Parin kuukauden päästä soitin ortopedille ja pyysin häntä lisäämään minut leikkausjonoon. Hän kertoi, että Uudellamaalla jonot olivat todella pitkät. Tampereelle tekonivelsairaala Coxaan saattaisin kuitenkin päästä huomattavasti nopeammin, 3–4 kuukaudessa. Pyysin häntä lisäämään minut Tampereen leikkausjonoon.
Jonottaminen kesti odotettua pitempään. Jouduin odottamaan viisi kuukautta ennen kuin pääsin tapaamaan Coxan ortopedia. Hän kertoi, että joutuisin odottamaan suurin piirtein toiset viisi kuukautta ennen kuin pääsisin leikkaukseen. Odottaminen olisi saattanut kestää vieläkin pitempään, mutta onnistuin saamaan peruutusajan.
Viime vuoden lokakuussa matkustin Helsingistä Tampereelle. En jännittänyt leikkausta, vaan tunsin olevani hyvissä käsissä heti kun astuin sairaalaan sisälle.
Koko lonkan tekonivelleikkaus sujui hyvin. Yleensä nämä toimenpiteet tehdään puudutuksessa, mutta minä pyysin nukutuksen. En halunnut kuulla tai haistaa luun sahaamista. Anestesialääkärillä ei ollut mitään nukuttamista vastaan.
Kun leikkauksen jälkeen avasin silmäni heräämössä, oloni oli todella hyvä. Sen jälkeen minut vietiin osastolle ja nostettiin heti pystyyn. Otin pari askelta käytävällä.
Kun puudutus lakkasi, kärvistely alkoi. Leikkauskohta tuntui silloin todella kipeältä. Lisäksi vasen pakarani turposi valtavaksi pallukaksi.”
Kotiin jo leikkausta seuranneena päivänä – ja elämänlaatu alkoi kohentua
”Jo seuraavana päivänä pääsin palaamaan kotiin Kela-taksilla. Pakarani oli edelleen turvonnut, ja pidin isoa kylmäpussia sen päällä.
Seuraavina päivinä en jaksanut keskittyä mihinkään. Tyttäreni ja monet ystäväni kävivät viihdyttämässä minua ja tuomassa ruokaa. Leikkauskohdan turvotus jatkui, minkä takia leikkaushaavan umpeutuminen kesti pitkään.
Neljän viikon jälkeen pääsin vihdoin palaamaan parturi-kampaajan työhöni. Oli ihanaa päästä taas tapaamaan ihmisiä. Jalkapallokentälle tuskin enää palaan, mutta olen käynyt kuntosalilla. Kun jalka vielä paranee lisää, aion kokeilla myös sulkapalloa ja padelia.
Vaikka tekonivelleikkaus alle viisikymppisenä aluksi hirvitti, olen tavattoman onnellinen, että menin siihen. Elämänlaatuni on kohonnut valtavasti. Olen todella kiitollinen siitä, että kehoon on tarjolla varaosia.”
Marinan voimavara on oma Riia-tytär
”Tyttäreni Riia on 24-vuotias. Iän myötä äiti-tytär-suhde on muuttunut entistä kaverillisemmaksi. Teemme paljon asioita yhdessä: juttelemme, syömme, urheilemme ja matkustamme. Olemme käyneet paljon Kreikassa ja Kanarialla mutta myös kerran Malediiveilla ja Yhdysvalloissa. Meillä on myös samanlaiset tatuoinnit korvan takana. Niissä lukee My Person kiinalaistyylisillä kirjaimilla. Olemme toistemme luottoihmisiä.”