Polven nivelrikko paljastui magneettikuvista – Näin liikunta vei Eijan kovat nivelkivut ja pelasti tekonivelleikkaukselta
Kovat nivelkivut muuttivat espoolaisen visualisti-kampaaja Eijan kävelyn hitaaksi ja laahaavaksi. Sitten nivelrikkoon erikoistunut osteopaatti laittoi hänet kyykkäämään.
”Työssäni visualisti-kampaajana saatan seistä ja kävellä kymmenen tuntia putkeen, eikä polvissa tunnu enää juuri lainkaan”, Eija Bruunila kertoo. © Sini-Marja Niska
Eija Bruunilla, 57, todettiin nivelrikko 51 vuoden iässä. Hän odotti leikkausjonossa polvien keinoniveliä, kunnes liikunta vei kivut mennessään.
”Jos astuisin, jalka pettäisi altani”
”Olin ruokakaupassa, ja tajusin, että en voi varata lainkaan oikealle jalalle. Jos astuisin, jalka pettäisi altani. Seisoin hyllyjen välissä ostoskorin kanssa, ja mietin avuttomana, miten selviän. Soitanko lähellä asuvalle siskolle, että tule apuun? Hiljalleen tilanne helpotti, ja pystyin taas liikkumaan.
Polvi oli oireillut jo aiemmin. Kuutisen vuotta sitten minulle alkoi tulla joissakin asennossa polvenlukkiutumisia. Kun vääntelin polvea tovin, se naksahti paikoilleen. En ajatellut asiaa sen kummemmin. Polveen alkoi myös sattua, ja kun välillä tuntui, että se pettää alta, menin lääkäriin. Olin silloin 51-vuotias.”
Polven nivelrikko paljastui magneettikuvista
”Polvesta otetut magneettikuvat paljastivat nivelrikon. Rustossa oli repeämiä. Minulle määrättiin kondroitiinisulfaattia ja tulehduskipulääkettä, Niistä sain hetkellisen avun, mutta tilanne vaihteli. Hyvien kausien välissä olin ajoittain sairauslomalla.
Tammikuussa vuonna 2020 vasen polvikin alkoi kipuilla. Kuvista paljastui molempien polvien pitkälle edennyt nivelrikko. Polviin pistettiin muun muassa kortisonia. Siitä ei ollut minulle apua. Sain lähetteen keinonivelleikkauksen. Ortopedi suositteli keppejä, mutta kieltäydyin. Minusta tuntui, että jos ne ottaisin, peli olisi menetetty.
Viime vuosi oli kipujen kannalta kaikkein pahin. Olen aina ollut ahkera liikkuja, mutta nyt kivut pakottivat paikoilleen. Aloin varoa kyykkyyn menoa ja kävelyni muuttui laahustavaksi ja hitaaksi.
Osteopaattini vinkkasi minulle valmentajan, jolla on paljon kokemusta nivelrikkopotilaista. Yhteistyömme Antti Virolaisen kanssa alkoi tammikuun alussa.
Antti laittoi minut ensi töikseen kyykkäämään. Vaikka tein sen vain oman kehoni painolla, se oli totaalisen kamalaa. Muistan vieläkin, miten kotimatkalla oli pieni mäki. Kun kävelin sitä ylös, ajattelin, että laitan jalat polvista poikki, niin paljon niihin sattui. Jalkoja särki välillä yölläkin.
Antti sanoi, että jos vain teen hänen ohjeidensa mukaan, saattaisin välttyä leikkaukselta. Lupaus oli sen verran kova, että pakkohan ohjeita oli kokeilla.”
Treeni alkoi tehota – leikkaus ei enää vaihtoehto
”Antti teki minulle saliohjelman, joka vaihtui kuuden viikon välein. Kyyneleiltä en välttynyt ja välillä olen manannut Antin sinne alimpaan paikkaan.
Teen kuntosaliharjoittelun ohella aerobista liikuntaa; poljen pyörällä, soudan soutulaitteella, käyn kävelyllä ja vesijuoksussa. Ohjelmassa huolletaan polvien ohella koko kehoa. Liikun neljästä kuuteen kertaan viikossa.
Vain parin kuukauden harjoittelun jälkeen huomasin, että treeni alkoi tehota. Mitä enemmän tein liikettä polville, sen paremmalta niissä tuntui.
Menin leikkauskonsultaatioon, ja polvista otettiin taas kuvat. Siellä näkyi edelleen pitkälle edennyt nivelrikko, mutta ortopedi sanoi, että koska pystyn helposti liikkumaan, hän ei enää suosittele leikkausta. Hän totesi, että olen esimerkkitapaus hyvästä nivelrikkopotilaasta.”
”Yksin ei kannata jäädä”
”Olen nyt 99 prosenttisesti kivuton. Kesti reilu viisi kuukautta päästä tähän kuntoon. Kovaa päätä se vaati ja oli välillä aivan kamalaa. Silti suosittelen tätä kaikille. Tiedän, että kun kipu on päällä, se vyöryy ylitse ja masentaa. Yksin ei silti kannata jäädä ja muun muassa Nivelyhdistyksestä saa tukea.
Teen nyt asioita, joita en kuvitellut enää koskaan tekeväni. Kävelen portaita ylös ja alas ilman mitään ongelmia. Olen onnellinen ja kiitollinen.”