Tukikoira turvaa Tuulin arkea, kun hermovaurio kipuilee ja vie jalat alta – ”Jax osaa nostaa 5 sentin kolikosta lähtien kaiken tarvittavan”
Tuuli Heinikainen kärsii hermovauriosta, jonka vuoksi tavarat putoavat helposti. Kun jalka pettää alta, fyysisen tuen koira Jax auttaa nostamaan tavarat ja tukee ylösnousemisessa.
Kun saksanpaimenkoira Jaxilla on työliivit päällä, se on töissä eikä siihen saa reagoida. Rotu saattaa pelottaa ihmisiä. Siksi Tuuli Heinikainen keksi hankkia Jaxille oman korin kauppareissuille. ”Se saa ihmiset hymyilemään.”
Tukikoira Jaxista on tullut tärkeä apuri espoolaiselle Tuuli Heinikaiselle. Hermokivun vuoksi voimat riittävät aktiiviseen toimintaan noin tunnin ajaksi, jonka jälkeen on levättävä. Jos Heinikainen ei pidä taukoa, hermokipu yltyy niin sietämättömäksi, että hengittäminenkin sattuu.
3-vuotias saksanpaimenkoira Jax on tärkeä apu arjessa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Hermovaurio pieleen menneestä leikkauksesta
”Minulle jäi 20 vuoden takaisesta välilevytyräleikkauksesta hermovaurio, ja kärsin jatkuvista säryistä. Sen vuoksi vasen jalkani lähtee välillä yllättäen alta ja kaadun. Kun kipu on pahimmillaan, tarvitsen kyynärsauvoja.
Tilannetta pahentaa se, että polvissani on nivelpsoriaasi ja nivelrikko. Polvet voitaisiin leikata, mutta pieleen menneen selkäleikkauksen takia leikkaus pelottaa minua.
Kolme vuotta sitten minulla ilmeni nivelsairaus, jonka vuoksi käteni ovat kipeät ja kömpelöt. Lisäksi kärsin tasapainohäiriöstä.
Ajatus tukikoirasta syntyi jo edellisen koirani aikana. Mustaterrieri Koda nosti pudottamiani tavaroita. Kun löysin Kuulo- ja tukikoiraliiton, keksin, että seuraavan koiran koulutan avustajakseni. Se olisi saksanpaimenkoira, joka on hyvä työkoira. Rotu on minulle ennestään tuttu, mutta kouluttamisessa on omat haasteensa.”
Tukikoirakoulutus vaatii työtä ja toistoja
”Heti kun Jax tuli pentuna meille, tein hakemuksen Suomen Kuulo- ja tukikoirat ry:lle kouluttaakseni siitä fyysisen tuen koiran. Pääsimme yhdistyksen koulutukseen vuoden päästä.
Koulutin Jaxin itse, mutta saimme yhdistyksestä kouluttajan tueksemme. Vaikka minulla on ollut koiria koko aikuisiän, tukikoirakoulutus oli todella työläs. Välillä uskoni oli koetuksella.
Jo pelkästään neutraali käyttäytyminen ympäristössä edellytti lukemattoman määrän yhteislenkkejä, ohitus- ja kaupunkitreeniä sekä erilaisia kursseja, tapahtumia ja koiranäyttelyitä. Tukikoiralla ei saa ilmetä minkäänlaista puolustuskäytöstä, eikä se saa reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin.
Otin Jaxin mukaani kaikille ruokakauppa- ja asiointireissuille. Tutustuimme erilaisiin ympäristöihin ja totuttelimme Helsingin keskustan ja kauppakeskuksien ihmisvilinään. Koko ajan piti pitää mielessä, etten kuormittaisi koiraa liikaa. Siksi tarvittiin myös vapaapäiviä.
Palveluskoirien käyttäytymiskokeen (BH) Jax läpäisi vuoden ikäisenä. Viralliseksi tukikoiraksi se valmistui vuosi sitten 2-vuotiaana. Kouluttaminen ei kuitenkaan lopu valmistumiseen, vaan oppimista pitää jatkaa koko ajan.”
Jax tuo pyynnöstä puhelimen ja kananmunan – ehjänä
Jaxilla on kolme työtehtävää, jotka sille opetettiin koulutuksessa, Tuuli kertoo.
”Ensinnäkin Jax auttaa minut ylös kaatuessani. Ollessani rähmälläni ojennan käteni, ja Jax laittaa siihen päänsä. Toisella kädellä pidän kiinni maasta, toisella koirasta, ja noustessani ylös Jax seisoo paikallaan kuin kallio.
Toiseksi Jax nostaa ylös pudottamani esineet. Se osaa nostaa 5 sentin kolikosta lähtien kaiken tarvittavan. Jax tuo pyynnöstäni esimerkiksi puhelimen tai kyynärsauvan, mutta se pystyy tuomaan minulle jopa kananmunan – ehjänä.
Kolmanneksi Jax tukee tasapainoani. Jos en saa katseelle kiintopistettä ruuhkassa ja ihmisvilinässä, menetän tasapainoni. Tällöin pidän Jaxista kiinni ja asia korjaantuu.
Toki Jax osaa paljon muutakin, ja opetan sille koko ajan uusia asioita. Koska moni pelkää sakemanneja, olen hankkinut sille oman korin, jota se kantaa kaupassa. Pieni kori suussa se ei ole enää pelottava vaan söpö ja saa ihmiset hymyilemään.”
Tukikoira tuo Tuulille turvaa
”Krooniseen kipuun ei totu, mutta sen kanssa oppii elämään. Koen, että nenäni on juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella, mutta sitkeyteni ansiosta pärjään. Jax tuo minulle fyysisen avun lisäsi paljon lohtua, lämpöä ja päättäväisyyttä nousta suosta huononakin päivänä.
Koira tuo minulle myös turvaa. Uskallan olla mökillä yksin, koska Jax auttaa minut tarvittaessa ylös ja tuo minulle puhelimeni.
Ei se tietenkään mikään kone ole, ja siksi meillä on kyynärsauvalle ja luurille aina tietyt paikat.
Työkoira vaatii paljon, ja ilman tukiverkostoa en selviäisi. Tukikoiran terveydestä, liikunnasta ja aktivoinnista on huolehdittava hyvin.
Jax lenkkeilee paljon, ja kesällä uitan sitä. Mieheni lenkittää Jaxin kaksi kertaa päivässä, ja itsekin lenkkeilen voimieni mukaan. Harrastan Jaxin kanssa myös rallytokoa. Jax käy säännöllisesti lihashuollossa kalevalaisella jäsenkorjaajalla, joka sattuu olemaan tyttäreni. Samalla tytär huoltaa minutkin.”