Leikkausjonossa jo vuosi – Eija odottaa yhä helpotusta nivelrikkoon: ”En halua edes ajatella, jos en pääse leikkaukseen tämän syksyn aikana”
Miltä jonottaminen erikoissairaanhoitoon tuntuu? ”Yhtä helvettiä tämä on välillä”, kuvailee helsinkiläinen Eija Eteläpää, 57.
”Kotona työskennellessäni kissani Iita huomaa hätäni ja tulee kehräämään viereeni”, Eija Eteläpää kertoo. ”Saan hänestä voimaa jaksaa työpäivän loppuun.”
”Olen jonossa nivelleikkaukseen Helsingin Siltasairaalaan. Minulla on nivelrikot kaikissa sormien nivelissä. Nivelrikossa nivelten välissä oleva nivelneste häviää, ja luut alkavat hangata toisiaan vastaan. Pahin tilanne on peukaloissani. Peukaloa tarvitsee oikeastaan kaikkeen tekemiseen.
Minut kirjattiin leikkausjonoon viime vuoden elokuun viimeisenä päivänä. Leikkausjono oli siinä vaiheessa 6–8 kuukautta. Minun olisi pitänyt päästä leikkaukseen siis jo keväällä. Tällä hetkellä kaikki Siltasairaalan kiireettömät leikkaukset ovat kuitenkin tauolla ainakin elokuun loppuun asti.
Dominoivan oikean käteni jälkeen on tarkoitus leikata myös vasen käteni. Siihen leikkaukseen alan jonottaa sitten, kun oikea käteni on toipunut leikkauksesta.
Jäin kipujen vuoksi sairauslomalle marraskuun loppupuolella. Olin sairauslomalla helmikuun loppuun asti, jolloin täyden palkan sairauslomapäiväni päättyivät.
Sen jälkeen olen ollut parasetamolin voimalla töissä. Minun ei ole taloudellisesti mahdollista olla sairauslomalla. Jos joudun jäämään sairauslomalle, saan vain 66 prosenttia osa-aikatyön palkastani. Se ei riitä vuokraan ja lääkkeisiini. Saan jo nyt asumistukea.”
Laskuista selvitäkseen Eija joutuu sinnittelemään töissä puolikuntoisena
”Moninivelrikkoisena leikkaukset ovat tulleet tutuksi kuten erilaiset kipulääkkeetkin. Polvieni nivelrikot leikattiin jo 90-luvulla. Leikkausjonot eivät olleet silloin nykyisen kaltaiset.
Vuosien takaisen työtapaturman takia kykenen vain osa-aikatöihin ja liikun kodin ulkopuolella pyörätuolilla ja sähkömopolla.
Teen työkseni vastaanottohoitajan työtä. En voi arkena syödä voimakkaita, keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä. Niiden syömisen jälkeen olen seuraavan aamupäivän sekava. Minun täytyy olla skarppina, kun kirjaan terveysasemalle soittavien potilaiden tietoja.
Tietojen ylös kirjaaminen on välillä todella kivuliasta. Kiroilen mielessäni ja itken, kun pistävä, sähköiskumainen kipu yltyy kovaksi.
Yhtä helvettiä tämä on välillä.
Jos en ole kivuilta saanut nukuttua kunnolla, tekee aamulla mieli soittaa esihenkilölle ja sanoa, että en kykene. Tiedän kuitenkin, kuinka suuret ruuhkat terveydenhuollossa on, ja aloitan työt hammasta purren.
Olen jaksottanut lomani niin, että minulla on noin kuukauden välein vapaata. Silloin lepuutan käsiäni, jotta kykenen jälleen puolikuntoisena palaamaan töihin.
En halua edes ajatella tilannetta, jossa en pääse leikkaukseen tämän syksyn aikana.”