Tommi, 54, myi firmansa ja masentui – oloneuvostelu ei tuonutkaan onnellisuutta: ”Minulla ei ollut mitään muuta elämää kuin työ”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Tommi uskoo, ettei tule enää koskaan jäämään kokonaan eläkkeelle. Hän haluaa kuitenkin tehdä jatkossa merkityksellistä työtä, jossa voi auttaa muita.
Tommi uskoo, ettei tule enää koskaan jäämään kokonaan eläkkeelle. Hän haluaa kuitenkin tehdä jatkossa merkityksellistä työtä, jossa voi auttaa muita. © Susa Junnola
Tommi Siikaniva, 54, myi neljä vuotta sitten osuutensa yrityksestä ja jäi kauan odottamalleen vapaalle. Toimettomuus ei kuitenkaan sopinut kovaan työntekoon tottuneelle miehelle – Tommi sairastui masennukseen.

Tommi Siikaniva oli jo vuosia haaveillut voivansa jättää kiireisen työelämän ja olla vapaa. Tommi oli myynyt kahden kaverinsa kanssa puolet perustamastaan Pohjoisranta-viestintätoimistosta amerikkalaisfirmalle ja laskeskeli pystyvänsä elämään loppuelämänsä tekemättä töitä, jos ei törsäile liikoja.

Hän haaveili siitä, että aamuisin herätyskello ei soi eikä päivää tarvitse aikatauluttaa minuutin tarkkuudella. Hän voisi mennä virkeänä kuntosalille ja viettää enemmän aikaa tyttärensä kanssa ja kesämökillään Ruokolahdella Saimaan rannalla.

22. joulukuuta 2015 Tommi jätti työelämän. Vapaus oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin hän oli ajatellut: Tommi sairastui masennukseen.

Tommi Siikaniva teki töitä öisinkin – työ heijastui myös ihmissuhteisiin

Nuorena Tommilla ei ollut erityisiä urahaaveita, hän vain halusi saada mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman nopeasti. Hän oli huono matikassa, joten lääkäriksi hänestä ei ollut. Tommi alkoi opiskella valtiotieteitä.

Valmistuttuaan hän perusti kahden opiskelukaverinsa kanssa viestintätoimisto Pohjoisrannan vuonna 1995, ja pian yritykseen palkattiin enemmän ja enemmän työntekijöitä.

Haaveet menestyksestä näyttivät käyvän toteen.

Rahan sijaan Tommi alkoi unelmoida eläkkeelle pääsystä. Hän tajusi, ettei halunnut tehdä työtään kuin korkeintaan kymmenen vuotta. Elämä muuttui tulevan suunnitteluksi.

Tommi haaveili matkustavansa Japaniin, viettävänsä enemmän aikaa tyttärensä kanssa ja asuvansa pääosin mökillään Ruokolahdella. Sitten kun on aikaa.

Hän teki töitä lähes joka päivä, joskus öisinkin. Vain lauantait olivat vapaapäiviä.

Muuten hän avasi sähköpostit jo sängyssään ja luki niitä myös keskellä yötä. Kymmenen vuotta vierähti, sitten kaksikymmentä.

Työ heijastui myös ihmissuhteisiin. Ystävyyssuhteet olivat rempalla, naissuhteet epäonnistuivat ja Tommi oli kireä ja poissaoleva tyttärensä seurassa.

Hän yritti hallita stressiä nostamalla painoja kuntosalilla, käyttämällä unilääkkeitä ja viikonloppuisin alkoholia. Vuonna 2013 Tommi sai burnoutin, ja hänestä tuli kuin kone; hän kulki sumussa ja unohteli asioita.

Kesällä 2015 Tommi ja muut Pohjoisrannan partnerit olivat riidelleet tavallista useammin, ja myös uupumus oli mielessä, kun Tommi yhtäkkiä kertoi muille partnereilleen lopettavansa. Läheiset olivat helpottuneita, kun kuulivat suunnitelmista.

Tommi napsauttaa sormiaan kuvaillessaan tilannetta.

”Päätös syntyi tuosta vain. Tuntui äärettömän vapauttavalta sanoa, että lopetan vuodenvaihteessa. Tuntui kuin paino olisi pudonnut hartioiltani.”

Tommi Siikaniva toteutti haaveensa ja jätti työelämän neljä vuotta sitten. Se ei tuonutkaan onnellisuutta.

Tommi Siikaniva toteutti haaveensa ja jätti työelämän neljä vuotta sitten. Se ei tuonutkaan onnellisuutta. Susa Junnola

”Oli syyllinen olo, kun muut tekivät töitä ja minä en”

Vielä päivää ennen työelämästä pois jäämistä Tommi teki isot kaupat. Viimeisenä työpäivänä hän naputteli tietokonetta täysillä. Työkaverit antoivat läksiäislahjaksi viinipullon ja julisteen, jossa Tommi ja muut omistajat ovat yhtä hymyä yhteisellä Istanbulin-matkalla.

”Seuraavana päivänä oli täysin tyhjä olo. Olin aina kuvitellut, että tuntisin valtavaa riemua, kun vapaus alkaa. Sen sijaan kävelin ympäri asuntoa enkä saanut öisin unta. Kävin kierroksilla, enkä osannut olla tekemättä mitään. Ahdisti ja oli syyllinen olo, kun muut tekivät töitä ja minä en.”

Ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen Tommi alkoi viimein tottua tekemättömyyteen, ja unettomuus hellitti. Hän toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja matkusti Japanin Tokioon ja Okinawalle. Vuoden aikana hän kävi myös Karibian-risteilyllä ja reissasi avopuolisonsa kanssa muun muassa Lontoossa, New Yorkissa ja Kanarialla.

Tommi nautti siitä, että sai käydä kuntosalilla rauhassa, viettää aikaa tyttären kanssa ja olla mökillä. Etenkin Saimaan-mökki, joka on ollut perheellä jo vuodesta 1972, on henkireikä. Siellä entinen työohjus muuttuu tilanhoitajaksi, sillä puolen hehtaarin tilalla riittää metsätöitä. Tommi oli paljon myös vesillä, purjehti tai ajeli vesijetillä.

Pitkästä aikaa hän ei ahdistunut, jos kaverit soittivat, koska hänellä oli viimein aikaa tavata.

”Koko ajan oli kuitenkin takaraivossa, että jotain pitäisi tehdä. Aloin kaivata haasteita.”

Oloneuvostelu ei sopinutkaan Tommille: ”Kaikki oli harmaata”

Oltuaan vuoden oloneuvoksena Tommi Siikaniva sairastui masennukseen.

”Päällisin puolin kaikki oli hyvin. Minulla oli hyvä parisuhde, upea tytär ja olin terve. Elämästä puuttui kuitenkin merkitys. Kaikesta oli tullut harmaata.”

Tommi alkoi taas kärsiä unettomuudesta. Vuorokausirytmi alkoi mennä sekaisin: Tommi kukkui pikkutunneille asti hereillä ja nukkui puoleenpäivään. Hän vain löhösi sohvalla ja tuijotti seinää.

Tommi saattoi avata punaviinipullon keskellä viikkoa ja etsi apua unettomuuteen myös unilääkkeistä. Hän ei jaksanut enää käydä kuntosalilla yhtä säännöllisesti kuin aiemmin.

Olo oli turhautunut.

”Vakuuttelin itselleni, että olen tehnyt viimeisen 20 vuoden aikana varmaan kahden ihmisen työt. Työnteosta oli tullut huume ja se oli muuttunut suorittamiseksi. Minulla ei ollut mitään muuta elämää kuin työ, mutta kun se yhtäkkiä tempaistiin pois, olin ihan hukassa.”

”Työnteosta oli tullut huume ja se oli muuttunut suorittamiseksi. Minulla ei ollut mitään muuta elämää kuin työ, mutta kun se yhtäkkiä tempaistiin pois, olin ihan hukassa.”

Eräänä päivänä Tommi ei saanut enää itseään ylös sohvalta. Teini-ikäinen tytär Lotta alkoi viettää enemmän aikaa äitinsä kanssa, koska isä oli passiivista seuraa.

Lopulta avopuoliso kehotti Tommia hakemaan apua terapiasta. Tommi jutteli terapeutin kanssa arkipäiväisistä asioista, ja keskustelu helpotti oloa. Terapeutti neuvoi Tommia etsimään elämään merkitystä arjen pienistä asioista ja kehotti pohtimaan kaikessa rauhassa, mitkä asiat tekevät hänet onnelliseksi.

Terapiassa Tommi tajusi, että hän on aina tehnyt työtä vain palkan perässä. Omalla työllä ei ole tuntunut olevan merkitystä.

”Nyt kun katson taaksepäin, tajuan, että olen ollut masentunut varmaan koko ikäni. Olen ollut niin aktiivinen ja juossut aina kellon kanssa kilpaa, mutta nyt kun oli mahdollisuus ottaa rauhallisesti, se iski.”

Kun työelämän jättämisestä oli kulunut vuosi, Tommi sairastui masennukseen ja saattoi vain istua sohvalla seinään tuijottaen.

Kun työelämän jättämisestä oli kulunut vuosi, Tommi sairastui masennukseen ja saattoi vain istua sohvalla seinään tuijottaen. Susa Junnola

Uusi alku

Tasainen porakoneen pärinä kaikuu alakerrasta, jonne vievien portaiden edestä puuttuu vielä kaide. Tommi, 54, on muuttanut juuri uuteen asuntoon Espoon Westendissä, mutta remontti kestää vielä pari viikkoa.

Huonekalut ovat kuitenkin jo paikoillaan keittiössä ja olohuoneessa. Puolison koira Miki on pitämässä Tommille seuraa. Vieraat nuuhkittuaan 11-vuotias chihuahua kömpii makoilemaan sohvan käsinojalle tyynyjen päälle, ja pian se ummistaa jo silmänsä.

Tommi ei enää makaile sohvalle, sillä hän palasi työelämään oltuaan pari vuotta ”sapattivapaalla”.

Työelämään palattuaan hän oli ensin vuoden verran töissä vanhassa työpaikassaan Pohjoisrannassa, ennen kuin perusti puolisonsa kannustamana oman yrityksensä, Plus65:n, joka auttaa työelämän jättäneitä ikäihmisiä digiasioissa.

Yritysidea syntyi, kun hän auttoi omaa yli 90-vuotiasta äitiään digiongelmissa. Työ on vapaaehtoistyötä ja Tommi lahjoittaa osan tuotosta Kirkon diakonirahaston syrjäytymistä ehkäisevään työhön.

Masennukseen sairastuminen avasi hänen silmänsä ymmärtämään syrjäytyneitä.

”Koin itse syrjäytyneeni jollain tasolla vapaalla ollessani, vaikka minulla oli laajat sosiaaliset verkostot ja kavereita. Voin kuvitella, että ilman tällaista verkostoa syrjäänvetäytyvä ihminen voi helposti hautautua sohvalle ja masentua.”

Työ kutsui takaisin: ”Onni itsestä kiinni”

Työelämään paluun jälkeen Tommi on muuttunut mies.

”Arvostan yhä enemmän arjen pieniä hetkiä ja kiireettömyyttä. En ole uskovainen, mutta uskon johonkin korkeampaan voimaan, jota kiitän joka ilta ennen nukkumaan menoa päivän aikana tapahtuneista hyvistä asioista.”

Uniongelmat vaivaavat yhä silloin tällöin, varsinkin silloin, kun hän kärsii stressistä.

”Olen aina nukkunut huonosti ja kelaan öisin asioita. Stressi ja sen hallitseminen on suurin mörkö. Kun stressi iskee, yritän miettiä, että minulla on katto pään päällä, ruokaa kaapissa, ja lapsi on terve. Don’t worry, kaikki on hyvin.”

Ajattelutavassa tapahtui muutos, kun Tommi oli palannut takaisin työelämään. Hän soitti puolitutulle ja ehdotti työhön liittyvää tapaamista. Tuttava kehotti käymään blogissa lukemassa kuulumisiaan: hänen tyttärensä oli sairastunut vakavasti syöpään, eikä tiedetty, miten tälle käy.

Tommi ymmärsi, että millään muulla ei ole väliä, kunhan oma lapsi on terve.

Astianpesukonetta ei saatu haastatteluaamuna asennettua, mutta se on Tommista pieni murhe.

Nykyään Tommi ei tee enää töitä samalla tahdilla kuin ennen, mutta ei myöskään haaveile eläkepäivistä.

”Haikailin kymmenen vuotta jonkin asian perään, ja kun haave toteutui, se ei ollutkaan sitä, mitä olin tavoitellut. Nyt pyrin nauttimaan jokaisesta päivästä. Opin, että onni löytyy pään sisältä.”

Lue myös: Esko vaihtoi nelikymppisenä stressaavan työnsä leppoisampaan – jaksaa nyt jatkaa työntekoa 72-vuotiaana

X